FIFA Football 2003 arvostelussa

Taas sitä mennään, nimittäin on taas kerran se aika vuodesta kun Electronic Arts päättää julkaista omien jokavuotuisien urheilupelisarjojensa uusimmat painokset. Nyt syyniin joutuu EA:n palloilusarjan kuopus FIFA Football 2003, jossa pelaajat päästetään taas näyttämään taitonsa Euroopan jalkapallokentillä parhaimpien nahkakuulan potkijoiden kanssa.

Peli tarjoaa tuttuun tyyliin kaikki kaudelle 2003 ominaiset pelaajakokoonpanot joukkueineen ynnä muut tärkeät statistiikkatiedot elokuun 12. päivään asti. Siitä eteenpäin tehdyt siirrot ynnä muut muutokset eivät ole peliin siis päässeet. FIFA Football 2003 tarjoaa pelattavaksi jo edellisistä osistakin varsin tuttuja pelimuotoja pelaajalle; Friendlyn, Club Championshipin, Seasonin, Tournamentin, sekä tietysti joko netin, lähiverkon taikka modeemin välityksellä onnistuvan moninpelin. Club Championship moodissa pelaaja pääsee kokeilemaan klubimestaruus pokaalin ansaitsemista valitsemalla itselleen jonkin pelin 18:sta eri kansainvälisestä liiigajoukkueesta joiden joukkoon lukeutuu muun muassa Bayer Leverkusen, Arsenal, Real Madrid, Inter Milan, Ajax, Juventus ja Liverpool.
Seasonissa sitten lähdetäänkin ottamaan osaa jonkin maan liigaan jollain valitun maan liigajoukkueista ja yritetään tietysti pelata mahdollisimman hyvä kausi, jotta mestaruus olisi lopulta joukkueella takataskussa. Tournament on periaatteessa Club Championshipin ja Seasonin yhdistelmä, sillä Tournamentissa pelaaja pääsee valitsemaan erinäisistä eri turnauksista, kuten EFA Cupista tai International Cupista. Mikäli valmiit turnauspelit eivät kiinnosta, voi pelaaja suunnitella omansa valitsemalla parista eri valittavissa olevista vaihtoehdosta mieleisensä.

Varmastikin kaikista tutuimmassa pelimoodissa, Friendlyssä eli Suomeksi sanottuna ystävyysottelussa saa vapaasti valita oman sekä vastustajansa joukkueen kaikista pelistä löytyvistä liiga -tai maajoukkueista. Erilaisia joukkueita onkin ihan kiitettävä määrä aina Englannin valioliigasta Saksan Bundesligaan ja Brasilian vastaavaasta Italian liigaan. Vaikka rakas länsinaapurimme Ruotsi onkin peliin päässyt, niin Suomen liigaa pelissä ei valitettavasti näy eikä kuulu. Maajoukkueet ovat niin ikään mukana ja seasta sentään löytää Suomen ja onhan mukana toki muitakin palloilumaita, kuten Ranska, Saksa, Tanska, Ruotsi, Brasilia, Meksiko, Kroatia, Argentina, Slovenia, Italia ja niin edelleen.

No, sisällöltäänhän peli muistuttaa siis varsin paljolti EA:n FIFA-pelisarjan edellistä “normaaliversiota” FIFA 2002:ta, eikä se mikään huono asiaa välttämättä ole, sillä omasta mielestäni joukkueita on varsin kattava määrä mistä saa valita, vaikkakaan sitä Suomen liigaa ei tässäkään pelissä siis ole. Onko mikään kumminkaan edes pelillisesti sitten muuttunut, jos sisältökin on pysynyt lähes ennallaan? Osittain on, kyllä. Pelin fysiikoita on hiottu edellisosista entisestään ja jo omasta mielestäni 2002 FIFA World Cupista löytynynyt suhteellisen hyvä pelattavuus on parantunut taas tarpeeksi edellisestä. Varsinkin pallon käyttäytyminen on nyt entistä realistisempaa ja palloa potkittaessa se onkin entistä vähemmän liimattu palloa hallitsevan pelaajan jalkoihin, mikä tietenkin tarkoittaa sitä että kuten tosielämässäkin niin myös FIFA 2003:ssa nopeus, kikkailu ja vastustajan harhautukset vaikuttavat pallon hallussa pysymiseen.

