Resident Evil 7: Biohazard Gold Edition arvostelussa

Viime vuoden Resident Evil 7 nosti kauhupelien riman pilviin ja samalla herätti itse selviytymiskauhun kuninkaan takaisin kuolleista. Kuten Mikko alkuperäisessä Resident Evil 7 arvostelussa mainitsi, lähti sarja hakoteille siinä 5. ja 6. painoksen tienoilla, eikä tulevaisuus näyttänyt valoisalta. Capcom otti nyt rohkean loikan heittämällä tutun kaavan roskiin ja ottamalla ronskisti uuden näkökulman. Ei pelkästään pelillisesti vaan myös tekniikan osalta. Resident Evil 7 on ensimmäisen persoonan (fps) näkökulmasta kuvattu, eikä vastassa enää ole zombeja vaan jotain sinne päin ja meininki on kuin Teksasin moottorisahamurhaaja -elokuvasta.

Suurempi uutuus on kuitenkin PSVR-tuki, ja voi pojat tämä täytyy jokaisen kauhupeli-fanaatikon kokea itse! Lasien läpi pelattuna tekstuurit näyttävät yllättävänkin hyvältä, eikä grafiikka ole liian rosoista. Toki erot TV-ruudulta katsottuna ovat selvät. Playstationin kamera seuraa pelaajan liikkeitä hyvin, joten pelättyä pahoinvointiefektiä ei juurikaan ole. Virtuaalilaseja älypuhelimella kokeilleena tämä pahoinvointi pelimaailmassa liikkuessa on aika tavanomaista. Tämä nimenomaan johtuu siitä liikesensorien puutteesta, jota ei vielä mobiilimaailmassa olla päästy kokemaan. Sama pukluefekti on läsnä PC:lläkin pelatessa, mikäli pelaa ilman näitä vaadittavia sensoreita. Mitä täydellisempi immersio on, sen paremmin aivoja voi huijata mukautumaan ympäristöön.

Koska Mikko on jo kattavasti arvostellut itse pääpelin, keskitymme tässä tekstinpätkässä Gold Editionin lisäsisältöön. Heti alkuun varoituksen sana niille, jotka omistavat Resident Evil 7: Biohazard Deluxe Editionin. Gold Edition on periaatteessa täysin sama paketti, joten rahat voi mieluummin laittaa vaikka säästöpossuun. Kultainen painos ei ole mikään uutuus Resident Evil -peleissä, kun taas nämä Season Pass ja Deluxe -versiot ovat juurtuneet yleiseen pelikulttuuriin. Capcom ei tietenkään ole voinut jäädä tästä aallosta paitsi, mutta nyt tämä versioiden sekamelska tuo pelaajalle vain turhaa hämmennystä.

Banned Footage Vol. 1 & Vol. 2

Tämä lisäsisältö on ripoteltu useampaan palaseen ja se aikoinaan julkaistiin kahdessa osassa. Nimensä mukaisesti kyse on videonauhoista. Nämä nauhat eivät juuri paljoakaan tarjoa lisää, mitä juoneen tulee, kyse on enemmänkin kevyestä lisäpelaamisesta. Ensimmäisessä nauhassa nimeltään Bedroom, ollaan epäonnisen TV-ohjelman juontajan sisällä. Bakerin perheen Martha Stewart, eli Maugherite, on loihtinut ”maukkaan” päivällisen, sänkyyn kahlitulle kunniavieraalle. Tätä keittoa ei juuri nyt tekisi kuitenkaan mieli, ennemmin sitä nielaisisi oman kielen ja tukehtuisi vereen. Täysin toimettomana ei tarvitse olla vaan pelaajan on mahdollista yrittää paeta huoneesta. Kyseessä on siis eräänlainen pakohuone-kokemus. Paetakseen, pelaajan täytyy saada avain, mutta aivan niin helposti tämä ei käy. Liikaa melua ei saa pitää tai Maugherite tulee katselemaan tilannetta. Kaikki siirrellyt tavarat täytyy laittaa paikoilleen. Maugia voi myös hämätä antamalla oikeanlaisen vastauksen, kahdenkeskeisten juttutuokioiden aikana. Ihan kiva kokemus, etenkin VR-lasien läpi pelattaessa, ja pieni aukko pääjuonesta menee umpeen.

Nightmare videonauhan sisältö on aikalailla juuri sitä, mitä nimeltäkin voi odottaa. Pelaaja laitetaan selviytymään kellariin yön yli. Apuna vihollisia vastaan, käytössä on viritettäviä ansoja ja aseita, joita voi ostaa pelialueelta saatavilla romuilla. Tämä eroaa pääpelin tunnelmasta täysin, mutta valitettavasti viholliset ovat näitä samoja tusinamöykkyjä. Tämän videon korrelaatio pääpeliin on aikalailla puhdas nolla, mutta kyllä tästä hupia saa revittyä irti. Uudelleenpeluuarvoa antaa netissä oleva pistetaulukko. Niin ja jos Nightmaren pääsee läpäisemään voi aukaista Night Terror -pelimuodon, joka on jo tasoa ”japanilainen” eli mahdoton.

Ethan Must Die vetää vielä yli tästä aiemmastakin. Ethan tipahtaa yhdestä osumasta ja raukalla on alussa vain veitsi turvanaan. Bakerin plantaasilla kirmatessa voi kuitenkin huiskia lukuisia laatikoita ja löytää aseita. Ansoja voi viritellä vihollisia kiusaamaan. Eikä siinä vielä kaikki. Tavarat heitetään plantaasille sattumanvaraisesti, joten muistin avulla Ethania ei voi auttaa selviytymään.

