Lautapelit ovat mitä parasta viihdettä, mutta niissä on yksi perustavanlaatuinen vika: niitä ei voi pelata yksin. Catan – The First Island parantaa maailmaa kääntämällä suorastaan legendaarisen Settlers of Catanin myös soolopelaajien iloksi iPhonen kätevään taskukokoon.

"Teknisine murheineenkin Catan – The First Island on loistelias ajantappoväline yksinpelaajille. Moninpelinä se kelpaa lähinnä viihteeksi automatkoille tai muihin tiloihin, joissa alkuperäisen pahviväännöksen pelaaminen on syystä tai toisesta mahdotonta. Kenties lähitulevaisuudessa julkaistava iPad-versio muuttaa tämänkin. "

Lautapelit ovat mitä parasta viihdettä, mutta niissä on yksi perustavanlaatuinen vika: niitä ei voi pelata yksin. Catan – The First Island parantaa maailmaa kääntämällä suorastaan legendaarisen Settlers of Catanin myös soolopelaajien iloksi iPhonen kätevään taskukokoon.

Alkuperäistä lautapeliä pelanneet tietävät täsmälleen, mistä Catan – The First Islandissa on kyse: kolmesta neljään pelaajaa mittelee kuusikulmioista koostuvan Catanin saaren uudisasuttamisesta rakentelemalla kyliä, kaupunkeja ja teitä, sekä käymällä kauppaa tuiki tärkeistä resursseista. Resurssit syntyvät noppaa heittämällä ja kauppoja hierotaan enimmäkseen pelaajien välillä, mikä tuo lopputulokseen ripauksen inhimillisyyttä ja arvaamattomuutta. Voittaja on ensimmäinen pelaaja joka onnistuu laajentamaan valtakuntansa kymmenen voittopisteen arvoiseksi. Säännöt ovat riittävän monimutkaiset, etten käy niitä läpi tämän syvemmin, mutta tiivistettynä, Catanin konsepti on lähes täydellisen onnistunut sekoitus taktikointia ja noppatuuria.

Catan – The First Island eroaa alkuperäisestä pelistä ainoastaan formaattinsa ja kanssapelaajia simuloivan tekoälynsä puolesta. Tekoäly ajaa asiansa, joskin kaupankäynnin inhimillisyys on saanut tehdä tilaa kylmälle determinismille. Peliä voi pelata myös ihmispelaajien kesken, mikä on ihan kiva ominaisuus esimerkiksi automatkoilla. Koti- tai mökkiolosuhteissa alkuperäispainos vetää voiton. Oppimiskynnys on keskivertoa iPhone-peliä jyrkempi, mutta kunhan pitkähkön tutoriaaliosion jaksaa istua kerran läpi, on peliä vaikea laskea käsistään. Vaihtelevan luonteensa ansiosta Catan – The First Island omaa myös loistavan uudelleenpeluuarvon.

Toteutukseltaan Catan jättää varaa toiveille: pelilaudan grafiikka on puuroista, eikä käyttöliittymä jaksa aina rekisteröidä pelaajan eleitä. Myös vuoron vaihtuminen vie hyvän tovin, pelin animoidessa jokaista tekoälypelaajien tekemää siirtoa omalla verkkaisella tahdillaan. Tästä on kieltämättä hyötyä alkuun, kun säännöt eivät ole vielä selkärangassa, mutta pidemmän päälle mahdollisuus hyppiä turhanpäiväisten visualisointien ohi olisi ollut painonsa arvoinen kullassa.