Kuten muissakin hieman uudemmissa FIFA-peleissä, myös 2003:ssa uuden pelimekaniikan oppimiseen menee jonkin aikaa, eikä kannatakaan ehkä aloittaa pelaamista aivan korkeammilla vaikeustasoilla jotta pystyy keskittymään nimenomaan alussa siihen pallonhallinnan opetteluun. Vaikeustasoista puheenollen olivat ne mielestäni tarpeeksi toisistaan eroavia ja siinä missä amateur tasolla tietokoneen päihitti suhteellisen helposti niin World Class taso tarjosi jo ihan kivasti haastetta. Tekoälystä kun nyt tuli mainittua, niin voisihan siitä vaikka kertoa enemmänkin. Ensinnäkin omien tiimikavereiden tekoäly on mielestäni parempi kuin esimerkiksi 2002 FIFA World Cupissa, jossa sitä moitin lähinnä sen osalta, että kavereista ei oikein ollut syöttelypeliin.

Tällä kertaa ovat asiat kumminkin onneksi ovat toisin ja kaverit taitavat syöttelypelin siinä missä muunkin, joka tietenkin edesauttaa pelaajan menestymistä kentällä. Eivät ne konepalloilijatkaan mitään tyhmiä ole ja osaavat antaa todella hyvän vastuksen pelaajalle. Tietokoneen ohjastamat pelaajat osaavat nekin syöttelypelin ja pystyvät kyllä tarvittaessa jopa harhauttamaankin pelaajapolon pois tieltään rynniessään kohti maalia. Uutena hienoutena tietokone osaa nyt myös entistä paremmin rakentaa itselleen hyviä tilanteita ja varoa potkimasta palloa miten sattuu. Niin ja osaavat ne myös aika hyvin väistellä pelaajan liukutaklauksiakin. Ainoa mikä nyt tekoälyssä pisti välillä silmään oli se, että vaikka hyviä paikkoja pystyvät itselleen raivaamaan niin usein tietokone myös tuhlasi ne potkaisemalla ohi maalista välillä jopa suhteellisen läheltä. Kokonaisuudessaan kumminkin pelin tekoäly on varsin hyvä.

Kontrollit ovat pelissä varsin tutut ja siten myös kohdallaan, mutta harmaita hiuksia aiheutuu ainakin vähän pelin juoksunappulasta. Juoksunappulaa kun pelissä käyttää nopeuttaakseen pelaajan juoksutahtia muuttuvat pelin kontrollit hieman ärsyttävällä tavalla epätarkoiksi. Ainakin testikoneella pelatessa pidettäessä juoksunappulaa pohjassa esimerkiksi pallon potkaisu nappia painettaessa kesti hetki ennenkuin palloa jaloissaan pyörittelevä pelaaja hoksasi oikeasti reagoida käsketyllä tavalla. EA:n aikaisemmissa FIFA-peleissä en ainakaan itse ole tullut moiseen törmänneeksi aiemmin ja voikin tietysti olla että tämä “ominaisuus” on tarkoituksella tehty vähentämään juoksunappulan hyötyä. Kun asiaa tarkemmin ajattelee niin on tämä ollut ihan viisaskin veto, sillä näin pelaaja ei voi saada maaleja aikaan yksinkertaisesti juoksemalla yksin läpi, vaan on pelaaja pakotetaan hyödyntämään syöttelypeliä. Itse käyrin juoksunappulaa lähinnä keskikentällä pieninä pyrähdyksinä saadakseni hieman etäisyyttä vastapuolen pelaajiin ja siinä vaiheessa kun saavuin maalille lopetin nappulan käytön kokonaan, jotta pallo ei potkaistessa menisi ohitse maalin liian kovan vauhdin takia.

Siinä vaiheessa kun halutaan muokata pelin vakionäppäimiä peli kompastelee ja lentääkin samantien turvalleen viheriölle. Peliä nimittäin vaivaa sama “kontrollibugi” kuin edellistä 2002 FIFA World Cup peliäkin. Käytännössä tämä “kontrollibugi” ilmenee siten, että kun pelivalikoissa menee muuttelemaan vakiokontrolleja joko näppämistölle tai peliohjaimelle ja sen jälkeen pomppaa itse peliin niin ovat kontrollit edelleen ne vakiot vaikka valikoissa näyttäisivätkin olevan jotain ihan muuta. Tämä tekeekin sitten kontrollien muuttamisen täysin tarpeettomaksi ja etten jopa sanoisi mahdottomaksi. Itse ainakin olen sitä mieltä, että olisi ollut kiva pystyä vaihtamaan peliohjaimen kontrolleja, sillä en oikein pitänyt ohjaimen nappuloille asetetuista valmiista toiminnoista ainakaan peliohjaimella pelattaessa.

