Zombi arvostelussa

Ubisoftin ZombiU oli yksi Nintendon tuoreimman konsolin, WiiU:n julkaisupelejä vuonna 2012 ja vieläpä erittäin hyvä sellainen ja pelimekaniikaltaankin jokseenkin poikkeavan kaltainen. Tunnelmaa kyseisestä kauhu-FPS -pelistä löytyi roppakaupalla ja peli hyödynsi myös konsolin näytöllistä isoa ohjainta erittäin mielenkiintoisesti: tavaravalikon hallintaa ja esineiden käyttöä hahmon selkärepun osalta hoidettiin ohjaimen kosketusnäytön kautta ja pelaajan hahmon apuna toimineen ?prepper padin? skanneri- ja hakkerointilaite toimi myös ohjaimen näytöltä käsin.

Ohjain piti kuitenkin ennen tämän onnistumista nostaa skannerinappula pohjassa television ruudun eteen ja liikutella sitä ruudulla näkyvien paikkojen ja esineiden skannaamiseksi. Kaikki tämä totta kai otti sen oman hetkensä jolloin pelaajan hahmo jäi käytännössä hyökkäyksille alttiiksi. Repun tutkailukaan ei pysäyttänyt peliä ja vaikka skannerin purppuraisena hohkannut UV-valo toikin ympäristöjen pimeimpiin kolkkiin taskulamppua paremmin auttavaa valoa, jätti myös padin käyttö pelaajan haavoittuvaiseksi, koska aseita ei voinut käyttää eikä hahmoa liikuttaa skannerin käytön aikana.
Vaikka ZombiU oli pelinä erittäin toimiva kauhupeli, ei siitä silti ollut nostamaan Nintendon konsolia kahden kovemman edelle tai edes samalle viivalle myyntiluvuissa ja tätä nykyä WiiU luottaakin lähinnä Nintendon omiin peleihin, kolmannen osapuolen kehityksen kadottua lähes kokonaan pois.

Nyt kolme vuotta myöhemmin Ubisoft on päättänyt vielä tuoda zombipelinsä myös muille alustoille, PC mukaan lukien ja Nintendon konsolilta kutakuinkin sellaisenaan portattu ladattava halpisversio kantaakin nyt yksinkertaisesti nimeä Zombi. Hauskana yksityiskohtana voitaneen pitää sitä, että kun Ubisoft perustettiin vuonna 1986, yhtiön debyyttipeli oli PC:lle julkaistu Zombi, jota monet pitivät ZombiU:n jonkinlaisena isoisänä.

Millainen kokemus Zombi on PC:llä? Aika pitkälti kyseessä on identtinen peli WiiU-versioon nähden. Tarinaltaan Zombi on varsin tyypillinen ja kliseinen maailmanlopun zombiepeli. Tällä kertaa seikkaillaan Lontoon maisemissa 22 päivää virusepidemian alkamisen jälkeen. Pelaajan virtuaaliminä heräilee metroasemalta pimeän valvontahuoneen punkasta ja hetikös alkaa joku papattamaan kauhuissaan silmänsä aukaisevan pelaajan korvaan ohjeita. Seuraa lyhyt tutoriaalimainen pätkä, jonka aikana opetellaan perusasiat ja sitten pelaaja päästetäänkin jo omilleen.

Zombin köykäinen tarina antaa pelaajalle tuttuun tapaan tekosyyn toimia kaikkien pelissä tavattavien kuin korvaan höpättävän tyypinkin juoksupoikana erinäisiä tehtävätavoitteita suorittamassa. Tavoitteiden ja tarinan edetessä päästään samalla tutkailemaan rajoitetusti Lontoon maisemia ja esimerkiksi seikkailemaan vähän Buckinghamin kuninkaalliseen palatsiinkin sekä kapuamaan Lontoon torniin. Pelaaja aloittaa taivalluksensa vain krikettimailan ja pienen repun kera, jonne voi säilöä pientä tavaraa.

