Halvalla, humalassa ja hutiloiden: Cheap Car Repair on aito kolmen H:n autonhuoltosimulaattori

Halvalla, humalassa ja hutiloiden: Cheap Car Repair on aito kolmen H:n autonhuoltosimulaattori

Kännissä ja läpällä.

Teksti: Petteri Hemmilä , 22.6.2026 Arvioitu lukuaika: 3 minuuttia
Arvostelun Halvalla, humalassa ja hutiloiden: Cheap Car Repair on aito kolmen H:n autonhuoltosimulaattori kansikuva

Yksi maailman kirjoittamattomista kohteliaisuussäännöistä kuuluu, että ihminen saa mollata ainoastaan omaa kotipaikkaansa. Tällä perusteella Cheap Car Repair on erehtymättömän puolalainen teos. 90-luvun Puolaan sijoittuva automekaanikkopeli pistää pelaajan lähes ensitöikseen varastamaan sähköt naapurin tontilta, ennen kuin siirrytään hiomaan ja maalaamaan lähes puhki ruostuneita kärryjä rahasta. Päihtymys, hutilointi ja kleptomania ovat käytännössä maaseudun elämäntapa: varaosat sosialisoidaan naapureilta ja kännipäissään tunaroidusta korjaustyöstä saa maksimaalisen palkkion, kunhan kärryn vaan pystyy ajamaan pois pihasta. Eikä haittaa, vaikka asiakasprojektista jäisi puuttumaan osa tai pari – ne löytävät uuden kodin takapihan autoprojektista. Czadowo!

Cheap Car Repair on kieli poskessa tehty automekaanikkosimulaattori kotimaisen My Summer Carinhengessä. Siinä missä My Summer Car nakkasi pelaajansa koruttomasti rakennussarjan syvään päätyyn, ohjaa Cheap Car Repair pelaajaansa inhimillisemmin: autot ovat modulaarisia ja ne saa purettua halutessaan atomeiksi, mutta osia ei voi esimerkiksi kiinnittää vahingossa väärässä järjestyksessä. Käyttöliittymä on ystävällinen – se paljastaa kiristämättömät ja kiinni ruostuneet pultit värikoodauksin, ja kertoo, milloin auto on luovutuskuntoinen. Askartelua on juuri riittävästi, että pelaaja voi tuntea itsensä fiksuksi, mutta aitoa päättelykykyä tarvitaan lähinnä oikeiden varaosien etsimiseen. Tyydyttävin osa automekaanikon arkea ovat maalaus, hionta ja lommojen pakkelointi: niistä välittyy samanlaista selittämätöntä mielihyvää, jolla Powerwash Simulator löi muinoin rahoiksi.

Kotipiha kaaoksessa, mutta Mini Fiax on mintissä.

Pikkukylän automekaanikon arsenaaliin kuuluvat erilaisten alkoholijuomien lisäksi tunkki, jakoavain, pihdit ja rasva ruosteisille muttereille. Pintahommia varten löytyy tietenkin teräsharja, hiekkapaperi ja kiillotustyyny sekä läjäpäin spraymaaleja, joita pitää myös aika-ajoin täydentää. Kun lompakko antaa myöten, löytyy paikallisesta varaosakaupasta myös räikkä ja hiomakone. Yllättävänkin iso osa arjesta kuluu kiertelemällä kylillä ja tonkimassa naapurien takapihoilta sopivia varaosia. Haahuilusta irtoaa etenkin alkuun aitoa löytämisen iloa, mutta pidemmän päälle pelisilmukka voi myös turhauttaa: harmaita hiuksia aiheuttivat etenkin tilanteet, joissa tiesin nähneeni sopivan komponentin jossain, mutten muistanut kuollaksenikaan, missä. Pinteestä pääsee aina rahalla, mutta huomasin kaipaavani peliin karttaa, johon voi merkitä löytöjään. Myös kamojen kuskaus ympäri kyliä tulee tutuksi: käytössä on alkuun pelkkä polkupyörä, jonka koriin mahtuu maksimissaan kolme esinettä kerralla, olipa kyse sitten sytytystulpasta, jakoavaimesta tai kuorma-auton pressusta. Kyse on toki tarkoituksellisesta kitkasta, jota helpotetaan myöhemmin autolla ja rautakaupan tilauskatalogilla, mutta jonkinmoinen dedikoitu kuljetustila parille työkalulle ei olisi varmastikaan pahentanut kokemusta.

