Monopoly on koukuttavan lautapeliklassikon toimiva videopeliversio

Monopoly on lautapeli, joka ei esittelyjä varmasti kaipaa. Ensimmäinen painos julkaistiin jo 1937 ja sittemmin lautapelin erilaisia versioita on julkaistu aika lailla tasaiseen tahtiin. Osansa kakusta ovat ottaneet muun muassa Metallica omalla versiollaan (kahdesti), jossa pelaajat asettivat ostamilleen tonteille stadioneita ja jopa Nintendo istutti ikonisen putkimiehen kavereineen Monopolyn pelilaudalle The Super Mario Movie -elokuvan virallisena tuotteena.

Videopelejäkin tätä nykyä Hasbron omistuksessa olevasta Monopolysta on tehty ihan riittävästi, noin nelisenkymmentä. Lisensoinnin puolesta hauskin lienee kenties ollut Monopoly Star Wars.

Uusin yrittäjä Monopoly-videopelien saralla on jo toistamiseen Ubisoft, yhdessä kehittäjä Engine Sofwaren kanssa. Saman parivaljakon käsialaa oli myös 2021 ilmestynyt Monopoly Madness, joka ei kuitenkaan ollut perinteistä lautapelailua, vaan enemmänkin partypelihenkistä hulluttelua Overcooked! -pelien tapaan, lautapeliesikuvansa teemoja lainaillen. Uusi, kolmenkympin hintainen Monopoly on ihan perinteistä lautapelaamista.

Ubisoftin uudessa Monopolyssa pelilaudasta on tarjolla perinteinen koruttomampi 2D-versio, mutta myös prameampi 3D-talomalleilla ja esimerkiksi pienellä vesistöllä varustettu kaupunkilauta. Mitään varsinaista pelimekaanista eroa näillä ei ole – mitä nyt arpakuutioita saa halutessaan viskellä vaikkapa päin laudan kiinteitä pilvenpiirtäjiä ja ihan aidon oloiset noppafysiikat hoitavat lopun.

Idea Monopolyssa varmasti on selkeä suurimmalle osalle: pelaajia voi olla 2-6. Kullakin pelaajalla on sama määrä rahaa pelin alkaessa ja ideana olisi pudottaa muut pelistä pois, olemalla viimeinen, jolla on rahaa jäljellä. Heitellään noppaa ja lähdetään liikkeille. Kun astutaan tonttiruutuun, jota kukaan pelaaja ei omista, on se pakko ostaa tai sitten pistää huutokauppa siitä pystyyn, jolloin kaikki kisaavat omistuskortista. Pikkuhiljaa vapaat ruudut tulevat ostetuiksi ja kun koko kadun värisuora on jollain kasassa, voidaan alkaa asettamaan lisävuokraa tuottavia hotelleja, maksimissaan neljä per kadunpätkä.

Yhdeksän hotellin katusuora sitten onkin jo pennejään laskevalle vastapelaajalle aikamoinen vaaravyöhyke. Rahapulassakin voi vielä kituuttaa ja myydä esimerkiksi hallitsemiaan kortteja tai myydä pois laudalle asettamiaan hotelleja. Tontteja voi myös kiinnittää velaksi, jolloin pelaaja saa hieman kahisevaa avuksi, mutta omistuksiaan kiinnittävät eivät voi periä vuokraa muilta pelaajilta, mikäli nämä astuvat ”suljettuun” ruutuun. Palkkaa kertyy aina, kun aloitusruudun ohitse kurvaillaan, mutta joskus sinne asti ei päästä ja joku putoaa pois – konkurssi häämöttää. Toisinaan vankilaan joutuminen (näyttävästi helikopterikyydissä ja suoraan häkkiin) keskeyttää suunnitelman tienata ne aloitusruudun pelastavat satalappuset.

Toimivuudeltaan ja teknisesti Ubisoftin Monopoly on varsin toimiva yksinpelattuna tekoälyä vastaan, mutta ennen kaikkea toisten ihmispelaajien kanssa joko hot swappina yhdellä ohjaimella, tai niin, että kaikilla on omat padit käsissään.

