Ainakin moni 80-luvun aikana syntynyt muistaa brittiläisen Aardman Animations -nimisen vaha-animaatioyhtiön, joka aikoinaan nousi suuren yleisön suosioon Wallace & Gromit TV-elokuviensa myötä. Sarjan ensimmäinen, A Grand Day Out with Wallace and Gromit -nimeä kantanut TV-elokuva julkaistiin vuonna 1989.
Hullunkurisissa seikkailuelokuvissa englantilainen keksijä Wallace ja tämän koira- joskus jopa isäntäänsäkin viisaampi– Gromit joutuivat jos jonkinlaisiin seikkailuihin. Vielä 90-luvun lopulla Aardmanin tunnetuimpaan tuotantoon kuului vain Wallace & Gromit -elokuvat ja ne ovat edelleenkin asia mistä yhtiö parhaiten varmasti tunnetaan, vaikka myöhemmin ura urkeni hieman toiseenkin suuntaan, muun muassa vuonna 2000 Hollywood-tuotannolla, joka Suomessa kulki nimellä Kanan Lento.
Pikakelataan nopeasti kuitenkin tähän päivään ja mitä mietitään mitä Aardmanille kuuluu Tänään. Wallace & Gromit sarja elää ja voi hyvin, Wallace and Gromit in ‘A Matter of Loaf and Death’ TV-elokuvan ollessa niinkin tuore kuin vuosimallia 2008. Nyt ensimmäistä kertaa Wallace & Gromit nähdään muuallakin kuin pelkästään TV-ruudulla, sillä Telltale Games – joka tunnetaan muun muassa Sam & Max -pelisarjastaan — on hankkinut itselleen pelioikeudet ja yhteistyö Aardmanin kanssa on poikinut uuden, episodipohjaisen neliosaisen pelisarjan, joka kantaa nimeä Wallace & Gromit’s Grand Adventures. Tämänkertaisessa arvostelussamme nähdään sarjan ensimmäinen episodi, Fright of the Bumblebees.
Wallacen ja Gromitin seikkailuita vuosien varrella seuranneet tietävät, että parivaljakko on kokenut mitä hullunkurisimpia seikkailuita, eikä näiden kahden hahmon peliseikkailutkaan petä faniansa. Fright of the Bumblebees -episodissa Wallace saa paikalliselta kauppiaalta tilauksen tuottaa tälle 50 gallonaa hunajaa iltaan mennessä. Mehiläiset tarvitsevat hunajan valmistusta varten kukkia ja kukat ovat lopussa. Tarvitaan siis kasoittain kukkia nopeassa ajassa. Tehtävä kuulostaa mahdottomalta, mutta Wallacen keksimän hunajanlypsämiskoneen avulla mies aikoo selviytyä tästä älyttömästä haasteesta Gromit-koiran pyöritellessä jälleen kerran päätänsä isäntänsä logiikan kanssa.
Seuraa seikkailu, jossa Wallacen päämäärään pyrkimisen ansiosta parivaljakko kokee jälleen kerran varsin mielenkiintoisen seikkailun, Wallace & Gromitin peliversio on ehdottomasti nautittavaa luokkaa ja aivan toista maata kuin Telltalen edellinen uusi seikkailupelisarja, Strong Bad’s Cool Game for Attractive People, sillä toisin kuin SBCGFAP:ssa, on Wallace & Gromit -pelissä huumori yleisesti ottaen paljon helpompi ymmärtää ja siksi peliä onkin paljon helpompi lähestyä, vaikka ei suunnattomaksi faniksi lukeutuisikaan.
Telltalen aiempiin episodisarjoihin Boneen, Sam & Maxiin sekä Strong Bad’s Cool Game for Attractive People -peleihin verrattuna Wallace & Gromit’s Grand Adventures tarjoillaan hieman eri tavalla. Ensinnäkin pelaaja joutuu ostamaan koko neljän episodin paketin valmiiksi, eikä pelaajalle jätetä siis mahdollisuutta ostaa niitä episodeja, joita haluaa. Kun episodit on maksettu saa pelaaja ladata episodit koneelleen sitä mukaa kun ne julkaistaan, ilmaiseksi, sillä maksaminenhan on jo tässä vaiheessa suoritettu. Tämä uusi politiikka on jokseenkin hölmö, kun ottaa huomioon koko episodipelien tärkeimmät kaksi seikkaa. Ensimmäinen on se, että episodeihin pätkittynä pelaajien ei tarvitse odottaa yhden ison pelin valmistumista vuositolkulla ja lisäksi pelaaja voi ostaa tarjolla olevista episodeista ne, jotka mieleisiksi kokee. Nyt Telltale pakottaa pelaajan ostamaan jokaisen episodin. Totta kai pelin kehittäjälle paljon parempi ratkaisumalli, mutta omasta mielestäni tämä ei ole järin hyvä idea.
Enää ei pelihahmoa ohjastetakaan pelkästään hiirtä klikkailemalla ja objekteja valikoimalla, vaan sen sijaan hahmon liikutus hoidetaan nyt näppäimistöllä, objektien klikkailu edelleen hiirellä ja inventaarion esineiden selailu SHIFT-näppäimellä tai hiiren rullalla. Vaihtoehtoisesti on mahdollista käyttää myös peliohjainta pelin pelaamiseen ja esimerkiksi Xbox-ohjain soveltuu – yllätys, yllätys – pelin pelaamiseen todella hyvin.
