Jälleen on aika päästää tiikeri näyttämään kaapin paikka muille luontoon uskaltautuville. Ei, en nyt puhu taustalla pauhaavasta luontodokumentista, vaan golfaajien kuninkaasta, Tiger Woodsista. EA:n Tiger Woods PGA Tour -golfpelisarja on 2007-painoksen myötä sarjan kokonaiselinkaaressa yhdeksäs versio. Jo useamman vuoden ajan EA:n golfpelisarja on ollut SE golfpelisarja, jota kannattaa pelata ja joka pelattavuudeltaan on parasta mahdollista golfia mitä tarjolla on, kiitos pelin hienon “True Swing” -lyöntitekniikkansa ansiosta, jonka avulla pelaajat voivat liikuttaa mailaa ja lopulta lyödä palloa haluamallansa nopeudella ja tyylillä edestakaisen hiiriliikkeen ansiosta.
Uusin Tiger Woods -peli ei ole jättänyt tätä toimivaksi todettua mailan kontrollointitapaa romukoppaan ja mitäs sitä turhaan muutenkaan hyvää menetelmää mennä muuttamaan. Mutta mitä uutta 2007-versiolla on tarjota edellisosien omistajille ottaen huomioon, että jo useamman vuoden ajan pelisarja on ollut jo erittäin toimiva pelattavuudeltaan? Vastaus on, ei paljoa. Uusin Tiger Woods PGA Tour tuntuu jälleen enemmän tai vähemmän(oikeastaan pelkästään enemmän)turhalta vuosijulkaisulta, mutta kuten kaikki sarjaa pidempään seuranneet tietävätkin, joka tapauksessa väistämättömältä.
Pelimuodot ovat aiempien vuosien versioista suurimmaksi osaksi tuttuja; on turnausta, pikapeliä, moninpeliä sekä muun muassa se pääpelimuoto, eli PGA Tour, joka on siis koko kauden kattava pelitila. Aiemmista versioista tuttu “Scenarios” -pelitila, jossa golfpalloa hutkittiin erilaisissa valmistilanteissa, on saanut väistyä uusimmassa Tiger Woods PGA Tour -pelissä ainoan uuden pelimuodon tieltä, joka kantaa nimeä Team Tour. Toisaalta tämä ei välttämättä ole lainkaan pahitteeksi, sillä Team Tourista saa periaatteessa enemmän irti kuin mitä Scenariosista koskaan sai.
Team Tourissa pelaaja pistää pystyyn nelihenkisen golfpoppoon, jonka lopullinen haaste olisi Team Tigerin, eli Tiger Woodsin oman golftiimin haastaminen ja tietysti voittaminen. Matka tosin aloitetaan yksinäisenä golffailijana, jonka on ensin todistettava kykynsä, ennen kuin kukaan muu golffaaja edes alkaisi kiinnostumaan liittymisestä pelaajan porukkaan.
Vaikka uusimmassa Tiger golffissa onkin golfammattilaisten kokonaislukumäärä kasvatettu 21 kappaleeseen, on Team Tour -pelimuodossa pelattava alusta asti itse luodulla amatöörigolffarilla. Onneksi EA:n “Gameface” hahmonluontiominaisuus on edellisversioiden tapaan varsin loistava kapistus, jolla jokainen saa luotua omannäköisensä pelaajan.
Graafisella tasolla juuri mikään ei ole muuttunut uusimman Tiger Woods -pelin myötä. Poislukien sen, että uusin Tiger golffi sisältää nyt erikoisefektin nimeltä “bloom”, joka tekee pelistä niin sanotusti utuisemman ja jollain tapaa “hehkuvasävyisen”. Efekti on pelattavuuteen vaikuttajana tekijänä tietysti pelkkä nolla, eikä se muutoinkaan saa peliä näyttämään hienommalta, kuin aiemmat versiot. Korkeintaan tällä utuisuus-efektillä yritetäänkin peittää sitä faktaa, että Tiger Woods 2002 -pelissä ensimmäisen kerran käyttöön otettu, siihen aikaan uusi pelimoottori alkaa jo pikkuhiljaa näyttämään ikänsä juurikin graafisella puolella.
Vielä pelin käyttämä moottori menettelee, mutta toivottavasti EA ei päädy samaan ratkaisuun kuin FIFA-sarjansa kanssa, eli jo vuonna 2003 vanhentumaan päin lähtenyttä FIFA-sarjan pelimoottoria käytetään yhäkin uusimmissa FIFA -peleissä ja lopputulos on yllätyksettömästi joka kerralla ruma. Toki uusimmassakin Tiger Woods -pelissä golffarit ja näiden animaatio, sekä yhdennäköisyys oikean elämän esikuviensa kanssa on hyvin tunnistettavissa, mutta siihen se sitten oikeastaan jääkin.
Äänipuolella uusin Tiger Woods PGA Tour ottaa ehkäpä hitusen verran takapakkia, tosin lähinnä vain selostajiensa osalta. Selostajaparivaljakosta se varsinainen selostaja on kyllä ihan Ok ja hoitaa työnsä niin kiitettävän kuivalla kommentoinnilla kun golffille yleensäkin on erittäin ominaista, eikä se selostus pääse ärsyttävästi sotkemaan peliä ja tarkkaa keskittymistä esimerkiksi puttauksien aikana. Kommentaattorista sen sijaan voisi sanoa juuri päinvastaista. Pieleen menneet puttaukset ja muut lyönnit kun kyseinen kaveri havainnollistaa aukomalla päätään pelaajalle ja kaiken kukkuraksi kaverilla näitä täysin tarpeettomia kommenttejakaan kun ei turhan montaa erilaista ole, on itseääntoistavuuden tunne varsin nopeasti läsnä. Onneksi kommentaattorin voi kuitenkin kääntää kokonaan pois päältä häiritsemästä.
Pelin muuhun äänimaailmaan tuskin suurempia muutoksia tulee jatkossakaan, eikä siitä nytkään varsinaisia eroja aiempiin osiin nähden löydy, pallosta lähtee ääni kun sitä lyö ja kun se putoaa, oli kyseessä sitten viheriö tai pusikko. Yleisö hurraa tai huokailee pelaajien hyvän/huonon menestymisen mukaan. Valikoissa soiva ihan Ok-tason musiikki vaihtelee vuodesta toiseen ja tälläkin kertaa on jotain uutta kuunneltavaa.
