FIFA Football 2002

Pelattavuus:

FIFA 2002 on yksi EA Sportsin odotetuista vuosittaisista pelisarjajulkaisuista. Jokainen peli tuo tietysti mukanaan uusimmat pelaaja- ja joukkuepäivitykset, mutta myös edellistä osaa hieman paremmat grafiikat ja yleensä yhden tai, parhaimmassa tapauksessa, useampia uusia ominaisuuksia. FIFA 2002 ei ole poikkeus tähän rutiinikaavaan, vaan peli pitääkin sisällään juuri edellä mainittuja asioita.

Erilaisia joukkueita löytyy paljon aina maajoukkueista Englannin Valioliigaan ja Ruotsin jalkapalloliigaan. Jostain syystä Veikkausliigaa ei kuitenkaan ole peliin saatu mukaan. No, onneksi sentään Suomen maajoukkue pelistä löytyy. EA Sportsin hehkuttama ja eittämättä pelisarjan uusimman osan parhaaksi uudistukseksi osoittautuu syöttöpeli.

Kun viimevuotiseen FIFA-versioon saakka syöttämistä yritti yleensä vältellä ja pelaaminen oli lähinnä yksin läpi yrittämistä, toivoen että pääsisi maalille asti ja saisi harhautettua tyhmääkin tyhmemmän maalivahdin, FIFA 2002:ssa syöttöpeli on pistetty sen verran uusiksi, että syöttäminen kannattaa. Sen avulla pystyykin luomaan hienoja tilanteita ja ennen kaikkea hienoja maaleja. Muutoksen ansiosta maalin tehtyään tuntuu nyt enemmän siltä, että olisi oikeasti onnistunut jossain.

Tietokoneen ohjauksessa olevat joukkuekaverit hakevat aina parhaansa mukaan hyviä paikkoja ja, jos onnistuvat sellaisen löytämään, nostavat innokkaasti kättään ylös. Jos pelissä käyttää oletuksena päällä olevaa apuasetusta, näkyvät vapaana olevat pelaajat myös juoksijoiden perässä olevina vauhtiviivoina ja maassa näkyvinä pisteinä. Kyseisen avun saa pelin valikoista pois päältä, jos joku ei halua helpottaa vapaana olevien pelaajien huomaamista. Oletuksena päällä näkyvät myös vastapuolen hakuviivat ja pisteet, jotka saa niin ikään pois päältä halutessaan.

Pelin fysiikoita on myös hiottu entistä paremmiksi, ja aluksi niiden erilaisuus tuottaakin vaikeuksia. Vastustajan maalivahdit eivät ole enää mitään pallomagneetteja. Pallo ei välttämättä lennä kohti maalia, jos potkaisee vain vähän sinnepäin, vaan potku menee todennäköisesti ohi maalin. Maalivahdit eivät ole muutenkaan enää mitään suolapatsaita, vaan tulevat usein reilusti ulos maalistaan ja taistelevat hyökkäyksiä vastaan viimeiseen asti, jopa torjuen monta laukausta peräjälkeen.

Tolpat ja ylärimatkaan eivät tunnu enää olevan mitään satunnaisia herkutteluja, vaan jos potkaiset pallon kohti tolppaa, se myös osuu siihen. Tämän jälkeen voi tietysti parhaimmassa tapauksessa ehtiä potkaisemaan nahkakuulan verkon perälle.

Fysiikoita on parannettu myös taklausten suhteen. Aikaisemmin liukutaklauksen käytöstä taklattava kaatui aina, ja rangaistuksen saattoi ehkä saada, jos tuomari jaksoi viheltää pilliin. Nyt samaista taklausta voi käyttää pelkän pallon pois ottamiseen, jolloin vastustaja voi jäädä edelleen jaloilleen. Jos pallon riistäminen epäonnistuu, seurauksena on joko vapaapotku vastapuolen hyväksi tai pahimmassa tapauksessa jompikumpi korteista. Edellä mainitut tilanteet näytetään aina uusintana, mikä tuo lisää fiilistä peliin.

Uudet pelifysiikat ovatkin yksi niistä hyvistä ominaisuuksista, joiden ansiosta tuntuu taas vaihteeksi siltä, että FIFA-pelisarja on menossa oikeaan suuntaan.

Yksi ominaisuus, jota sarjan fanit ovat odottaneet jo pitkään, on näppäinten uudelleenkonfigurointi. Sen avulla voi halutessaan muuttaa oletusasetuksia. Itse olen jo tottunut kyseisiin vakionäppäimiin, joten ei ollut tarvetta niitä muutella.

Pelin erikoiskikkojen merkitystä on vähennetty vuosi vuodelta, ja uusimmassa versiossa niiden merkitys onkin enää hyvin vähäinen. Erikoiskikkailemalla ei kovin pitkiä matkoja kentällä edetä. Yleensä sillä pystyy parhaimmillaan harhauttamaan yhden vastapuolen pelaajan, ellei oma pelaaja satu hukkaamaan palloa sen aikana.

