Batman - The Telltale Series - Episode 1 arvostelussa

Batman – The Telltale Series on muun muassa The Walking Dead sekä The Wolf Among Us -episodisarjoistaan tunnetun Telltalen tuorein yritys naittaa jokin olemassa oleva lähdemateriaali ja episodipohjaisuus keskenään.

Tällä kertaa käsittelysessioon pääsee vanha klassikko, Lepakkomies. Pelisarja lupailee jälleen kerran viisiosaista seikkailua, joka arvatenkin sijoittuu Gotham Cityn maailmaan. Sarjan avausepisodi, Realm Of Shadows, potkaistaan käyntiin kohtauksella, jossa Batman näyttää pahiksille kaapin paikan ja estää hyökkäyksen Pormestarin toimistoon. Samassa rysyssä tavataan Kissanainen ensimmäistä kertaa.
Kuten arvata saattaa, Telltalen pelisarja kertoo Batmanin alkuvuosista, jolloin kaupungin luotettavin poliisi Jim Gordon ei ollut hänkään vielä päällikön asemassa. Kaupungin tuttu korruptoimaton piirisyyttäjä Harvey Dent on asettunut ehdolle katkolla olevaan pormestarin virkaan ja herrasmiesmiljonääri Bruce Wayne on tukemassa kaveriaan tämän kampanjassa, joka lupaa muun muassa sulkea Arkhamin vankimielisairaalan ja korvata sen uudella ja turvallisemmalla, kuntouttavalla vaihtoehdolla.

Kaikki eivät kuitenkaan tykkää ideasta, että Dent tekisi lommoja synkän suurkaupungin rikollisuuteen ja putsaisi kadut pysyvästi. Batmanilla riittääkin hommia, kun selvitellään verilöylyjä ja pidetään silmällä isoa mafiapomoa Carmine Falconea.

Avausepisodi esittelee mukavalla tavalla sopivan määrän sarjakuvista kuin elokuistakin tuttuja hahmoja. Harvey Dentin ja Kissanaisen eli Selina Kylen ohella ruutuaikaa saavat utelias toimittaja ja Burtonin ensimmäisessä Batman-elokuvassakin nähty Vicki Vale, mutta myös aiemmin mainittu Falcone.

Tässä kohtaa varmasti jokainen saattaa miettiä, että miten ja ylipäätään miksi lähinnä tarinavetoisista peleistään tunnettu Telltale on lähtenyt kokeilemaan siipiään Batmanin parissa ? etenkin, kun olemme nauttineet pelikehittäjä Rocksteadyn erinomaisista Batman Arkham -toimintapeleistä jo useita vuosia.

Siinä missä Rocksteadyn peleissä porkkanana toimivat ison pelimaailman lisäksi loppuunsa hiottu toiminta sekä lukuisat Batman-vempaimet, keskittyy Telltalen peli todellakin tuomaan vahvoja sekä mielenkiintoisia hahmoja ruudulle. Pelillisesti episodin peliaika jakautuu melko lailla tasan Brucen ja Batmanin välillä.

Tuttuun Telltale-tyyliin toiminalliset hetket, kun Batman pistää haisemaan hoidetaan painelemalla nappuloita ohjaimessa tai siten oikeaa ilmansuuntaa väistämiseen.

Brucena pelatessa taasen keskitytään lähes yksinomaan keskustelemiseen. Episodissa on paljon dialogia ja jonkin verran päätöksiäkin tulee eteen, joissa joku hahmo muistaa pelaajan valinnan ja jolla on sitten seuraamuksia tulevaisuutta ajatellen. Tietysti koska Batman on maailman mahtavin etsivä, keskittyy peli myös etsivätyöhön, mikä taas sopii vallan mainiosti hitaampitempoiselle, seikkailupelivetoiselle pelille ? vaikka ei Batmaninkaan osalta voida enää puhua mistään klassisesta point & click -aikakauden puzzlenratkonnasta. Ne ajat taitavat olla Telltalen osalta lopullisesti kuopattu.

