Arvostellut: Mikko Kosonen, 6.elokuu 2007

Peliarvostelu

Monster Madness – Battle for suburbia

Pelin nimi: Monster Madness - Battle for suburbia
Alusta: XBOX360
HDTV-tuki 720p/1080i/1080p
Content Download On
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun Monster Madness - Battle for suburbia kansikuva

Aina silloin tällöin kävelee vastaan pelitapauksia, jotka ovat idealtaan niin yksinkertaisia, että niiden jujun ja koko loppupelin jujun tajuaa pelattuaan peliä vasta muutamia minuutteja. Ei tämä välttämättä pahastakaan ole, jos kyseessä on nautittava ja addiktoiva, mutta helposti omaksuttava tapaus. Useimmiten kuitenkin tällaisilla peleillä on tapana tylsistyttää pelaaja jo heti alkumetreillä.

Monster Madness – Battle for suburbia on ehkä juuri yksi tällainen ”yksinkertaisuuden” esimerkki, mutta ei niinkään positiivisessa mielessä. Pelissä on monstereita ja niitä on paljonkin, josta sana madness myös juontaa osittain juurensa. Monsterit eivät ole kilttejä, vaan ne vyöryvät pelaajan päälle. Mitä silloin sitten tehdään? No piestään ne hengiltä tietysti. Ja tässä onkin lyhykäisyydessään koko pelin idea. Piekse monsterit hengiltä, käyttäen mitä tahansa ympäristöstäsi irti lähtevää.
Tässä vaiheessa joillekin saattaa muistua mieleen muutaman vuoden takainen peli Grabbed By The Ghoulies, jossa teinipoika joutuu raivaamaan tiensä kummituskartanon lävitse pelastaakseen tyttönsä. Poika joutuu tarkemmin sanoen pieksemään zombeja, muumioita kuin vampyyrejäkin käyttäen aseenaan tuoleja, ruukkukasveja, lautasia, hampurilaisia, pulloja ja kaikkea siltä väliltä. Vaikka Grabbed By The Ghoulies ei ollut sekään pelitapauksena aikoinaan keskivertopeliä paljoakaan kummoisempi tai muutenkaan idealtaan mitenkään sisältörikas tai vaihteleva(no, vastustajien tyyppi vaihteli)oli se silti laadukkaampi pelitapaus kuin mitä Monster Madness – Battle for suburbia on. Miksi? Se selviää lukemalla eteenpäin.

Monster Madnessissa adventureksi nimetty pelimuoto toimii yksinpelin tarinallisena osuutena, kun taas versus, sekä Xbox Live -tilat on kummatkin varattu pelkälle yksinkertaiselle moninpelikarkeloille, ensinnä mainittu samalla koneella pelattavaksi ja jälkimmäinen luonnollisesti netin välityksellä pelattavaksi.

Yksinpeliosion konsepti on siis käytännössä sama kuin Grabbed By The Ghouliessakin; piestään monstereita taso toisensa jälkeen käyttäen apuna nyrkkejä, sekä kaikkea muuta mitä ympäristöstä irti lähteekään, monstereiden toteuttaessa niin ikään samaa taistelumekaniikkaa pelaajaa vastaan. Tasojen välissä pelin tarinaa edistetään ihan tyylikkäiden sarjakuvamaisten pätkien kautta, vaikka mistään kunnon tarinasta ei pelin kohdalla voidakaan puhua. Ennen pelin varsinaista aloittamista pelaaja pääsee kuitenkin valitsemaan pelihahmonsa neljästä tarjolla olevasta vaihtoehdosta, joista kaksi on tyttöjä ja kaksi poikia. Hahmot eroavat toisistaan lähinnä lähitaisteluliikkeidensä, kustakin kentästä löytyvän oman erikoisaseensa, sekä eri ääripäitä edustavien ulkonäköjensä osalta(esimerkiksi isopovinen blondi ja goottityttö), joskaan sen enempää toistaan tehokkaampia hahmot eivät ole. Edellä mainitusta Grabbed By The Ghoulies pelistä poiketen Monster Madness antaa mahdollisuuden pelata yksinpeliä(moninpelin ohella)yhdessä muun ihmispelaajan kanssa.