Kun pääsee hieman alkua pidemmälle alkaa sieltä täältä löytyä tuikitärkeitä tarvikkeita aina lääkintäpakkauksista ammuksiin ja kolatölkkeihin, joista viimeksi mainituilla terveyttä voi parantaa vain hitusen. Myös asevalikoimaa alkaa karttua ja kaikki voi sulloa pohjattomaan reppuun ammuksien kera. Pumppuhaulikko, Daryl Dixonilta inspiraationsa saanut varsijousi, tarkka-ampujan kivääri, asetettavat miinat, rynnäkkökivääri kuin muun muassa magnum tulevat kaikki tutuiksi.

Pelin pääideana olisi selvitä hengissä ja paahtaa menemään tehtäviä suorittaen samalla kun erehdyttävästi tylsältä brittiläiseltä näyttelijältä, Ray Winstonelta kuulostava ja itseään ?prepperiksi? eli valmistelijaksi kutsuva mies jakaa ohjeita ja saarnojaan pelaajan korvamikkiin tai johonkin vastaavaan. Ruumiita, roskiksia, kaappeja ja muita mahdollisia kannattaa matkan varrella penkoa ammusten ja tarvikkeiden toivossa, jotta hengissä pysymisen ennuste paranisi. Joskus tavaraa löytyy enemmän eikä kaikki mahdu repun tavaraslotteihin, joskus taas ei tunnu löytyvän mitään kivaa. Joskus maassa makaavat ruumiit ovatkin vain lepäileviä zombeja ja öristen nousevat ylös ellei ajoissa tallo niiden päitä muusiksi. Pelin edetessä pelaaja kohtaa erityyppisiä zombeja peruszombeista limaa sylkeviin zombeihin sekä mellakkapoliiseihin, joilta pitää aivan ensiksi saada kypärä päästä, ennen kuin niitä voi onnistua tappamaan.

Ammuksia ei aseisiin Resident Evil -pelien henkeen jaella mitenkään ylenpalttisesti, joten vaikka pelin genre onkin räiskintää ei kannata olettaa, että kaikesta selvittäisiin aina tykit laulaen.. Hetkellistä helpotusta kuumottaviin tilanteisiin voi saada sulkemalla oven zombien nenän edestä, jolloin ne joutuvat sitä ryskyttämään hetken ennen kuin saavat sen auki. Ovia voi myös naulata kiinni laudanpätkillä, jos niitä sattuu olemaan matkassa. Kiinni naulattu ovi kestää ryskytystä paljon pidempään. Itse en lautoja käyttänyt pelin aikana kertaakaan, WiiU-versiota pelatessani joskus käytin, mutta loppujen lopuksi lautojen naulailu on vain puoliksi kehitelty konsepti omasta mielestäni. Hauskaa olisi saattanut olla esimerkiksi oman tukikohdan rakentelu ja ovien ja ikkunoiden naulailu umpeen, mutta tällaisenaan laudat ovat lähinnä repun ylimääräistä täytettä.

Yleisesti ottaen ammuksia kannattaa pelissä säästellä parhaansa mukaan ja mieluummin käyttää hajoamatonta krikettimailaa tai varsijousta niin paljon kuin mahdollista. Varsijousen jouset kun voi noukkia tapetuista zombeista takaisin, olettaen että niitä osuu heti päähän kuolettavasti. Jos osuu vaikkapa olkapäähän ennen sitä kuolettavaa osumaa, jää kerättäviä jousia ruumiista vain yksi.

Tämä hölmöys oli läsnä jo pelin WiiU-versiossa eikä sitä ole korjattu. Muitakin tuttuja outouksia alkuperäisversiosta löytyy. Kun pelaaja lopulta väistämättä kuolee, muuttuu sen hetkinen hahmo zombieksi ja pelaaja palaa takaisin alkuun, metroaseman valvontahuoneeseen heräämään eri hahmona. Kuolleen edeltäjän kamat reppuineen voi ottaa itselleen, kunhan ensin siirtyy samaan sijaintiin missä zombiepelaaja odottelee ja pieksee tämän hengiltä.