Myös juoksunappulan merkitystä on pienennetty roimasti, ja enää sillä saa vain vähän lisää vauhtia tavalliseen juoksuun verrattuna. Omilla pelaajilla on kaikilla käytössä ruudulla näkyvä ”juoksuenergia”, joka alkaa aina vähentyä, kun juoksunappulaa käyttää.

Hyvä oivallus EA oli säätää juoksemista siten, että jos energia menee punaisen puolelle, ohjattavana oleva pelaaja väsyy niin paljon, ettei se jaksa enää juosta ja alkaakin lähinnä hoiperrella kuin humalainen. Väsyneen pelaajan energia kyllä palautuu noin puoliväliin, mutta juoksemisen aloittaessaan uudestaan energia muuttuu niin nopeasti takaisin punaiselle, että pelaaja kannattaa ottaa kokonaan pois kentältä peliä pilaamasta.

Juoksunappulan etu on muutenkin aika laimea, koska jostain syystä koneen ohjaamat vastapuolen pelaajat pystyvät juoksemaan aina kovempaa kuin pelaajan vastaavat, oli juoksunappula sitten käytössä tai ei. Tämä ei tosin ole pelkästään huono asia, koska tällöin pelaajan on lähes mahdotonta juosta yhdellä pelaajalla kentän päästä päähän ja tehdä kaiken lisäksi vielä maali. Avain menestykseen onkin syöttäminen.

Kyseinen asia ärsyttäisi todella paljon, jos pelin syöttäminen olisi samaa tasoa kuin sarjan edellisissä osissa, mutta onneksi näin ei kuitenkaan ole, kuten jo aikaisemmin syöttelystä sanoin.

Näiden lukuisten muutosten jälkeen pelin pelaaminen pitää käytännössä opetella uudestaan. Jos pärjäsi erittäin hyvin FIFA 2001 -pelissä, ei välttämättä pärjää tässä. Aluksi ainakin omalla kohdallani jopa helpoimmalla vaikeustasolla pelaaminen oli todella vaikeaa, ja turpaan tulikin moneen otteeseen ennen kuin peli iskostui selkäytimeen. Suurimmat syyt tähän olivat kuitenkin pelin paremmat fysiikat ja juoksunappulan laimennus.

Pienen pelaamisen jälkeen pelissä pärjää jo ehkä liiankin hyvin helpoimmalla vaikeustasolla, vaikka omaksi joukkueeksi valitsisi jonkin vinkuintian ja vastustajaksi Ranskan maajoukkueen.

Vaikeustasoa nostettaessa pelin saa kyllä todellakin vaikeammaksi, mutta jotenkin pelaaminen muuttuu liian vaikeaksi. Tietokoneen puolustuksen läpi pääseekin vain kerran tai kaksi pelin aikana, kun taas tietokonetta saa olla repimässä pelipaidasta koko ajan, ettei se tekisi maalia… Siis jos pelissä sellainen nappula olisi.

Vaikeustasoihin olisi ehkä saanut vaikuttaa paljon enemmän esimerkiksi tietokoneen saamien rangaistusten määrä, koska jälleen kerran näyttää siltä, että tietokone ei saa koskaan punaisia tai keltaisia kortteja tai että sitä vastaan saisi edes vapaapotkuja. Kyseinen ongelma ei tosin johdu siitä, että tuomari olisi puolueellinen kuten kaikissa aikaisemmissa FIFA-peleissä, vaan siitä, että tietokoneen ei yksinkertaisesti tarvitse taklata, koska se pystyy juoksemaan kovempaa kuin omat pelaajat.

Pelattuani EA:n jalkapallopelisarjaa FIFA Road to World Cup ’98 -julkaisusta alkaen, on mukava todeta, että FIFA 2002 on selkeästi tämän hetken paras jalkapallopeli ja samalla myös koko sarjan paras. Jos pidät EA FIFA-peleistä, ei tätä kannata jättää väliin.

Grafiikka:

FIFA 2002:n grafiikka eroaa ehkä vähiten sarjan aikaisemmista versioista. Esimerkiksi pelien FIFA 99 ja 2000 tai FIFA 2000 ja 2001 välillä oli mielestäni paljon suurempaa eroa. Graafisia yksityiskohtia kentälle tai sen laidalle ei ole paljoa lisätty edellisestä versiosta. Kentän laidalla näkyy valmentajia, muutamia turvamiehiä ja jonkin verran kameramiehiä.

