Lego Batman: Legacy of The Dark Knight on sydämellinen paluu Gotham Cityn palikkakaduille

Traveller’s Tales ja Lego ovat kulkeneet käsikädessä jo päälle parikymmentä vuotta, mikä on jokseenkin uskomaton saavutus. Aihealueita peleihin on riittänyt ja muun muassa Star Wars, Indiana Jones ja Lord of the Rings ovat saaneet palikkakäsittelyn osakseen. Sarjakuvien puolelle ollaan kastauduttu jo 2008, pelissä Lego Batman: The Videogame. Eräässä vaiheessa alkuperäistä Lego Batmania paketoitiin jopa Xbox 360 -konsolin myyntipakkauksen mukaan – niin isoksi jutuksi Lego-pelit onnistuivat nousemaan.

Yön Ritarista on otettu pidemmällä kaavalla taukoa ja ihan hyvä niin, sillä Lego Batman 3 – Beyond Gotham oli allekirjoittaneen mielestä hieman keskinkertainen – tarkemmin se keskittyi liikaa kaikkeen muuhun kuin itse Lepakkomieheen.

Batmanin paluu on kuitenkin nyt käsillä ja Gothamin rikas lepakko liihottelee uljaasti takaisin pelissään Lego Batman: Legacy of The Dark Knight. Väliä Lego Batman kolmosen ja nelosen välille ehti kertyä huimat kaksitoista vuotta!

Millaisella rytinällä palikkamuotoinen Lepakkomies sitten palaa pidennetyltä lepakkovalotauoltaan ja Traveller’s Tales omalta paussiltaan, kun studion viimeisin legoseikkailu on jo neljän vuoden takainen Lego Star Wars: The Skywalker Saga?

Lego Batman: Legacy of The Dark Knight on erittäin mielenkiintoisesti koottu, käytännössä sieltä täältä kaikkea Batmaniin liittyvää yhdistellen. Leikepöydälle on otettu niin elokuvat kuin sarjakuvat ja muut Batman-videopelitkin. Kaikkien pienten yksityiskohtien näkeminen ja tunnistaminen huvittaa ja lämmittää vanhan Batman-fanin sydäntä, kun ottaa huomioon, että jopa Sunsoftin ikivanhaa NES-peliä, Batman, muistetaan purppurasävyisellä Batman-asulla.

Traveller’s Tales on sotkenut ja yhdistellyt juonikuvioita ja ommellut yhteen elokuvien eri kohtauksia, eikä 60-luvun sarjaakaan ole unohdettu: muun muassa lepakkoluolassa kiireelliset puhelut tulevat yhä punaiseen puhelimeen. Ensimmäinen arvaukseni tänä päivänä melkein olisikin jonkinlainen AI:n avulla tuotettu miksaus, mutta mene ja tiedä. Kokonaisuus kuitenkin toimii ja uppoaa TT:n legopelien hyödyntämään humoristiseen lähestymistapaan. Peli heittääkin ruudulle maukkaasti paloja kutakuinkin kaikista Batman-elokuvista ja joitain elokuvien kohtauksia on tuttuun tapaan rakennettu ja mukailtu uudelleen legomaisen kepeällä otteella.

Pohjarungoksi neljättä Lego Batmania varten on otettu ensisijaisesti Christopher Nolanin elokuva Batman Begins. Tutoriaaliosio vietetään Waynen kartanon pihan tiluksilla seikkaillen, kun vanhemmille kuin nuoremmillekin pelaajille kerrotaan tai kerrataan kaikki tärkeimmät Traveller’s Talen legopelien tyypillisimmät kontrollit. Lopulta Bruce putoaa kaivoon. Miksi kaadumme, Bruce? Vanhempien menetys myöhemmin takakujalla on napattu Burtonin elokuvasta ja ikoninen ”Oletko koskaan tanssinut…” -lausahdus kuullaan.