Jos kuitenkin käy niin, että kuolee toisen kerran heti perään, ei ensimmäisenä kuolleen hahmon tavaroita saa enää noukittua, vaan tuoreimmasta pelihahmosta tulee se korvaava ?vaelteleva zombie?. Tämä onkin erittäin rasittavaa, jos ensimmäisellä hahmolla sattui olemaan reppu pullollaan tarvikkeita. Ne kaikki kerätyt kamat katoavat taivaan tuuliin ja kaikki on kerättävä aseita myöten uudelleen. Sieltä täältä pelin maailmasta löytyy skannerin avulla verkkoon kytkettäviä nettikaappeja, jotka onneksi mahdollistavat edes sen, että metroaseman valvomosta voidaan valvontakameroiden kautta katsoa mitä tarvikkeita ja aseita missäkin päin pitäisi olla tarjolla.

Tästä huolimatta kannattaa omaa hahmoaan varjella tarkoin ? ainakin jos on kerran jo kuollut ja kamat ovat yhä noutamatta, koska kaiken uudelleen etsiminen paikoista, jotka on jo kertaalleen koluttu on todella puuduttavaa hommaa. Hahmon elossa pitämisessä on toinenkin idea: mitä pidemmin yhdellä hahmolla selviää hengissä, sitä suuremmaksi high score karttuu.

High score määräytyy hengissä olemisen minuuttimäärän ja tapettujen zombien yhteissummasta, joka kasvaa toki koko ajan yhdessä pisteiden kanssa. Mitään muuta pelättävää ei kuolemisessa ole pelin normaalitilassa pelattaessa kuin pisteiden keruun katkeaminen ja kerättyjen kamojen häviäminen mikäli siis kuolee toisen kerran ennen kamojen takaisin saantia. Erinäköiset ja nimiset hahmot ovat kyvyiltään identtisiä ja kerättävillä päivityksillä parannetut aseetkin pitävät tasonsa, vaikka pelaaja kuolisi ja menettäisi kaiken. Jos taas pelaa peliä nightmare-moodissa, on silloin pelättävää enemmän, koska yksi kuolema ja koko peli päättyy siihen.

Nightmaressa pelaaja ei saa uusia yrityksiä uusilla hahmoilla. Toki nightmaremoodi ainakin teoriassa kuulostaa siltä ?oikealta? tavalta pelata peliä, mutta koska zombeilla on tapana spawnata takaisin sellaisiin paikkoihin, joista ne on jo putsattu koin itse ainakin paljon mielekkäämmäksi pelata peliä normaalimoodissa.

Normaalimoodissa pelaaminen ei syö peliltä kuitenkaan sen tunnelmaa ja paikoin painostavanoloinen tunnelma onkin käsinkosketeltavaa. Osittain tämä on hienosti toimivan, pimeän ja sumuisen valaistuksen ja pimeiden kolkkien ansiota, mutta myös taustalla ajoittain kuuluva ambienssiraita auttaa asiaa ? ja ne ajoittain yllättävät örisevät zombiet tietysti. Eivätkä ne ympäristötkään ole niitä kaikkein valoisimpia. Pelaaja laitetaan koluamaan kaikenlaiset viemärit, kellarit ja ilmastointikanavat tai sähköttömät päiväkodit eikä seikkailu tapahdu päiväsaikaan. Vaikka peli ei ehkä olekaan mikään graafisuuden huipentuma ? tai ollut sitä edes silloin kun peli julkaistiin vuonna 2012, näyttää peli silti erittäin kelvolliselta ja kaikki detailit täysillä pelattaessa on enemmän kuin tyydyttävä pelin hintalapunkin huomioon ottaen.