Muutamaan otteeseen pelaaja pääsee käyttämään Batmanin vekottimia verijälkien tutkimisessa ja esimerkiksi ottamaan selvää mitä rikospaikalla oikein tapahtuikaan. Olen arvostellut aiemmin niin ikään episodihenkisen pelisarjan, Blues And Bulletsin muutaman jakson ja kyseisessä pelissä yksityisetsivä tutkii rikospaikkoja ja yrittää yhdistellä johtolangoista yhtä suurta kokonaiskuvaa eräänlaisen miellekartan avulla.

Telltalen Batmania pelatessa tuli vahva mielikuva siitä, että tämä rikospaikkojen tutkiminen Yön Ritarin roolissa on saanut vahvoja vaikutteita tuosta edellä mainitusta episodisarjasta. Toisaalta onko niin väliäkään, kun ajattelee, että tämä nykyinen episodimallinen rakenne peleissä on aika pitkälti Telltalen ideoimaa käsialaa ja jota kaikki muut ovat matkineet ? mukaan lukien Blues And Bulletsin kehittänyt studio. Batmanissa rikospaikan tutkiminen ja tapahtumasarjan ratkaiseminen toimii siten, että löydetään kaikki oleelliset johtolangat ja sitten linkitetään näitä sitten toisiinsa. Jos linkki ei natsaa, Batman sanoo sen myös ääneen. Jos kyseessä taas on se oikea paritus, havainnollistetaan pelaajalle Batmanin hologrammilasien kautta miten juttu menikään. Kun kaikki johtolangat on linkitetty toisiinsa oikealla tavalla jatkuu peli eteenpäin välipätkän kautta.

Pituudeltaan avausepisodi ei ole todellakaan mikään pitkä tapaus ja peliaikaa kuluu muutoinkin runsaasti välipätkien seuraamiseen sekä toiminnallisiin QTE-hetkiin sekä dialogeihin, joissa valitaan haluttu vastaus tai kysymys. Suurimmaksi osaksi vapaa liikkuminen ja Brucen/Batmanin kävelyttäminen loistaakin poissaolollaan.

Periaatteessa tämä ei niin haittaa, kun kyseessä on vahvasti tarinavetoinen peli, mutta vähän saamaan tapaan kun koin The Walking Dead: Michonne -minisarjan kanssa, tuntuu myös Batmanissa ajoittain siltä, että hyvin vähän oikeasti pääsee itse mitään tekemään. Kunhan painelee nappuloita.

Totta kai, jos haluan tutkailla isoa Gothamia vapaasti kuljeksien ja tunnelmaa siemaillein, pelaan Batman Arkham -sarjan pelejä, mutta ehkä hieman vapaampaa liikkuminen saisi olla Telltalenkin pelissä. Eivätkö sivuhahmot todella voi puhua Brucelle samalla kun pelaaja liikuttelee hahmoa, onko pelikameran todella oltava keskusteluiden lukittu elokuvamaisiin kuvakulmiin ja zoomauksiin?

Kokonaisuutena nautiskelin episodista, mutta sellaiselle, joka on perehtynyt sarjakuviin ja kenties nähnyt kaikki elokuvatkin, käyttää peli kenties vähän liikaa aikaa Brucen vanhemmista puhumiseen ja menneissä vellomiseen, vaikka toisaalta miehen raa’sti murhatut vanhemmat kuuluvatkin avausepisodin juonikuvioon keskeisenä elementtinä.

Visuaaliselta yleisilmeeltään Telltalen Batman näyttää hienolta. Kuten The Walking Deadin kanssa, myös Batmanin osalta se sarjakuvien ja animaatioiden oikea henki ja tunnelma on osattu vangita mukaan, kenties jopa paremmin kuin Telltalen zombiesarjassa. Myöskään Batman-sarja ei säästele raakuudessaan; pelaaja pääsee muutamaan otteeseen itsekin valitsemaan minkä tyyppistä Lepakkomiestä tässä oikein ollaan synnyttämässä. Pahikselta voi kuulusteltaessa murtaa käden, tai olla murtamatta.