Banned Footage lisäri sisältää myös Black Jack -simulaattorin. Kyllä, tämä hieno korttipeli, jossa pyritään saamaan numero 21. Panokset ovat tietenkin hieman kovemmat kuin kasinoilla; oma henki.

Jack’s 55th Birthday on vielä suurempi outolintu ja nyt mennään jo lujaa kohti japanilaista huumoria. On Jackin syntymäpäivä ja Jack on nälkäinen. Juomakin kelpaa. Mausteet tekevät ruuasta maukkaampaa. Näitä sitten metsästetään mörköjen valtaamassa vierashuoneessa. Mikäli Jack saadaan pidettyä kylläisenä voidaan ruokailla muillakin pelialueilla. Tästä on tietenkin kauhu aika kaukana, mutta viihdyttävää hupia Jackin synttärit kuitenkin on.

Not A Hero

Tämä lisäsisältö on ladattavissa ilmaiseksi kaikille Resident Evil 7 omistajille, mutta kun se on mukamas tällä Gold Editionilla mukana niin lisätään se tähän. Capcomin oli tarkoitus tehdä tästä lisukkeesta kunnon toimintapläjäys ja onhan se sitä, jos vertaa itse pääpeliin. Päähenkilönä on tuttu kaveri, Chris Redfield, joka jahtaa Lucasia maanalaisissa tunneleissa. Se on jännää, että Chris on mukana, mutta sekin on jännää, että tällä kertaa Umbrellan palkkalistoilla. Tämä ei edes ole mikään spoileri, kun asiat tuodaan pelaajalle julki jo aivan alussa.

Periaatteessa juoni onkin sitten siinä. Chris jahtaa Lucasia, raivaten mörköjä pois edestä ja yrittäen pelastaa kiinni jääneitä sotilaita. Siinä välissä parannellaan omaa kaasunaamaria, jotta peli polkisi eteenpäin. Sentään jotain uuttakin heitetään pelaajan kiusaksi näiden tusinamörköjen seuraksi, mutta parin iik ja hyi-hetken jälkeen viehätys laantuu. Pulmat ovat simppeleitä romun keräämisiä ja hupia riittää vain muutamaksi tunniksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että tämä lisämauste on ilmainen ja viihdyttäväkin.

End Of Zoe

Huoleton metsän erakko huitoo nyrkeillä ongelmat tieltään. Tätä on End Of Zoe.
Tapahtumat sijoittuvat jonnekin muutaman hetken päähän Not A Hero -lisäosan jälkeen. Joe, tuo leveäleukainen Juha Mieto, löytää veljentyttärensä maasta makaamassa. Avuttoman tytön meinaa kidnapata pari sotilasta, mutta Joe ei jää miettimään vaan antaa nyrkkien puhua. Tästä jo tietää mitä tuleman pitää.

Zoe Baker on puoliksi muuttunut kristallimaiseksi olennoksi ja Joe vannoo pyrkivänsä löytää parannuskeinon. Joen vangitsema sotilas antaakin vihiä vastalääkkeestä, mutta se täytyy käydä noutamassa. Joen isävaisto herää ja Zoe kulkeutuu tämän vahvan rämemiehen käsivarsilla, kuin vastasyntynyt vauva äidin povella ensimmäistä kertaa. Vaaran tullessa eteen, Joe laskee veljentyttärensä turvaan ja antaa vihollisille turpaan.

Meno on aika hulvatonta ja pelko on kaukana. Joen kädet tuovat turvan tunteen kotisohvalle asti. Kunpa itsekin omistaisi tuollaiset tosimiehen metsurikädet, joilla voisi hakata tuhat vuotta vanhat tammet polttopuiksi tai hammastikuiksi. Kun Joe haluaa vaihtelua, käyttää hän kengänpohjaansa. Tämän lisäosan taustamusiikkina käy erittäin hyvin jokin herkkä balladi tai vaihtoehtoisesti nopeatempoinen treenausmusiikki.

Missään vaiheessa ei ole mitään kuolemanpelkoa tai uhkan tunnetta, eikä taida olla tarkoituskaan. Vaikka suurimmaksi osaksi Joe käyttää nyrkkejään niin keihästäkin voi välillä viskoa. Yllättävää kyllä, mutta myös hiipiminenkin tältä karpaasilta onnistuu. Viholliset ovat niitä samoja pääpelin perusmörköjä, mutta alligaattorinkin kanssa päästään painimaan.

Loppusana

Resident Evil 7: Biohazard Gold Edition on hintansa väärti julkaisu, vaikka maksullinen lisäsisältö ei ehkä ollutkaan sitä mitä monet odottivat. Lisää pelattavaa kuitenkin riittää ja sitä kaivattua haastetta, josta itse pääjuoni sai kritiikkiä. Virheitäkin saa etsimällä etsiä, nyt vuosi alkuperäisen julkaisun jälkeen kaikki grafiikkavirheet tuntuu olevan korjattu. Se kuitenkin harmittaa, että Capcom on kumartanut tälle vakiintuneelle käytännölle, jossa julkaistaan lisää pelattavaa aina tietyn ajan kuluessa. Se on kuitenkin hieno ele, että annetaan ainakin yksi suuri lisäsisältö ilmaiseksi, ja vieläpä ihan pelikelpoinen. Yhtä lukuun ottamatta, lisukkeet on pelattavissa PSVR:n kanssa ja se kannattaa ehdottomasti kokea. Mitä Resident Evil 7:n maksullisiin lisä-osiin tulee, niin ne antavat hyvin minimaalisesti vihiä siitä mitä jatkon kannalta on luvassa. Ne keskittyvät enemmänkin punomaan juonen puuttuvia palasia paikoilleen ja tämäkin kelpaa. Gold Edition saa Resident Evil 7 kokemuksen tuntumaan täyteläisemmältä ja kokonaiselta.