Pelillisen selkärangan muodostavat korjauskeikat ja erilaiset naapureilta saatavat tehtävät. Tehtävät ovat tyypillisesti suoraviivaisia hanttihommia, joiden funktio on tuoda peliin rakennetta ja väriä. Välillä keräillään sieniä metsästä, välillä sabotoidaan naapurin autoa tai rakennellaan pontikkapannua. Itäeurooppalainen huumori joko toimii tai ei – jos pitää pelin premissiä huvittavana, lienee vastaus ”kyllä”. Itseäni slaavilaissatiiri vähintäänkin viihdytti. 

Paikallisesta elintarvikemyymälästä saa sokeria, hiivaa, viinaksia ja sukkahousuja.

Autokorjaukset muodostavat oman tehtävätyyppinsä, jossa tavoitteena on saada autosta ajokuntoinen mahdollisimman vähällä rahalla ja vaivalla. Lopputulos arvioidaan hutilointimittarilla, jota optimoidaan pisteeseen, jossa asiat ovat mahdollisimman pielessä, mutta eivät kuitenkaan niin pielessä, että asiakas ymmärtäisi reklamoida. Ruosteen päälle maalaaminen, öljyn jatkaminen ruokaöljyllä ja jakopäänhihnan korvaaminen sukkahousuilla ovat kaikki varsin erinomaisia temppuja, mutta ongelmanratkaisu palautuu turhankin usein siihen, sattuuko nurkista löytymään jokin alkuperäistä huonokuntoisempi komponentti. Jos ei jaksa koluta naapurustoa käytettyjen osien perässä, saattaa halvasta ja huonosta autokorjauksesta tulla kallis ja kunnollinen, ellei sitten sabotoi lopputulosta availemalla pultteja ja korkkeja. Varaosien suhteen peli olisi voinut olla vieläkin luovempi: miten olisi vaikkapa ratin korvaaminen polkupyörän ohjaustangolla tai jarrulevyn korvaaminen pyöreällä vanerilla? Kehittäjät lupailevat julkaisun jälkeisellä kehityssuunnitelmallaan uusia hutilointimekaniikkoja, joten saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Audiovisuaalisesti Cheap Car Repair näyttää ja kuulostaa aika tyypilliseltä pienen budjetin Unity-projektilta, mikä istuu toki teemaankin. Pikkukylän rakennuskanta koostuu kierrätetyistä 3D-malleista, puoliin taloista ei pääse sisään ja hahmot ovat lähes täysin staattisia. Tärkeimpään, eli automalleihin on kuitenkin panostettu. Audiopuoli kärsii kehittäjien niukoista resursseista visuaalista puolta enemmän. Puolankielinen ääninäyttely ajaa asiansa, mutta pelin todellinen Akilleen kantapää on tekoälygeneroitu musiikki. Koska kyse on pohjimmiltaan eräänlaisesta aikamatkasta, olisin kuullut mieluummin mautonta itäteknoa ja neuvostoiskelmiä, kuin kappaleita, joita ei ollut oikeasti olemassakaan. Lisensointibudjettia ei liene ollut nimeksikään, mutta onneksi peliin voi syöttää ihan oman MP3-muotoisen soundtrackinsa. Euro Truck Simulator -tyyppinen nettiradiointegraatio olisi ollut niin ikään kohtuuhintainen tapa hoitaa ongelma.

Täytyy sanoa, että vaikka Cheap Car Repairista löytyy viilattavaa kuin takapihan Mini Fiaxista, piti se otteessaan yllättävän tiiviisti. Perusmekaniikat toimivat erinomaisesti, enkä törmännyt pelatessa mainittaviin bugeihin. Huumori iskee tai ei – riippuu vähän siitä, kuinka slaaviksi itsensä kokee. Vaikea kuitenkaan uskoa, että peli, jossa korjataan autoja huonosti, halvalla ja humalassa vetäisi puoleensa kovinkaan totisia pelaajia. Pelin pahimmat puutteet ovat luonteeltaan sellaisia, että ne saattavat hyvinkin korjaantua tulevien päivitysten myötä. Jos kaipaa My Summer Caria kevyempää kieliposkista mekaanikkosimulaattoria, ei Cheap Car Repairin kanssa voi mennä kovin pieleen.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • Hauska premissi ja idea
  • Tyydyttävät hionta- ja maalausmekaniikat
  • Yksityiskohtaiset autot, jotka saa purettua paloiksi
  • Bugiton ja yllättävän viimeistelty

Huonoa

  • Liikaa varaosien perässä ravaamista
  • Kaipaisi uusia ja luovempia tapoja hutilointiin
  • Tekoälymusiikki vie aikakaudelle, jota ei ole ollut olemassakaan