Tim Burtonin Batman-elokuvista tuttu Danny Elfmanin tunnari on siivottu hieman syrjemmälle, eikä sitä onneksi enää tuhlata soittamalla pelaamisen taustalla jatkuvalla loopilla – tämä on hyvä asia: Lego Batman 2:ssa ja vielä kolmosessakin soinut tunnari ja sen kierrättäminen nimittäin alkoi puuduttamaan. Tällä kertaa päävalikossa tervehtiikin vain tuon klassisen sävellyksen mukaelma ja varsinaista pelinaikaista musiikkia harvemmin on, mutta homma toimii silti ihan kivasti ja tyhjyyttä täyttää poliisiradion höpinä, meren kohina sekä ajoittain koveneva kylmä sade ja ajoittaisten siviiliautojen radiojumputukset.

Elfmanin aitoa tunnaria kuitenkin soitatetaan mielenkiintoisemmissa kohdissa pelin välipätkien aikana ja kuullaanpa pelissä hieman jazzahtavaakin versiota Elfmanin eräästä toisesta Batman-kappaleesta. Myöhemmin ämyreistä kuuluu hetkellisesti jopa Batman Foreverin musiikitkin, joten on hienoa, että kaikkea muistellaan ja siinä mielessä pelin nimestä löytyvä sana ”legacy” on hyödynnetty toden teolla, vaikka osioina neonvaloiset elokuvat Forever ja Batman&Robin sivuutetaankin ehkä (häpeänä) turhan nopeasti ja käteen jää lopulta bossitaistelu Poison Ivyä ja Arnoldin ääntä apinoivaa Mr. Freezeä vastaan. George Clooney ehkä arvostaa legomuotoista asuaan, jossa ei nännejä ole.

Pelin tarina jakautuu esiosaan sekä kuuteen lukuun. Prologin aikana käydään vuoristossa treenaamassa Liam Neesonin legoversion kanssa, jota ei kuitenkaan Taken-trilogian sankari ole ääntelemässä. Pelin äänistä oikeastaan kukaan ei ole tunnettu – poissa ovat myös takavuosien Mark Hamill ja jopa varajokeri Troy Baker, jolla lienee kädet täynnä muuta tänä päivänä. Batmanin roolinkin on napannut jokseenkin tuntematon Shai Matheson.

Matheson ei ole mikään Kevin Conroy (RIP), mutta toisaalta mies tekee hienon työn kuulostaessaan kivasti Conroyn ja Batman: The Brave and the Bold -sarjasta sekä muun muassa Justice League: Cosmic Sin -pelissä äännelleen Diedrich Baderin sekoitukselta. Muutamaan otteeseen osaa imitoida jopa Christian Balen lepakkomörinää. Sinänsä siis ihan hyvissä käsissä ollaan ja melkein kaikki muutkin hoitavat roolinsa kunnialla – jopa pelin palikka-Alfred osaa kuulostaa hauskasti Michael Cainelta. Ainoita pettymyksen tapaisia olivat Jokeri ja jossain määrin myös Tommy Lee Jonesin Two-Facea mukailevat ääni – molemmista puuttuu rytmikkyyttä, toisin kuin esimerkiksi Pingviini, jonka ääntelijä matkii mielestäni juuri sopivalla tavalla Danny DeVitoa ja samalla tavoin myös edesmenneen Heath Ledgerin versiota Jokerista matkitaan autenttisesti.

Alkuun Lego Batman: Legacy of The Dark Knight vaikutti rakentavan ja rakentavan tarinaansa lyhyiksi jäävillä, väliin mahtuneilla pelipätkillä ja hetken vaikuttikin jo siltä, että tiedossa olisi jälleen kerran yksi moderni välianimaatiovoittoinen, lyhyillä pelipyrähdyksillä tuotettu legoanimaation puolelle ajoittain lipsuva interaktiivinen tuote TT:n viimeisimpien legopelien tapaan. Onneksi kuitenkin vain esittelyosio on vain hieman pidempää välipätkien katselua ja sitten päästäänkin pelaamaan ja katselemaan paljon tasaisemmalla suhteella.

