This website uses cookies so that we can provide you with the best user experience possible. Cookie information is stored in your browser and performs functions such as recognising you when you return to our website and helping our team to understand which sections of the website you find most interesting and useful.
Escape from Monkey Island
Apinasaaren kolmatta osaa kirotumpi julkaisu.
Pelattavuus:
LucasArts on aina tehnyt laadukkaita seikkailupelejä. Monkey Island 1, 2 ja 3, Sam & Max Hit the Road ja monet muut pelit ovat tästä hyviä esimerkkejä. Lista on pitkä. Nyt kun LucasArtsin pahin kilpailija Sierra on käytännössä lopettanut seikkailupelien tekemisen, LucasArts julkaisee jälleen yhden laadukkaan seikkailupelin: Escape from Monkey Islandin!
Escape from Monkey Island on legendaarisen Monkey Island -pelisarjan neljäs osa. Olen aina rakastanut Monkey Island -pelejä, ja kun kuulin ensimmäisen kerran EFMi:stä, ajattelin sen olevan todella mahtava peli, vaikka suhtauduinkin hieman epäilevästi sen käyttämään 3D-grafiikkaan. Olin kuitenkin väärässä. Kolmiulotteisuus sopii peliin varsin hyvin, mutta jotenkin LucasArts on kadottanut otteensa tämän pelin kohdalla, eikä se ole läheskään yhtä hyvä kuin sarjan aiemmat osat.
Kuten muistamme, pelin ”sankari” Guybrush Threepwood meni The Curse of Monkey Islandin (kolmannen pelin) lopussa naimisiin elämänsä rakkauden Elaine Marleyn kanssa. Elaine toimii Mêléen saaren kuvernöörinä. Kun Guybrush ja Elaine palaavat häämatkaltaan, he saavat pian selville, että Elaine on julistettu kuolleeksi ja heidän talonsa aiotaan purkaa. Guybrushin ensimmäisenä tehtävänä onkin pelastaa heidän talonsa. Sen jälkeen hänen täytyy saada Elaine takaisin elävien kirjoihin, sillä naiselle on ilmaantunut kilpailija, joka yrittää kaapata kuvernöörin viran itselleen.
Tietenkin Guybrush ehtii siinä sivussa puuhailla kaikenlaista muutakin.
Mielestäni pelin juoni ei ole läheskään yhtä kiinnostava kuin sarjan aiemmissa osissa, ja juoni on kuitenkin mielestäni seikkailupelien tärkein asia. Peli sijoittuu totuttuun tapaan kolmelle eri saarelle, mutta jotenkin saaret tuntuvat tällä kertaa huomattavasti pienemmiltä, eikä tekemistä riitä niillä kovin paljon. Myös itse peli on hieman lyhyt. Monkey Island -veteraanilta pelin läpäisemiseen ei luultavasti kulu kovinkaan kauan.
Totuttuun tapaan pelaajan tehtävänä on ratkoa erilaisia pulmia, esimerkiksi käyttämällä oikeaa esinettä oikeassa paikassa ja oikeaan kohteeseen. Osa EFMI:n pulmista on kuitenkin niin epäloogisia, että niiden ratkaiseminen tuntuu mahdottomalta. Yleensä ainoaksi vaihtoehdoksi jääkin kokeilla kaikkea mahdollista jokaisella mukana olevalla esineellä ja katsoa, josko jokin yhdistelmä sattuisi toimimaan.