"Valitettavasti useampi kymmenminuuttinen geoSparkin parissa paljastaa, ettei kyseessä ole kovin pitkäikäistä hupia. Yksinkertainen pelattavuus ja nopeatempoisuus eivät anna tilaa turhalle taktikoinnille ja vikkelästi kipuava vaikeustasokin jättää useimmiten sellaisen maun, ettei pelaaja koe voineensa omilla taidoillaan vaikuttaa lopputulemaan. Kyse on osin pelkästä jyrkän progression tuomasta illuusiosta, mutta se syö uudelleenpeluumotivaatiota yhtä kaikki. Alkuinnostuksen laannuttua peliä tulee pelailtua vain satunnaisesti ja lyhyissä sessioissa. Tämäkin on paljon sanottu verrattuna moniin peleihin, mutta Flight Controlin, Doodle Jumpin ja Canabaltin yksinkertaisen koukuttaviin sfääreihin on vielä matkaa. "

GeoSpark ei ole varsinaisesti strategiapeli, vaikka se on Appstoressa tähän lokeroon päätynytkin. Kyseessä on eräänlainen refleksi- / toimintapeli, jossa tavoitteena on raahata sormella yhteen avaruudessa leijailevia geometrisia kuvioita. Pelimekaniikka on äärimmäisen yksinkertainen: ainoastaan keskenään samanlaiset symbolit saavat törmätä ja mitä useamman saa kerättyä nostamatta sormea ruudulta, sitä enemmän heruu pisteitä. Erilaisten kuvioiden törmäys päättää pelin komean partikkeli-ilotulituksen kera. Homma vaikeutuu progressiivisesti, sillä kuvioita ryöppyää ruudulle kiihtyvällä tahdilla ja sormen raahailu synnyttää uurteen, joka vetää vapaasti kelluvia symboleja puoleensa. Lopulta tämä kaikki johtaa kaaokseen, jonka hallintaan näppärimmänkään pelaajan taidot eivät riitä. Peliä ei voi koskaan voittaa ja viehätys piileekin omien piste-ennätysten parantelussa.

Jos geoSparkin parissa saisi viettää vain kymmenminuuttisen, olisi helppo olla vakuuttunut sen nerokkuudesta. Pelin idea on erittäin koukuttava ja toteutus onnistuu lähes joka tasolla. Erityisen suuren vaikutuksen tekee sen audiovisuaalinen anti. Grafiikan sähköiset värisävyt ja erittäin runsas aalto- sekä partikkelitehosteiden käyttö palauttaa mieleen lämpimiä muistoja PC:n ja edesmenneen Amigan demoskenestä. Sulavana pysyttelevä ruudunpäivitysnopeus tukee mainiosti pelattavuutta. Myös audiopuoli säväyttää: tajunnan täyttää taustalla pauhaava hypnoottinen syntetisaattoripoppi, joka tuo erehdyttävästi mieleen ranskalaisen konemusiikkipioneerin, Jean-Michel Jarren, eteeriset syntetisaattoriklassikot. Kappaleita on vain yksi ja se jää soimaan ärsyttävästi päähän, mutta parempi näin kuin täyttää äänialaa jollain uuvuttavan tasapaksulla ambient-ulinalla. Ainoa asia joka pelissä varsinaisesti häiritsee, on erillisen OpenFeint –sovelluksen varaan rakennettu pistelista. Pelaajan näkökulmasta tuntuu aika kohtuuttomalta joutua rekisteröitymään jonkun kolmannen osapuolen peliportaaliin vain siksi että saisi omat piste-ennätyksensä tallennettua.

Valitettavasti useampi kymmenminuuttinen geoSparkin parissa paljastaa, ettei kyseessä ole kovin pitkäikäistä hupia. Yksinkertainen pelattavuus ja nopeatempoisuus eivät anna tilaa turhalle taktikoinnille ja vikkelästi kipuava vaikeustasokin jättää useimmiten sellaisen maun, ettei pelaaja koe voineensa omilla taidoillaan vaikuttaa lopputulemaan. Kyse on osin pelkästä jyrkän progression tuomasta illuusiosta, mutta se syö uudelleenpeluumotivaatiota yhtä kaikki. Alkuinnostuksen laannuttua peliä tulee pelailtua vain satunnaisesti ja lyhyissä sessioissa. Tämäkin on paljon sanottu verrattuna moniin peleihin, mutta Flight Controlin, Doodle Jumpin ja Canabaltin yksinkertaisen koukuttaviin sfääreihin on vielä matkaa.