Kun viimein saadaan ensimmäistä kertaa Lepakkomiehen kuteet niskaan, avautuukin pelaajalle jälleen Lego Batman 2 -pelistä tuttu, mutta tällä kertaa kuitenkin aiempaa isompi ja näyttävämpi, melko vapaakulkuinen Gotham City. Pelimaailma on viiteen saarekkeeseen jaettu open world -maailma, jossa voi jatkaa yksittäisiin tehtäviin jakautuvia tarinalukuja tai pitää breikkiä ja putsata Gothamin katuja pienemmistä rikollisista tai merkata vaikka jäljittimillä eläintarhasta karanneita eläimiä.

Palikkavoittoisessa Gothamissa pelirajat eivät aivan heti tule vastaan. Matkaa voi taittaa ajoneuvoilla, viitalla liihotellen (sivuhahmot saavat riippuliitimet) tai tarttumakoukulla sinne tänne vauhdikkaasti sinkoillen. Pikamatkustustaminen kaikkien saarien välilläkin on mahdollista, kunhan vain availee jokaiselta alueelta ensin siihen tarkoitetut Waynen perheen suunnittelemat metroasemat, joita hassutellen kutsutaan nimellä subwayne. Useimmiten reitin avaaminen edellyttää, että ratkoo jonkinlaisen kevyen pulman siinä ohessa.

Unreal 5 -moottoriin sovitettu Lego Batman 4 on nätti kuin mikä. Öinen kaupunki neonvalokyltteineen tihkuu tunnelmaa ja samaan aikaan etenkin pelaajan ohjastamissa legoukoissa on kivasti pientä yksityiskohtaa. Batmanissa on ”leikin jäljiltä” ilmestyneitä pintanaarmuja ja kankainen viittakin on pientä koiran tai kissankarvaa täynnä. Visuaalisesti kaikki tekstuurit ja grafiikat, jotka eivät matki tanskalaista palikkaa, ovat melkein suoraan kuin Batman – Arkham Knightin tummanpuhuvasta ja lokakuisesta, halloweenin aikaisesta Gotham Cityn kaupungista napsittuja.

Nopeastikos saikin huomata, ettei tämä tunne ollut lainkaan sattumaa, sillä Legacy of The Dark Knightin oletusvaikeustasolla käytössä oleva uusittu taistelumekaniikka on suoraan Batman Arkham -sarjasta apinoitu. Taitopuukin löytyy ja pelattavien hahmojen varusteitakin pääsee päivittelemään. Legopahiksia saa väijyä ilmasta käsin Arkham-pelien tavoin ja ilmaluukkujen sisään ja lattialuukkujen allekin voidaan Rocksteadyn klassikkopelien tapaan hiippailla.

Taisteleminen hoituu X- Y ja B-nappulalla ja oletusvaikeustasolla. Vastaan saadaan kerralla iso joukko pahiksia. Joukkotappeluun käydään X:llä ja Batman tai kuka hahmo käytössä onkaan, siirtyy sulavasti vihollisesta toiseen kuin mehiläinen kukasta kukkaan. Kun ruudulle ilmestyy Y:n kuvake, painetaan nappulaa ja hahmo torjuu ja suorittaa samalla vastahyökkäyksenm jonka jälkeen voidaan jälleen rämpätä X:ää. Toisinaan on väistettävä ja painettava B:tä.

Vanhemmalle pelaajalle tappeleminen on helppoa ja ehdottomasti helpompaa kuin mitä se Batman Arkham -peleissä on koskaan ollut ja vaikka unohtaisikin päivitellä Batmanin skillejä, ei se pelaamista missään vaiheessa vaikeammaksi muuta. Pientä lisähaastetta tarjotaan lisäelämillä. Kolme elämää ja jos ne kuluvat loppuun, pitää esimerkiksi kesken jäänyt bossitaistelu aloittaa alusta. Mikäli peliä pelaa nuorempi pelaaja, voi päälle halutessaan asettaa classic-vaikeustason loputtomilla elämillä sekä taisteluilla, joissa painetaan vain yhtä nappulaa ja vihollisjoukotkin ovat pienempilukuisia.