Kaikki perinteisimmän seikkailupelimuodon fanittajat eivät välttämättä pidä tästä lähestymistavasta, mutta kaiken kaikkiaan toteutus toimii kuitenkin pääasiassa moitteettomasti, mitä nyt paikoin kontrollit tuntuvat menevän sekaisin, kun ylöspäin onkin alaspäin ja niin edelleen kuvakulman menosuunnan vaihtuessa. Esineiden käyttö sen sijaan on täysin vailla ongelmia; kun halutaan käyttää jotain esinettä pelimaailman objektiin, valitaan esine yksinkertaisesti aktiiviseksi valikosta, jonka jälkeen klikataan hiirellä haluttua objektia pelimaailmassa, jolloin pelaaja saa -riippuen käytössä olevasta hahmosta-joko kieltävän vastuksen Wallacelta tai äänettömän pään pudistuksen, mikäli ohjauksessa sattuu olemaan Gromit. Tämä tietysti olettaen, että esine A ei sovi yhteen objektin B kanssa. Fright of the Bumblebees aloittaa seikkailupelitaipaleensa hyvin, sillä toisin kuin esimerkiksi Sam & Maxin ensimmäisen kauden ensimmäisessä episodissa, ovat pelin puzzlet Fright of the Bumblebees -pelissä luokkaa riittävän haastava.
Lisäksi toisin kuin esimerkiksi Telltalen Strong Bad’s Cool Game for Attractive People -pelisarjassa, on Wallace & Gromitia pelatessa paljon helpompi ymmärtää pelin logiikkaa, joka hullunkurisuudestaan huolimatta on paljon maanläheisempää ja enemmän samaa maata Sam & Max -pelisarjan kanssa, kuin edellä mainittu Flash-animaatioon pohjautuva Strong Bad..
Wallace & Gromit’s Grand Adventures jakaa peliajan kahtia ja pistää pelaajan ohjastamaan vuoroin Wallacea ja vuoroin Gromitia ja luultavasti näin myös jatkossakin. Esimerkkinä pelin ensimmäinen puzzle on Gromitin ratkottavana, kun tämän tulee kyseisen animaatiosarjan intron tapaan laskea isäntänsä ensin sängystä suoraan aamiaispöytään, sekä sen jälkeen valmistaa tälle aamiainen, lehtineen päivineen.
Helpommin sanottu kuin tehty, sillä esimerkiksi keittiön avoimesta ikkunasta kurkkiva ilkeä orava tuppaa varastamaan paahtoleivät aina kun ne pompahtavat leivänpaahtimesta ylös, minkä lisäksi kananmunanpaistokone tuntuisi olevan rikki. Aamukahvien jälkeen päästääkin sitten ohjastamaan Wallacea, jonka on ratkaistava ongelma miten kasvattaa iso kasa kukkia lyhyessä ajassa. Yksi asia johtaa toiseen ja kohta tarvitaan jo Wallacen vankilaan lukittua robottihiirtäkin avuksi. Telltalen aiempien pelisarjojen tapaan myös Wallace & Gromit tarjoaa mahdollisuuden rivien välistä kerrottaviin pelivinkkeihin, jotka auttavat jumiin jäänyttä pelaajaa.
Pelattavuudeltaan Wallace & Gromit’s Grand Adventures -pelisarjan ensimmäinen episodi osuu kuin nyrkki silmään, mutta ei pelkästään riittävän haastavuutensa tai muutettujen, mutta toimivien kontrolliensa vuoksi. Peli toimii myös audiovisuaalisella tasolla varsin mainiosti ja pelatessa tuntuukin aivan siltä, kuin katselisi jälleen yhtä Wallacen ja Gromitin seikkailua, eikä niinkään, että pelaisi peliä. Ääninäyttely pelissä on huippuluokkaa ja siinä missä muu kasti on aitoa brittikamaa on itse Wallacen ääninäyttelijäkin paljon sitä oikeaa muistuttava, vaikka ei aito TV-versio olekaan. Musiikki on hyvää ja graafisesti pelin hahmot on saatu hienosti muistuttamaan juuri ikään kuin vahamaisia esikuviaan, kun taas pelin miljööt muistuttavat mukavasti pientä brittiläistä kylää. Nämä ovat pieniä yksityiskohtia, jotka antavat pelille juuri sen oikeanlaisen tunnelman.
Telltalen uuden pelisarjan aloitusepisodi lupaa hyvää. Peli on audiovisuaaliselta toteutukseltaan kuin ehtaa Wallacea & Gromitia, kun taas pelattavuus – joskin kontrollointia on muutettu – toimii hyvin ja puzzlet ovat riittävän haastavia, eikä peli ole aivan liian helppo.
Wallace & Gromit’s Grand Adventuresin episodipaketin voi ostaa itselleen Telltale Gamesin sivuilta täällä ja paketti maksaa yhteensä noin 26 euroa. Loput kolme episodia saa ladata maksun jälkeen ilmaiseksi Telltalen sivuilta sitä mukaa kun ne julkaistaan.