Kontrollit ovat helpot ja selkeät. Melkein kaikki toimii ohjaimen tateilla sekä muutamalla ohjaimen nappulalla. Nopanheitossa voidaan heittää joko X-nappulaa pohjassa pitämällä ja vapauttamalla, tai sitten voidaan valjastaa PS5-ohjaimen liiketunnistin, ravistella ohjainta hetki ja sitten painaa neliötä noppien heittämiseksi. Mikäli kiire iskee kesken pelaamisen, voi aktiivisen session kätevästi tallentaa ja lopettaa, myöhempää jatkoa ajatellen.

Onkin sääli, että muutoin melko mutkatonta julkaisua varten Ubisoft ei ole vaivautunut lokalisoimaan peliä niitä maita varten, joissa se on julkaistu. Varmasti tekoälyn kanssa perustason käännökset jo onnistuisivat melkeinpä käden käänteessä, mutta silti erilaisia kielivaihtoehtoja on mukana vain muutamia. Englanti varmasti sujuu kyllä monelta, mutta niinkin yleinen ja klassinen lautapeli, kuin Monopoly on, olisivat suomipelaajat ehdottomasti ansainneet lokalisoidut valikot, suomenkieliset peliohjeet valikkoon sekä ehkä jopa suomenkielellä olevan pelilaudan, mutta ei.

Vanhalta animaatio-Garfieldilta ja Bill Murraylta etäisesti kuulostavan Herra Monopolyn jonninjoutava englanninkielinen taustakommentointi alkaa lisäksi nopeasti korpeamaan. Monopoly Madness -pelissä samaisen ääninäyttelijän rooli oli paljon isompi, mutta uudessa Monopolyssa rooli on turha ja rasittava. Äänen haluaa kääntää pois päältä jo muutaman session jälkeen. Sama koskee musiikkia, joka junnaa yhtä ja samaa geneeristä, ilmaismusiikilta kuulostavaa raitaa loputtomana looppina pelistä toiseen. Musiikit ja puhe pois: autuus.

Monopolyn perinteinen kierros kestää noin tunnin verran, mutta onneksi malttamattomille on muutamia erilaisia moodeja tarjolla. 60 minuutin klassisen pelimoodin rinnalle on tarjolla noin 30-45 minuuttia kestäviä pelejä fast modessa, joka tarjoaa kolme variaatiota voittoehtoineen:

real estate agentissa voittaja on se, jolla ensimmäisenä on tietty määrä hotelleja ruuduissa. Pelaajamäärän kasvaessa myös hotellien määrävaatimus nousee. Magnatessa voittaa se, joka ensimmäisenä ennättää kerätä 1800 pelirahaa tililleen. ”Arkkitehti” -säännöillä pitäisi onnistua ostamaan yksi hotelli jokaiselle värivaihtoehdolle, jolloin voitto on taattu.

Fast moden lisäksi mukana on speed die -moodi, sekä house rules, joista viimeksi mainitussa voidaan napsia erilaisia erikoissääntöjä muutoin perinteiseen peliin. Tuplaykkösten heitosta saakin uuden heittovuoron sijaan 1000 kahisevaa, king of the hill -asetuksen ruksaaminen ei annakaan viikkorahaa, kun pelaaja ohittaa lähtöruudun ja dine&dash mahdollistaa vapaan tontin ostamisen ja huutokaupan passaamisen kokonaan.

Speed die -moodi tuo kahden valkoisen nopan rinnalle kolmannen, punaisen. Nopassa on silmälukujen ohella Monopoly-pohatan kuva sekä bussin kuva. Kun pelaaja heittää kaksi silmälukua ja bussinkuvan, saa itse valita liikkuuko valkoisten noppien yhteissumman vaiko vain toisen nopan antaman määrän. Bussi on varsin kätevä keino taktikoida, koska mikäli täysi lukumäärä näyttää, että pelaaja joutuu vastapuolen hotellimaille riistettäväksi, voi valita liikkua pienemmän lukeman verran. Monopoly-kuvakkeen ilmaantuessa punaiseen noppaan, liikkuu pelaaja ensin valkoisten osoittaman lukumäärän ja sen jälkeen seuraavaan vapaaseen katuruutuun ostamaan sen tai aloittamaan huutokaupan. Kaikki erilaiset moodit ja pelivaihtoehdot ovat erittäin tervetulleita ja pitävät pelaamisen mielenkiintoa yllä pidempään.