Heikosti valaiseva taskulamppukin kuluttaa huimasti virtaa ja on jatkuvasti naksahtamassa pois päältä, ennen kuin taas latautuu käyttökuntoon ja sekös lisää ahdistavuuden tunnetta pimeämmissä paikoissa. Ajoittain ihanalta tuntuva pelastus onkin skannerin tuoma voimakas UV-valo, jolla voi ympäristöä valaista vähän kirkkaammaksi, mutta myös skanneri syö samaa virtaa kuin lamppukin eikä pysy päällä pitkiä aikoja. Koska PC-versiossa ei luonnollisestikaan ole mitään fyysistä esinettä, joka toimittaisi skannerin virkaa, toimii skanneri pelissä nyt siten, että kun C-nappula painetaan pohjaan (hiiri+näppäimistö yhdistelmällä pelattaessa), ilmestyy skanneri ruudulle ja hiirellä voi liikutella skannerin ruutua ja samalla ?maalata? kiinnostavia kohteita, kuten tarvikkeita sekä skannerin havaitsemia zombeja. Nämä maalatut kohteet sitten näkyvät myös ilman skanneria sen jälkeen.

Skanneria käytettäessä, kuten myös reppua tutkailtaessa ei voi PC-versiossakaan lainkaan liikkua tai käyttää aseita, mutta pelin kulku ei silti keskeydy. Ei siis kannata alkaa järjestellä reppua jos on vähänkään epäilystä siitä, että lähistöllä hiippailee zombeja. Montaa zombien puremaa kun ei pelaajan hahmo kestä ennen kuin kuolema korjaa. Lääkintäpakkauksilla ja kolalla sekä energiapatukoilla voi kuitenkin paikata haavoja ja täyttää elinenergiaa, mutta aina näitä ei ole repussa mukana. Monien elokuvien ja The Walking Dead TV-sarjan tapaan zombien puraisu ei altista pelaajan hahmoa tartunnalle, joten sinänsä mitään haittaa yhdestä puremasta ei koidu.

Vaikka kuoleminen tarkoittaa lähinnä sitä, että pelaaja palautuu takaisin metroaseman tukikohtaan, on pelissä silti tallennusmahdollisuuskin. Tallentaa voi ainoastaan sängyssä makaamalla ja aivan joka paikassa ei sänkyjä ole. Sieltä täältä pelin pienempiin osiin jakautuvasta maailmasta löytyy ?turvapaikkoja,? joista osassa on myös punkkakin, mutta suurimmaksi osaksi talonkuvalla varustettu ovi johtaa avaamattomalle viemärinkannelle.

Kannet voidaan tällaisten viemäreiden päältä nostaa pois ja siten avata uusi oikotie kyseiseen paikkaan. Koska pelissä joutuu aika paljon liikkumaan edestakaisin tuttujenkin lokaatioiden välillä, on hyvä että pelistä löytyy oikomisen mahdollistavat viemäriluukut, etenkin kun pelin tasosuunnittelu on niin kovin lineaarista ja vain tietyistä paikoista voi kulkea tai ryömiä tai hypätä yli, vaan pelaaja pakotetaan kiertämään keinotekoisia esteitä välillä turhankin kaukaa. Varsinaista hyppyominaisuutta kun ei pelihahmolta löydy. Kun mennään viemärinkannen luo ja aktivoidaan se, pomppaa ruudulle pelin maailmankartta ja sen jälkeen voidaan valita mihin paikkaan viemäristöä käyttämällä mennään. Onneksi paikoista toiseen siirryttäessä pelin lataustauot ainakin testikoneella olivat vain muutaman sekunnin luokkaa ? olettaen, että älyää joka keralla painaa esc-näppäintä kun sen kehote latausruutuun ilmestyy. Miksei latausruutu voi vain kadota automaattisesti pois?