Pelaajien ulkonäkö on aina tuntunut paranevan vuosi vuodelta, ja niin on myös uusimmassa sarjan pelissä, joskaan mistään hirvittävästä erosta ei puhuta. Pelaajat näyttävät piirun verran ihmismäisemmiltä, ja hampaatkin näyttävät löytyvän tässä versiossa pelaajien suista. Muiltakin osin esimerkiksi pelaajien animaatio on sulavamman näköistä. Ainoa valittamisen aihe onkin se, että aina kun taklaa jonkun, kaatuu uhri maahan täysin samalla tavalla. Aika pienestä on kuitenkin kyse.

Ainoa asia, joka pelaajien ulkonäössä oikeastaan ärsytti, oli se, että jostain syystä heidän naamansa kiiltävät kuin vasta kiillotettu keilapallo.

Kentän katsomossa istuvat katsojatkin ovat ehkä pari pikseliä paremman näköisiä kuin edellisessä pelissä ja ehkä jonkin verran heiluvat eri tavalla. Pelin aikana kummankin joukkueen lippuja heiluu katsomossa, mutta hieman kyllä ärsytti Suomen maajoukkueella pelatessa, kun katsomossa heiluikin Suomen lipun sijaan jokin epämääräinen raidallinen lippu. No, sentään tällä kertaa Suomen lipussa oli edes jonkinlainen tekstuuri.

Yleisesti ottaen pelin yleisö näyttää suorastaan naurettavalta verrattuna esimerkiksi NHL 2002:n hienoihin, välillä nähtäviin kolmiulotteisiin katsojiin. Peliin olisi kyllä kaivannut jo aitoja pelaajakasvoja, joita ei vieläkään ole saatu ängettyä mukaan syystä tai toisesta. Toisin sanoen esimerkiksi Forssell tai Litmanen eivät näytä omilta itseltään pelissä.

Sen lisäksi, että pelaajia ja heidän tuuletuksiaan näytetään tavanomaiseen tapaan lähikuvasta aina maalin jälkeen, on pelissä jopa yksi uusi graafinen yksityiskohta: Matrix-tyyliset hidastukset, joita näkee aina silloin tällöin esimerkiksi maalivahdin kirotessa puolustuksen pettämistä. Ominaisuus olisi ehkä voinut olla paremminkin tehty, mutta kelpaa se kyllä tällaisenaankin.

FIFA-sarjan pelit ovat aina tuntuneet pyörivän ainakin omalla koneellani todella puhtaasti, ja samaa rataa jatkaa FIFA 2002. Testikoneella pelatessa resoluutio oli 1024×768, eikä minkäänlaista nykimistä pelin aikana esiintynyt. 32-bittisiä värejä ei vieläkään nähdä, ja se varmasti osaltaan vaikuttaa hyvään pyörimisvauhtiin.

Saa nähdä, mitä EA Sports keksii enää grafiikan parantamisen suhteen FIFA 2003 -peliin, koska jo nyt pelisarjan grafiikkapuoli näyttää todella hienolta.

Äänet:

FIFA ovat mielestäni jo monen version ajan sisältäneet hyvät äänet, mutta FIFA 2002 sisältää vielä piirun verran paremmat. Musiikit ovat aina olleet hyvät pelisarjassa, eikä uusinkaan versio tuota pettymystä niiden suhteen. Tarjolla on muun muassa Gorillazin musiikkia, jonka biisi itse asiassa on tämän vuoden FIFAn tunnarina.

Pelin aikaiset äänet ovat myös hyvät. Yleisö kailottaa televisiostakin tuttuja kannustusääniään, ja peliä selostavat tuttuun tapaan kaksikko Andy Gray ja John Mattsson. Miehet osaavat hommansa hyvin, eikä selostuksessa olekaan ainakaan omasta mielestäni mitään vikaa, ellei sitten lasketa tarpeeksi monen pelikerran jälkeen miesten repliikkien ulkoa muistamista.

Uutena äänenä pelin aikana kuulee myös pelaajien kommunikoivan keskenään kentällä, ja kieltämättä kyseiset äänet parantavat pelin jo hyvää äänimaailmaa entisestään.

Pelin valikoissa surffaillessani huomasin, että tässä FIFAssa saa myös pelin ajaksi musiikin pauhaamaan taustalle, jollaista ei ole aikaisemmin saanut valita. Vakiona päällä oleva ominaisuus ärsytti aluksi juuri siksi, että se oli uutta eikä siihen ollut tottunut. Pelin kaikkien musiikkiraitojen ollessa kuitenkin ensiluokkaisia, palaa peliäänivalikkoon pakostakin kääntämään ominaisuuden päälle. Näin eliminoituu myös turha roikkuminen pelin valikoissa vain sen takia, että saisi kuunnella pelin musiikkeja.

EAX:ää tai mitään muuta 3D-äänioptiota pelistä ei ainakaan omien havaintojeni perusteella löydy mistään, eikä äänissä täten ollut mitään kolmeulotteisuutta.

Lyhyesti:

EA Sports onnistui jälleen kerran luomaan parhaan futispelin, mitä kaupasta löytyy.