Telltale sanoo pohjana toimivan pelimoottorin olevan uusittu versio studion vanhasta alustasta ja kenties jossain määrin tämä voi totta ollakin, mutta ei ero aivan dramaattista tasoa kuitenkaan ole ainakaan grafiikan osalta. Huulisynkka ja hahmojen ilmeet kuitenkin tuntuisivat olevan vähän luonnollisemman oloisia kuin aiemmissa pelisarjoissa. Itse Batman näyttää varsin upealta ja pukusuunnittelu muistuttaa erehdyttävästi Ben Affleckin tuoreinta Batman-versiota rintalogoineen päivineen ? on vaikea uskoa tämän olevan sattumaa.

Muut sivuhahmot näyttävät nekin varsin paljon esikuviltaan ja jo tämän ensimmäisen episodin aikana hahmot tuntuvat mielenkiintoisilta juuri siksi ? niiden kasvoihin ja olemukseen kätkeytyy omanlaistaan persoonaa, mikä kiehtoo. Taustamusiikki etenkin ?Batman-hetkinä? on sitä Nolanin elokuvista tuttua, kovin geneeristä hanszimmeriä, joka ei oikein säväytä millään tasolla, mutta menee taustahuminana paremman puutteessa.

Äänityöskentely on kauttaaltaan varsin toimivaa, pelissä kuullaan Telltalen muista pelisarjoista tuttuja nimiä, mutta Batmanin osalta olisi toivonut saavan sen parhaan, eli Kevin Conroyn. Nyt on tyytyminen kakkosmieheen, Troy Bakeriin, joka on tehnyt todella paljon äänityötä pelien parissa vuosien varrella ja äännellyt lepakkomiestäkin ainakin kerran Lego Dimensions -pelissä, mutta pääasiassa hän on tehnyt Jokerin ääniroolia kaikissa Batman -aiheisissa peleissä, joissa on mukana ollut. Ei mies huono ole, mutta ei hän mikään Conroy silti ole.

Batman – The Telltale Series ? Episode 1 ? Realm Of Shadows on hyvä avaus uudelle episodisarjalle, mutta se olisi voinut olla vielä parempikin, jos se olisi ollut aavistuksen pidempää sorttia. Tällaisenaan sitä jää vähän leuka auki ihmettelemään, kun lopputekstit jo rullaavat ruudulle. Batmanin kuuluisaa etsivätyötäkin olisi mielellään suorittanut episodin aikana vähän enemmänkin.

Toki episodin voi startata alustakin ja pelata sen vaikkapa uuden crowd play -ominaisuuden kera. Mikä on crowd play? Se on Telltalen keksimä uusi (jokseenkin turha) ominaisuus, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että muut ihmiset voivat samassa huoneessa ollessaan katsoa kun pelaat peliä ja ottaa osaa päätöksentekoon muun muassa dialogien aikana.
Kun kaikki on asetettu valmiiksi ja toimimaan, katsojat saavat äänestää kännyköillään mikä valinta dialogissa tulisi heidän mielestään ottaa. Pääpelaaja voi sitten joko olla noteeraamatta muita ja tehdä siltikin oman mielensä mukaan, tai vaihtoehtoisesti voidaan asettaa päälle asetus, joka pakottaa pääpelaajan valitsemaan yleisön suosikkivastauksen. Parhaiten ominaisuus toimii Telltalen mukaan 6-12 pelaajan ryhmässä, mutta kuulemma ominaisuus tukee jopa kahta tuhatta ylimääräistä silmäparia kerrallaan. Ominaisuuden aktivointi vaatii rekisteröimisen Telltalen tilille ja katsojille annetaan nettilinkki, jonka kautta äänestäminen sitten tapahtuu.

Allekirjoittanut ei ominaisuutta tullut arvostelemisen aikana kokeilleeksi, enkä myöskään oikeastaan ymmärrä sen logiikkaa tai tarkoitusperääkään. Olen pelannut tällaisia tarinapelejä ? muun muassa Life Is Strangen ja Until Dawnin yhdessä ystäväni kanssa lävitse, joiden aikana mietiskelimme yhdessä eteen tulleita valintoja ja dialogivaihtoehtoja, mutta tarvitaanko tällaista varten tehdä oikeasti jotain kännykkäsovelluksiakin?