Peli pyöri mukavan sulavasti testilaitteistolla, mutta jaetun ruudun pelissä kuudenkymmenen kuvan sekuntivauhti puolittui kolmeenkymmeneen ja joskus vähän sen allekin. Pääasiassa kuitenkin isä-poika -kaksinpeliä varten saatiin ihan siedettävää ruudunpäivitystä ja pelin parissa viihdyttiin.

Klassiseen legotapaan pelistä siis löytyy jaetun ruudun kaksinpeli, johon voi liittyä ja siitä poistua koska tahansa. Ruutu jaetaan kahtia mustalla paikalleen lukitulla pystyviivalla ja hauskuus voi alkaa. Hahmoja pelissä seikkailee kerrallaan aina kaksi – jos pelaa yksin, juoksuttaa tekoäly toista hahmoa pelaajan matkassa. Vastaan tulee pulmia, joissa vaaditaan molempien hahmojen yhteistyötä ja toisinaan vain toisella hahmoista on tarvittava kyky ratkaista käsillä oleva pulma.

Batmanilla on tarttumakoukku, jolla voi vetää auki myös luukkuja ja batarangilla voidaan viskellä sille tarkoitettuja kohteita. Kissanainen voi leikata kynsillään lasia ja kiipeillä seinillä. Kissanaisella on myös kyky kutsua laserosoittimella paikalle kissa, joka mahtuu kätevästi kaikista pienistä luukuista ja osaa jopa painella joitain nappuloita. Aluksi matkassa on vain Gordon, mutta uusia apureita aukeaa lisää tarinan edetessä ja pelaaja voi vapaasti vaihdella kulloinkin tarvittavaa apuria.

Batmanin matkassa hengailee aina apuri, oli se sitten Kissanainen, Robin tai vaikkapa Gordon, joka alkuun on nuorempi Gordon ja myöhemmin tarinassa vasta päällikön virassa. Gordonilla on kyky sammuttaa tulia ja jumittaa erilaisia laitteita limatykillään. Robin osaa luoda käteviä narusiltoja ja esimerkiksi käyttää taistelukeppiään sorkkarautana ovien auki pakottamiseen. Lepakkotyttö osaa hakkeroida laitteita ja kutsua paikalle dronen, joka toimii kätevänä tarttumakoukun ylimääräisenä pisteenä ja astuttavana ilma-alustana.

Ajelua varten siivekkäälle Yön Ritarille löytyy mukavasti autotallista valittavaa, jotka tosin eivät heti ole kaikki auki ja käytössä. Batmanin biileistä on mukana ja avattavissa mukavat viisitoista kappaletta ja varmasti jokainen löytää sen oman henkilökohtaisen suosikkinsa. Mukana kun malleja on Burtonin elokuvien Alfa Romeo BAT 7 -konseptiautoa etäisesti muistuttavasta komistuksesta 1966-sarjan hälytysvilkulla varustettuun ikiklassikkoon sekä Nolanin tankkimaiseen lepakkokuljettimeen, mutta myös The Batman -elokuvan hillitympi muskeliautokin löytyy ja Batman the Animated Series -auto löytyy sekin. Melko kalliin deluxe-version ostaja saa muun muassa Batman Beyondin leijualuksen sekä Batmanin puhuvan monsteriauton, jota en itse tunnistanut, mutta ilmeisesti jostain sarjakuvasta sekin tuttu on.

