Fruit Ninja Kinect arvostelussa

Jokainen on pikkupoikana varmasti ainakin jossain vaiheessa elämäänsä leikkinyt ninjaa tai jotain muuta kung fu sekä karatetaidot omaavaa toimintasankaria päässään, jolloin kädet ja jalat ovat viuhuneet lähes tauotta, hajoavien tavaroiden (ja tielle joutuneiden pahisten) ollessa vankasti mielikuvituksen tuotetta.

Nyt ei enää tarvitse pelkästään kuvitella, sillä Xbox Liven markkinapaikalta ladattavan varsin värikäsgrafiikkaisen Kinect-peli Fruit Ninjan ansiosta kuka tahansa voi nyt huitoa käsiään (ja jalkojaan) television edessä joutumatta selittelemään sitä kenellekään ? paitsi ehkä naapurille, joka sattumalta on ehkä nähnyt sinut huitomassa olohuoneessasi tietämättä käyttäytymisesi oikeaa merkitystä.
Fruit Ninjan idea on simppeli, mutta erittäin koukuttava: pelaaja seisoo televisioruudun edessä ja näkyy pelissä tummana varjona sen taustakuvaa vasten. Tarkoitus on huitoa käsillä ruudun alalaidasta lenteleviä hedelmiä palasiksi niin paljon ja nopeasti kuin mahdollista. Kädet (ja jalat, mikäli innostuu niitä käyttämään) toimivat eräänlaisina miekkoina, jotka pystyvät silpomaan hedelmät kuin hedelmät (jopa kookoksetkin) käden käänteessä. Jokaisesta silpotusta hedelmästä saa pisteitä ja onnistuneista komboista, joissa pelaaja saa monta hedelmää yhdellä huitaisulla, palkitaan pistekertoimin.

Fruit Ninja tarjoaa pelattavaksi viisi erilaista pelimuotoa. Challengesissa tarkoitus on päihittää tiettyjä pistemääriä pelin eri pelivariaatioita käyttäen. Aina yhden haasteen läpäisyn jälkeen tarjoutuu ruudulle uusi. Kuitenkin niin kauan kuin uusin haaste on voittamatta, ei pelimuoto tarjoa muuta uutta yritettävää. Arcadessa hedelmiä lentää ruudulle pelin kaikista pelimoodeista eniten ja niitä saa silpoa mielin määrin yhden minuutin ajan. Ruudulla lentelee hedelmien ohella myös muun muassa tuplapisteet antava hedelmä, sekä hedelmä joka “jäädyttää” eli hidastaa hedelmien lentelyä ruudulla, jolloin niihin kerkeää helpommin osua. Riesana ruudulla sen sijaan ovat lentelevät pommit, joihin osuessa menettää kymmenen pistettä siltä istumalta.

Classic-pelimuodossa idea on luonnollisesti sama, eli silputaan hedelmiä, mutta hieman eri säännöin. Ruudulla lenteleviin pommeihin ei classic-pelimuodossa saa osua kertaakaan tai peli päättyy. Myöskään silpomatta jääneitä hedelmiä ei saa olla kuin kolme. Kolmannen jälkeen peli päättyy. Eräänlaisen superhedelmän silpomisen jälkeen tuo kolmeen laskeva hedelmälaskuri nollautuu, jonka jälkeen silpomisen kanssa saa jälleen ottaa hieman rennommin.

Zenissä hedelmiä tulee kaikkiin pelimuotoihin nähden vähiten ja ideana onkin kerryttää pistetiliä kombojen avulla. Pelkällä perushuitomisella ei zenissä pärjää, eikä varmasti pääse huipputilastoihin. Partypelimuoto on yhtäkuin moninpeli. Moninpeli on tarkoitettu kahdelle pelaajalle (sen enempää ruudulle ei mahtuisikaan) ja tarjolla on kaksi vaihtoehtoa: pelaaja vastaan pelaaja sekä tiimityö. Kuten nimetkin kertovat on pelaaja vastaan pelaajassa ideana päihittää pisteissä toinen vieressä huitoja, kun taas tiimityössä silpotaan hedelmiä yhteiselle pistetilille.

Kaikissa pelimuodoissa on aikarajoituksen lisäksi tarjolla omat huipputulokset, joka näkyy peliruudun ylälaidassa pelaamisenkin aikana ? ikäänkuin eräänlaisena kiusoittimena ja kannustimena parempaan tulokseen. Fruit Ninjan pelimuodoista omasta mielestäni hauskimpia olivat arcade sekä classic. Arcadessa on mukava antaa vain mennä ja saada hiki virtaaman kunnolla, kun taas classic tarjoaa haastetta ja varovaisemman lähestymistavan pelaamiseen. Zenistä en niinkään pitänyt, sillä ainakin omalla kohdallani kertoimien saaminen silpomisesta tuotti ongelmia, enkä saanut kovin usein päihitettyä omaa edellistä huipputulostani. Partry-pelimuoto kuului niin ikään kategoriaan hauska, tosin television edessä on syytä olla riittävästi tilaa pelaamista varten: liian ahtaassa tilassa on se vaara, että meinaa osua pelitoveria kädellä naamaan, kun uppoutuu täysin hedelmien huitomiseen. Hauskaa hupia moninpeli silti on.

Challenges-pelimuotoa pelaamalla on mahdollista avata käyttöön erilaisia miekkoja, jotka muuttava t pelaajan käsistä lähtevien “vauhtiviivojen” ulkoasua, lisäksi on tarjolla on erilaisia vaihdettavia taustakuvia pelaamista piristämään.

Kuten arvata varmasti saattaa, ei 800 MS-pisteen (n. 10 euroa) hintainen Fruit Ninja ole mikään kovin syvällinen peli, tai ylipäätään sellainen, jonka parissa viihdyttäisiin tunnista toiseen. Se on ehdottomasti todella hauskaa hetken iloittelua tai partypeli illanistujaisiin, mutta varoituksen sana on paikallaan. Fruit Ninjaa pelatessa tulee siis oikeasti todella kuuma ? etenkin silloin kun pelataan tosissaan ja pyritään rikkomaan aiempia tulosennätyksiä. Hiki virtaa jo muutaman pelikerran jälkeen, vaikka pelivuoro kestääkin aina noin minuutin verran. Vaikka pieni kuntoilu ei pahaksi olekaan, ei aina kuitenkaan ole hauska jos pelaamisen lopussa on aivan loppu ja pelaaja itse aivan hiestä märkä. Onkin suositeltavaa, että Fruit Ninjaa ei hankita etenkään nimenomaan illanistujaisia varten, mikäli ei satu omistamaan saunaa. Jokaisen pelisession jälkeen raikas, kylmä suihku on nimittäin paikallaan.
Hien virtaaminen onkin oikeastaan ainoita huonoja seikkoja, joita Fruit Ninjasta löytää ? kaksinpelin tilavaatimusten ohella. Fruit Ninjaa on hauska pelata aina silloin tällöin, ihan vaikka kalorien kulutuksenkin merkeissä. Omasta mielestäni 800 MS-pistettä kyseisestä pelistä on ehkä aavistuksen verran suolainen maksettava, ottaen huomioon, ettei sitä voi kovin pitkään kerralla pelata. Siitä huolimatta se tarjoaa hauskaa hupia, jonka pariin on kerta toisensa jälkeen mukava palata ja Kinect-ohjaus toimii saumattomasti ja vailla mitään viivettä tai pätkimistä. Luonnollisesti jokainen tekee itse omat päätöksensä sen suhteen, onko peli hankkimisen arvoinen.