Pelin varmasti yksi näkyvimpiä “uudistuksia” on.. Ei, se ei ole grafiikka mutta kyllä liittyy grafiikkaan ja on se että pelin mukana tulee kaksi CD-levyä. Aikaisemmista versioistaan poiketen, EA:n muista urheilupeleistä puhumattakaan peli tosiaankin sisältää sen kaksi CD:tä ja veikkaisinpa, että tämä liittyy pelin kooltaan kasvaneisiin grafiikkatiedostoihin. Tämä kyllä sitten myös onneksi näkyy itse pelissäkin ja graafisesti peli tarjoaakin jälleen kerran edelliseen, 2002 FIFA World Cup versioon verrattuna parempaa grafiikkaa. Ulkoasultaan peli onkin ihan näyttävä ja muistuttaa aina vain entistä enemmän oikeaa jalkapallo-ottelua.

Pelaajienkin osalta on saatu ulkonäköä kohennettua, sillä peliin on saatu mukavasti lisättyä nappikengissä juoksentelevia valokuvanaamoja ja kuulinkin jostain, että niiden määrä FIFA 2003:ssa olisi noin 150 kappaletta. Onhan määrä vielä toki vähäinen kun alkaa miettimään kuinka paljon pelissä onkaan joukkueita ja siten pelaajia kokonaisuudessaan, mutta silti on hyvä huomata että ainakin ne tunnetuimmat pelaajat alkavat jo pikku hiljaa erottua joukosta. Jopa osa pelin kentällä häärivistä tuomareista on saanut itselleen oikean naamavärkin. Naamojensa lisäksi myös pelaajien animaatiota on paranneltu entisestään vastaamaan tosielämän esikuviensa liikkeitä ja oikeaan suuntaan ollaankin selvästi menossa sillä paikoitellen liikkuminen näyttää jo varsin aidolta.

Pelin jalkapallostadionitkin ovat saaneet kasvojenkohotuksen ja näyttävät entistä paremmilta, sekä sen lisäksi ylimääräisiä yksityiskohtia kuten soihtuja, lisää joukkueiden kannatuslippuja ja kameramiehiä on lisäilty katsomoon/kentän laidoille. Yleisökin näyttää jo paljon paremmalta kuin viime kerralla ja hienona yksityiskohtana yleisö saattaa välillä hurrata koko porukan voimin katsomossa tai välillä vain seurata rauhassa ottelua istualtaan.. Vielä kun tekisivät aaltoja niin johan olisi hieno, mutta hyvä se on tällaisenaankin.

Peli pyöri visuaalisesta kauneudestaan varsin hyvin 1280×1024 resoluutiolla ja 32 bittisillä väreillä, joista jälkimmäinen on tullut mukaan vasta nyt tähän uusimpaan FIFAan, sillä aiemmat FIFA-pelit eivät 32-bittisiä värejä tukeneet. Peli on muutenkin sen verran paljon hienontunut edellisestä, että kyseessä on pakko olla, ellei kokonaan niin ainakin pääosin uusi grafiikka/pelimoottori, joka on tietysti positiivista.

Ääniosastolla FIFA-sarja ei ole pettänyt fanejaan enää moneen version ajan, jos on koskaan ja niinpä myös FIFA Football 2003 tarjoilee pelaajalle hienot äänet kuultaviksi. Ensinnäkin tuttu selostajapari John Motson ja Ally McCoist hoitavat hommansa hienosti kotiin pulputtamalla suustaan laadukasta tavaraa eikä mitään väsähtänyttä lätinää. Tietysti sitten kun peliä on tarpeeksi pelaillut, niin alkaa selostus toistamaan itseään, mutta tämä “ongelma” nyt on varsin mitätön ja muutenkin mahdoton välttää.
Muut pelinaikaiset äänet koostuvat lähinnä yleisön hälinästä. Yleisö ei pelkästään “laula” kannustulauluja taustalla, vaan hienosti myös reagoi kentän tapahtumiin. Jos pelaaja taklataan niin yleisö alkaa mylvimään samaan tapaan kuin oikeastikin ja jos maalille syntyy tiukkoja paikkoja niin yleisö päästelee suustaan “ooo:ta” ja “aaa:ta” joka tuokin mukavasti lisää tunnelmaa peliin. EA on tarjonnut urheilupelejensä mukana hyvää musiikkia pelaajille eikä tämäkään peli ole mikään poikkeus. Mukana on useita uutuuskipaleita introssa soivasta, Timo Maasin To Get Down (Fatboy Slim Remix) biisistä aina muun muassa Kosheenin Hide U -ja Pride biisejä myöten.