Huomattavin uudistus edelliseen osaan verrattuna on tapa, jolla Guybrushia liikutetaan. Sen sijaan, että hiirellä napsautettaisiin paikkaa, johon halutaan mennä, tai esinettä, jonka halutaan poimivan tai jota halutaan käyttää, liikkumiseen ja esineiden käsittelyyn voi käyttää näppäimistöä, peliohjainta tai joystickia. Aluksi ohjaustapa saattaa ärsyttää, mutta siihen tottuu ajan myötä.
Toinen uudistus on se, ettei ympäristöä tarvitse enää tarkastella osoittamalla hiirellä suoraan esineitä. Kun Guybrush liikkuu ympäriinsä ja vastaan tulee jotain tutkimisen arvoista, hän kääntää päänsä automaattisesti kyseistä kohdetta kohti.
Jostain syystä LucasArtsilla tuntuu olevan pakkomielle lisätä peleihinsä typeriä insult fighting -miekkailukohtauksia. Mielestäni kyseessä on yksi kaikkien aikojen typerimmistä peli-ideoista, enkä varmasti ole ainoa, joka ajattelee näin. Jos olet pelannut esimerkiksi ensimmäistä tai kolmatta Monkey Islandia, tiedät luultavasti, mistä puhun. Näissä miekkailuissa vastustajan loukkauksiin pitää vastata sopivilla letkautuksilla, jotta taistelun voi voittaa.
Escape from Monkey Island sisältää tietenkin myös näitä sanailumiekkailuja, mutta lisäksi pelissä esitellään toinenkin typerä keksintö nimeltä Monkey Combat, joka apinoi Mortal Kombat -pelejä mukamas hauskana juttuna. Monkey Combatissa taistellaan apinoita vastaan käyttämällä oikeita iskuja ja niiden yhdistelmiä.
Escape from Monkey Island on sarjan heikoin osa, mutta ei sentään täysin huono peli. Se on edelleen hyvä seikkailupeli, ja jos et ole pelannut sarjan aiempia osia, saatat pitää siitä hyvinkin paljon. Sinulta jää kuitenkin samalla kokematta paljon sellaista, mikä tekee pelistä merkityksellisemmän. Et välttämättä myöskään ymmärrä kaikkea, mitä EFMIä tapahtuu, sillä Guybrush tapaa monia vanhoja tuttujaan ja vierailee aiemmista osista tutuissa paikoissa.
Grafiikka:
Escape from Monkey Island ottaa suuren harppauksen grafiikan suhteen, sillä muiden nykyaikaisten seikkailupelien tapaan se on toteutettu kolmiulotteisena. Peli käyttää samaa pelimoottoria kuin Grim Fandango.
Grafiikka on erittäin kaunista ja tunnelmaltaan juuri sopivan Monkey Island -henkistä. Ainoa huono puoli on se, ettei pelissä voi vaihtaa käytettävää resoluutiota. Etenkin suurten näyttöjen omistajien täytyy siis tyytyä 640 × 480 -resoluutioon.

Toisaalta peli ei välttämättä vaadi alleen mitään huippuluokan tietokonetta, joten lopullinen arvio jää pelaajan itsensä tehtäväksi.
Äänet:
Kuten tavallista, äänet ja musiikit ovat tärkeä osa LucasArtsin seikkailupelejä. LucasArts on aina käyttänyt peleissään hyviä ääninäyttelijöitä, eikä EFMI ole poikkeus.
Ainoat ääninäyttelijät, joista en henkilökohtaisesti pitänyt, olivat australialaiset. Miksi pelissä ylipäätään pitää olla australialaisia hahmoja? Australialaiset eivät oikein sovi Monkey Island -peleihin, mutta ehkä olen ainoa, joka ajattelee näin.
Kuten jo sanoin, Monkey Island -peleissä on aina ollut loistava karibialaishenkinen musiikki, joka on ollut yksi niiden tärkeimmistä tunnelmanluojista. EFMI:ssäkin on hyvää musiikkia, mutta tämä johtuu lähinnä siitä, että LucasArts on päättänyt kierrättää aiempien osien sävellyksiä. Lähes kaikki EFMIn musiikkikappaleet ovat jonkinlaisia uudelleen miksattuja versioita vanhoista kappaleista. Mukana säveltämässä on silti ollut kolme tuttua nimeä ja yksi uusi naiskasvo; Michael Land, Clint Bajakian, Peter McConnell ja Anna Karney.

Mukana on muutamia uusiakin sävellyksiä, mutta mielestäni ne ovat surkeita. Musiikki on silti hyvää, mutta olisivat he voineet säveltää kokonaan uusiakin kappaleita. Tai ehkä LucasArts on itsekin kadottanut otteensa ja yrittää peitellä sitä kierrättämällä vanhaa musiikkia…
Lyhyesti:
Escape from Monkey Island jatkaa legendaarista pelisarjaa, mutta ei yllä aiempien osien tasolle.
Hyvä
Legendaarisen pelisarjan loistokas paluu: Onimusha – Way of the Sword on vaativa mutta rehti sensei
Hot Wheels – Infinite Rush ajattaa pikkuautot värikkäille saarille