Ainoastaan niihin paikkoihin voidaan pikamatkata, joissa on niin ikään jo kansi aiemmin avattu. Viemäreiden avaamisen ja kerättyjen varusteiden kannalta tallentaminen onkin hyvä juttu, mikäli pelaaminen täytyy syystä tai toisesta lopettaa ennen kuin hahmo on ehtinyt kuolla eikä halua sitä tapattaa ja menettää keräämiään high score pisteitä. Tallentaminen myös palauttaa pelaajan elinenergiaa, joten mikäli lääkintäpakkauksia ei ole matkassa ja halua selvitä hengissä, voi vetäytyä hetkeksi lepäilemään sängylle turvapaikkaan.
Pientä napisemisenkin aihetta pelistä löytyy. Zombin juoni on ehkä vähän liiankin olematon ja samojen maisemien edestakaisin ravaaminen viemärioikoreiteistä huolimatta käy välillä vähän tylsäksi, koska suurimmaksi osaksi maisemat ovat puolipimeitä taloja tai viemäreitä sekä maisemia, jotka tulevat moneen otteeseen tutuiksi. Ei peliä oikeastaan yhdellä istumalla jaksakaan pelata läpi ja Zombi onkin parhaimmillaan pieninä annoksina. Se mikä myös tuntuu hieman oudolta, on että zombeilta ei voi ampua lainkaan irti raajoja.

Pelissä on myös vahvasti läsnä oma tietty toistuva rutiininsa, jonka alkaa huomata jo pienen pelaamisajan ja muutaman kuolemisen jälkeen. Se rutiini menee näin: etene, kerää reppuun tavaraa, tapa zombeja, suorita annettuja tehtäviä, avaa uusi viemäri ja kuole. Palaa alkuun, mene hetki sitten avaamallesi viemärille, kerää entisen tyypin kamat ja etene taas vähän.

Mikään ei kuitenkaan ole niin rasittavaa kuin tehdä nämä kaikki ja katsoa sen päätteeksi, kuinka peli kaatuu Windowsin työpöydälle ennen kuin on ehtinyt tallentamaan tekemänsä. Peliä arvostellessani peli kaatui omalla testikokoonpanollani vain kahteen otteeseen, mutta netistä löytyy muidenkin pelaajien mainintoja samasta asiasta. Liekö sitten syynä itse pelissä piilevä bugi vaiko Ubisoftin käyttämä oma Uplay-palvelu, mene ja tiedä. Kaatuilu on silti aina huono juttu ja toivottavasti ne saadaan nopeasti korjattua. Tähän viimeiseksi mainittakoon, että vaikka peli ei vaadikaan laitteistolta mitään mahdottomia tehoja, on käyttöjärjestelmän harvinaislaatuisesti oltava minimissään Windows 7 ja nimenomaan sen 64-bittinen versio.

Kokonaisuutena Zombi on toimiva kauhuräiskintä ja erittäin budjettihintainen sellainen kahdenkymmenen euron hintalapullaan. Se ei ole mikään mestarillinen taidonnäyte, mutta samaan aikaan se on myös varsin tunnelmallinen ja pelattava. Toisaalta peli on kestoltaan myös erittäin lyhyttä sorttia ja sen muutenkin lyhyttä kestoa keinotekoisesti pidentämässä on lineaarinen, esteillä täytetty tasosuunnittelu sekä tehtävät, jotka pakottavat pelaajan ravaamaan Lontoon maisemissa edes takaisin. Jos et omista WiiU-konsolia, suosittelen ehdottomasti ainakin tutustumaan Ubisoftin Zombi-peliin mikäli zombientappohammastasi vähääkään kolottaa. Siinä on riittävästi survival-elementtiä mukana, joka yhdessä tunnelmallisen valaistuksen sekä örisevien zombien kanssa saa takuulla puntit ainakin ajoittain tutisemaan (etenkin kuulokkeilla pelattaessa yöllä pimeän aikaan!).