Monstereita hutkimaan päästään pelin aikana muun muassa talon sisällä, puistossa kuin kadullakin, mutta mitään varsinaista pelillistä vaikutusta erilaisilla tapahtumapaikoilla ei ole ja päinvastoin niitä kaikkia yhdistää yksi tekijä: pienikokoisuus. Kentät eivät nimittäin kokojensa puolesta ole mitään jättimäisiä ja yleensä tappeleminen monstereita vastaan tapahtuukin melko pienikokoisissa kentissä. Näin ollen pelaaja ei yleensä saa hetkeäkään rauhaa, kun monsteri jos toinenkin on jo olkapäätä koputtelemassa. Tavallisten tasojen lopussa pelaaja saa vastaansa loppupomon, kun taas välillä kesken tasojen pelaajaa rasitetaan ”monster fest” välitasoilla, joissa pelaajan on yksinkertaisesti piestävä annettu määrä monstereita aidatulla alueella. Ennen sitä ei ”normaali” peli jatku. Tavallisen pelaamisen lomassa monstereita hakaten olisi tarkoitus myös keräillä ympäriinsä levitettyjä muttereita, nauloja sun muita kunnon aseiden rakentamiseen vaadittavia osia. Mutta kukapa jaksaakaan juosta niiden hiivatin osien perässä, kun niitä on kuhunkin aseeseen keräiltävä noin parikymmentä kappaletta per erilainen osa, ennen kuin uutta asetta pääsee kokoamaan.

Pelin tapahtumat on oletuksena kuvattu lintuperspektiivistä ylhäältäkäsin, eikä kaverin tai kavereiden kanssa pelatessa tätä saa edes muuttakaakaan. Lintuperspektiivi on ihan kätevä isoja monsterilaumoja vastaan taistellessa, jolloin näkee hieman enemmän kerrallaan, mutta samalla se vaikeuttaa hieman tarkempaa tähtäämistä. Yksin pelatessaan pelaajalla onkin onneksi mahdollisuus zoomata kameraa lähemmäksi pelin tapahtumia, mutta ei kuitenkaan pelin kaikissa kentissä. Vaikka zoomaamalla peliä lähemmäksi saakin ainakin paremman tuntuman pelattavuuteen, on siinä myös yksi varjopuolikin. Se nimittäin paljastaa pelaajalle lähietäisyydeltä karun faktan: Vaikka taustalla pelin aikana soivat musiikit ovatkin ihan hyvät, niin peli ei ulkonäöllisesti ole järin kaunis saatikka yksityiskohtainen, ei vaikka peli käyttääkin hyväkseen Unreal-teknologiaa, jolla moni peli on saatu näyttämään taivaallisen hienolta.
Pelille ei visuaalisen olemattomuuden vuoksi olisi ollut allekirjoittaneen mielestä oikeasti mitään tekosyytä edes lätkäistä täyden next-gen-pelin hintaa, vaikka ”Xbox 360” kannessa lukisikin. Monster Madness muistuttaakin visuaaliselta tasolta enemmän jonkin indiestudion pikkupeliprojektia, jonka ostaminen olisi mahdollista ainoastaan Xbox 360:n Live Arcade-palvelun kautta, kuin täyshintaista ja kaupasta ostettavaa. Arcade -peliltä Monster Madness tuntuu ulkoasunsa lisäksi myös sen viehätyksen kestonsa osalta. Peli ei kerta kaikkiaan jaksa innostaa sitä muutamaa minuuttia tai tasoa enempää.

Peli onkin ehdottomasti vahvimmillaan(jos milloinkaan)moninpelatessa. Yksinpelitarinan pelaaminen yhdessä lävitse lienee se kaikkein ”järkevin” juttu, sillä pelin tavallisesta moninpeliottelemisesta pikkuruisen kokoisilla areenoilla ei ole pitämään mielenkiintoa yllä, tapahtuipa tämä sitten samalla koneella sohvalta pelattuna kavereiden kanssa tai sitten muita tuntemattomia ihmisiä vastaan Liven kautta, joista jälkimmäisellä tavalla voi 16 olla pelaamassa yhtäaikaisesti.

Yhteenveto

Heikko esitys

Hyvää

  • - Kavereiden kanssa ehkä hauskaa, mutta..
  • - Musiikit

Huonoa

  • - Ei ole visuaalisesti Xbox 360 -tasoa
  • - ..Umpitylsä yksinpelattuna