Luna the Shadow Dust arvostelussa

Luna The Shadow Dust on pienen nelihenkisen indietiimin, Lantern Studion ensimmäinen peli.

Tarinassa seurataan nimettömän pojan ja tämän söpön lemmikkikaverin edesottamuksia maagisessa maailmassa, joka on menettänyt tasapainonsa. Arvatenkin jää kaksikon harteille korjata ongelma, sillä vasta sitten kun kuu saadaan jälleen nousemaan, palautuu järjestyskin. Käytännössä tämä tietää retkeä maailman laidalla sijaitsevaan kummalliseen torniin, jota kerros ja huone kerrallaan kivutaan kohti huippua, kohti ratkaisuja.

Genreltään Luna nojautuu vahvimmin klassisten point&click -seikkailuiden suuntaan, mutta sillä erotuksella, että pelissä ei noukita mitään esineitä matkaan taskunpohjalle, eikä jutella toisille hahmoille. Tarkemmin sanottuna edes poika ja tämän kaveri eivät juttele keskenään, vaikka yhteistyötä tekevätkin lähes jokaisessa pelin puzzlessa.

Luna The Shadow Dustin ja samalla siten myös Lanternin ehkäpä hienoin saavutus pelin osalta onkin ollut se, kuinka minimalistiseksi koko paketti on osattu suunnitella.

Jo valikoita myöten kaikki on hyvinkin pelkistettyä.

Tärkeitä tarinakohtia kuljetetaan eteenpäin kauniisti käsinpiirrettyjen animaatioiden aikana, jotka toivat allekirjoittaneelle kerta toisensa jälkeen mieleen klassisen ja Suomenkin television jokajouluisen The Snowman -animaation.

Pelin tekijät ovatkin nähneet valtavasti vaivaa pelin audiovisuaaliseen suunnitteluun, juuri siksi, että kaikki kommunikointi, tunteilu ja tunnelman rakentaminen tapahtuu yksinomaan hahmojen omilla eleillä, ilmeillä sekä tapahtumien mukaan elävän kauniin musiikin tahdissa – mitään ei niinkään kerrota, vaan kaikki näytetään, joka on vetona poikkeuksellisempi lähestymistapa.

Luna: The Shadow Dust tarjoilee pelkästään piirrettyjä välipätkiä parinkymmenen minuutin verran, mutta erilaisia liikeanimaatioitakin löytyy melko hurjat 250 kappaletta – pelin omien sivujen mukaan. Se on kohtuullisen hieno saavutus näin pieneltä tiimiltä.

Pelin aikana kaikki kontrollointi ja ympäristön kanssa kanssakäymisessä oleminen tapahtuu vasenta hiirennappulaa kliksuttelemalla. Klikattavia esineitä, kuten vipuja, nappuloita tai vaikkapa työnnettäviä laatikoita klikataan kaikkia pelkällä vasemmalla nappulalla. Tikkaitakin kiivetään vasenta nappulaa klikkaamalla. Pojan ja tämän kaverin välillä vaihtaminenkin onnistuu joko klikkaamalla (vasemmalla) hiirennapilla ruudulla näkyvää hahmokuvaketta tai vaihtoehtoisesti klikkaamalla suoraan toista hahmoa, mikäli se on mahdollista.

Mitä puzzleihin tulee, keskittyvät ne käytännössä yhden asian ympärille: urhea kaksikko saapuu tornissa huoneeseen X ja sen jälkeen siitä pitäisi edetä seuraavaan, uuden puzzlen tarjoavaan kerrokseen.

Eteenpäin vievä ovi on aina aluksi lukossa, eikä se luonnollisestikaan aukea noin vain kokeilemalla, vaan ensin on ratkottava sen hekisen huoneen puzzle tai puzzlet, jotta lukko poistuu. Vaikka tämä aspekti pelissä toistaakin itseään, eivät puzzlet toista itseään missään vaiheessa ja ovatkin käytännössä toinen toistaan nerokkaampia, joskin pienellä mietiskelyllä aina loogisesti ratkaistavia.

Vaikka pelin suunnittelu on hyvin minimalistista, havainnoillisestetaan pelaajalle silti juuri ja juuri riittävästi avaimet pulmien ratkaisuun siltä osin, mitä hahmot voivat ja osaavat pelissä tehdä. Kun tarpeeksi on huoneita ratkottu, astuu mukaan esimerkiksi varjojen kanssa leikkiminen, pelaajan lemmikkikaveri kun osaa kiipeillä myös varjojenkin päällä ja tämä jos mikä tuo mukanaan uudentyyppisiä puzzleja.

Vain muutamassa pelin puzzleista oli havaittavissa pientä keinovenytystä ja turhaa ajanhukkaamista, kun pelaajan pitää seilata edes takaisin paikasta A paikkaan B tai vaihtoehtoisesti katsoa, kun poikahahmo seilaa vaikkapa kaivoskärryllä ympäriinsä turhia pieniä hetkiä. Tunnelmallista? Toki. Tarpeellista? Ei välttämättä näin rajallisessa seikkailussa. Kokonaiskestoltaan Luna: The Shadow Dust kun ei oikeasti ole mikään monituntinen seikkailukokemus, vaan korkeintaan muutaman tunnin mittainen, ajoittaisten mietintähetkien kerakin.

Loppusanat

Kokonaisuutena Luna The Shadow Dust on valloittavatunnelmainen, audiovisuaalisesti erittäin kaunis peli ja näytteenä hieno saavutus pieneltä indietiimiltä. Peliä on melko helppo suositella puzzlepeleistä ja point&click -seikkailuista pitäville, rennompaa klikkailua etsiville, kunhan vain ottaa huomioon pelin lyhyen keston verrattuna sen parin kympin hintalappuun.