iPhonen strategiapelit - Catan - The First Island arvostelussa
Teknisine murheineenkin Catan ? The First Island on loistelias ajantappoväline yksinpelaajille. Moninpelinä se kelpaa lähinnä viihteeksi automatkoille tai muihin tiloihin, joissa alkuperäisen pahviväännöksen pelaaminen on syystä tai toisesta mahdotonta. Kenties lähitulevaisuudessa julkaistava iPad-versio muuttaa tämänkin.
Lautapelit ovat mitä parasta viihdettä, mutta niissä on yksi perustavanlaatuinen vika: niitä ei voi pelata yksin. Catan ? The First Island parantaa maailmaa kääntämällä suorastaan legendaarisen Settlers of Catanin myös soolopelaajien iloksi iPhonen kätevään taskukokoon.
%kuva1 Alkuperäistä lautapeliä pelanneet tietävät täsmälleen, mistä Catan ? The First Islandissa on kyse: kolmesta neljään pelaajaa mittelee kuusikulmioista koostuvan Catanin saaren uudisasuttamisesta rakentelemalla kyliä, kaupunkeja ja teitä, sekä käymällä kauppaa tuiki tärkeistä resursseista. Resurssit syntyvät noppaa heittämällä ja kauppoja hierotaan enimmäkseen pelaajien välillä, mikä tuo lopputulokseen ripauksen inhimillisyyttä ja arvaamattomuutta. Voittaja on ensimmäinen pelaaja joka onnistuu laajentamaan valtakuntansa kymmenen voittopisteen arvoiseksi. Säännöt ovat riittävän monimutkaiset, etten käy niitä läpi tämän syvemmin, mutta tiivistettynä, Catanin konsepti on lähes täydellisen onnistunut sekoitus taktikointia ja noppatuuria.
Catan ? The First Island eroaa alkuperäisestä pelistä ainoastaan formaattinsa ja kanssapelaajia simuloivan tekoälynsä puolesta. Tekoäly ajaa asiansa, joskin kaupankäynnin inhimillisyys on saanut tehdä tilaa kylmälle determinismille. Peliä voi pelata myös ihmispelaajien kesken, mikä on ihan kiva ominaisuus esimerkiksi automatkoilla. Koti- tai mökkiolosuhteissa alkuperäispainos vetää voiton. Oppimiskynnys on keskivertoa iPhone-peliä jyrkempi, mutta kunhan pitkähkön tutoriaaliosion jaksaa istua kerran läpi, on peliä vaikea laskea käsistään. Vaihtelevan luonteensa ansiosta Catan ? The First Island omaa myös loistavan uudelleenpeluuarvon.
%kuva2 Toteutukseltaan Catan jättää varaa toiveille: pelilaudan grafiikka on puuroista, eikä käyttöliittymä jaksa aina rekisteröidä pelaajan eleitä. Myös vuoron vaihtuminen vie hyvän tovin, pelin animoidessa jokaista tekoälypelaajien tekemää siirtoa omalla verkkaisella tahdillaan. Tästä on kieltämättä hyötyä alkuun, kun säännöt eivät ole vielä selkärangassa, mutta pidemmän päälle mahdollisuus hyppiä turhanpäiväisten visualisointien ohi olisi ollut painonsa arvoinen kullassa.