Viimeisenä, mikäli pelailu tekoälyn kanssa ei kiinnosta ja paikallisia kavereita ei löydy, voi lautapelailla tuntemattomien kanssa linjoilla. Myös netissä voidaan klassikkotyylin ohella pelata kaikilla erilaisilla sääntömoodeilla – ainakin teoriassa. Mikäli ei kutsu ystävälistalta kavereita pelailemaan, ei nettipelin toteutuminen ole taattua.

Pelihaku ei näytä listaa peleistä, eikä se muutenkaan löytänyt kovinkaan montaa sessiota ja aina sain ehdotuksen liittyä käynnissä olevaan peliin, koska kun peli luodaan, ei mihinkään aulaan jäädä odottelemaan tekoälypelaajan tai pelaajien kanssa, vaan hypätään suoraan laudalle. Yhdellä kertaa yritys liittyä valmiiseen peliin katkesi erroriin ja tuotti matkan takaisin päävalikkoon, toisella kertaa pääsin pelaamaan sessiota, josta löytyi session isäntäihminen sekä kaksi tekoälypelaajaa.

Liittyessäni sain täydet aloitusrahat – sinänsä epäreilua, mutta toisaalta muut pelaajat olivat jo ostelleet lähes kaikki tontit ja asettaneet hotellejakin. Kerkesin muutaman vuoron noppaa mukana heitellä aavistuksen lagisessa istunnossa, kun isäntä jo julisti konkurssin itselleen, siitä huolimatta, että tilillään oli lopettaessa vielä noin 800 pelirahaa – suurin osa siitä allekirjoittaneen lompakosta vuokrien muodossa. Oman pelisession luonti päättyi sekin kertaalleen erroriin ja toisella kertaa pääsin jo pelailemaan, mutta kukaan ihminen ei liittynyt mukaan – pelasin sitten muutaman tekoälyn kanssa netissä. Hiomista nettipelissä siis ehdottomasti olisi ja samalla on vaikea uskoa, että Monopolyn kaltainen tuote tulee koskaan hamuamaan itselleen suurta nettiyhteisöä.

Visuaalisesti Engine Sofwaren peli näyttää hyvältä. Lauta on yksityiskohtainen ja tarjolla oleva 3D-vaihtoehto on hauskaa vaihtelua. Päällä on oletuksena myös vuorokauden ajan vaihtelu ja kun peliä pelataan ulkoterassilla, vaihtuu valaistuskin samalla tunnelmallisempaan.

Omaa nappulaa saa noppien heiton jälkeen itse liikutella, vaikkapa pelleilemällä ja muiden nappuloita siinä sivussa kaatamalla, mutta kaikki siirtymiset (myös tekoälyn) voi myös nopeasti ohittaa kokonaan tai antaa pelin itse tuuppia pelaajan nappulaa määränpäähän. Hermonsa menettäville pelaajille on tarjolla myös mahdollisuus viskata koko lauta nappuloineen ympäri, joka ei kuitenkaan onneksi vaikuta mihinkään, vaan rage-simulaation jälkeen kaikki palaa entiselleen.

Yhteenveto

Ubisoftin uusi Monopoly on kontrolliensa, koukuttavuutensa ja erilaisten pelimoodiensa puolesta ehdottoman hyvällä ja viihdyttävällä tasolla, etenkin kaverin tai parin kanssa pelattuna. Nettipelin osalta toteutus kuitenkin kaipaisi hiomista ja yleinen viimeistely tarvitsisi kipeästi lokalisointia vetääkseen puoleensa enemmän satunnaispelaajia. Mikään ei toki vedä vertoja aidolle pahvilaudalle nappuloineen ja kortteineen, mutta mikäli laatikkoa ei halua nurkkiinsa pelikertoja odottamaan, on virtuaalinen Monopoly varteenotettava vaihtoehto.