Kaiken kaikkiaan autoja on kiva spawnata kaduille ja toisinaan niillä on mukava kaahata sinkoilu ja viitan varassa leijailun sijaan. Kaikilla apureillakin on muutama omat menopelinsä, kuten Gordonin GCPD:n vilkullinen virka-auto, Robinin prätkä. Ajokeilla on hauska leikkiä ja huristella kaverin kanssa, molemmat omillaan tai samassa kyydissä matkustaen. Toisinaan autoilla täytyy jahdata ja kilkata autoillaan kaahailevia pikkurikollisia. Ajettavuus kaikissa ajokeissa on sopivan helppoa ja toimivaa. Kyllä pakostikin tunsin pientä poikamaista iloa ajaessani Burtonin elokuvien Batman-kaaralla pitkin sateista Gothamia ja jotenkin ihmeen kaupalla Batman Foreverin lepakkoauto osasi sekin olla näyttävä pelimuodossaan.

Erilaisia Batman-asujakin on totta kai vanhaan malliin eri elokuvista ja sarjakuvista. Uusia asuja aukeaa tarinaa pelaamalla, sivutavoitteita ratkomalla ja loput voi ostaa Gothamin kaupasta, jota pyörittää kiusankappale Bat-Mite. Kaikkiaan maksuttomia asuja pelkästään Batmanille itselleen löytyy päälle kolmekymmentä kappaletta. Pelejäkin muistetaan – Sunsoftin virallista ikivanhaa The Batman -lisenssipeliä edustamassa on pinkkisävytteinen lepakkoasu. Muutamat lisäasut tulevat vain turhan kalliin deluxe-editionin mukana ja pari muuta lisäasua on mahdollista saada, mikäli oman WB-tilin ja HBO-tilin naittaa keskenään. Pääasiassa nuoremmille suunnatussa pelissä tällainen asujen pihtaaminen on mielestäni jokseenkin naurettavaa.

Päätarinan ohella legoisaa Gotham Cityä on pitkän tauon jälkeen mukava taas tutkailla ja ihan vaan liihotella ja palloilla pitkin kaupungin sateisia katuja yhdessä kaverin kanssa. Pelimaailmaan on piilotettu runsaasti kerättävää ja esimerkiksi varustepäivityksiä ostellaan Waynetech-siruilla, joita on piilotettu 80 kirstuun ympäri kaupunkia. Muuta löydettävää ja kerättävää ovat Arkham-pelien kaltaiset Arvuuttajan ratkottavat pulmat, joita niitäkin on päälle neljäkymmentä. Lisäksi löytyy muun muassa kuusikymmentä Cluemasterin pulmaboksia sekä parisenkymmentä eläintarhasta karannutta eläintä merkattavaksi jäljittimillä.

Tuttuun tapaan kaikenlaisen legomateriaalin hajottamisesta tienataan eriarvoisia legohippuja. Hipuilla voidaan Bat-Miten kaupasta ostaa kaikenlaista legorojua ja koriste-esineitä Batman-asujen ohella. Esineillä voidaan sitten koristella Batman-luolaa, joka sekin on upea sivukokonaisuus Gotham Cityn rinnalla ja sinne on aina ilo palata palloilemaan. Jokaisen tehtävän läpäisystä, joita on kolmesta yhdeksään per luku (lukuja on kuusi ja esiosa) palkitaan uusilla asuilla hahmoille, sekä kultapalikalla. Palikoilla hankitaan uusia taitoja taitopuusta.

Kokonaisuutena Lego Batman: Legacy of The Dark Knight on näyttävän sydämellinen paluu Lepakkomiehen kotikaupunkiin, pettymykseksesi osoittautuneen edellisen, Rocksteadyn kehittämän Suicide Squad- pelin jälkeen, vaikka Traveller’s Talesin peli hieman palikkamaisempi versio Gotham Citystä onkin. Batmanin neljäs legoseikkailu on ehdottoman iso nousu ja kaiken kaikkiaan TT:n uudesta pelistä on oikeastaan vaikea edes löytää pahaa sanottavaa – pelinä se on melkeinpä jopa parasta legoa, mitä TT on koskaan rakentanut.