Kun kutakuinkin noin kaksi vuotta sitten ostin oman Playstation VR -settini, olivat ensimmäisiä pelikokemuksiani laitteen mukana tulleelta demolevyltä löytyneet Battlezone sekä Driveclub VR, mutta myös ilmaiseksi yhäkin PSN storesta ladattavissa oleva Playroom VR.
Ensimmäistä kertaa virtuaalitankissa istuminen tuntui aivan uskomattoman huikealta, kuin myös autonkin ajaminen – tunne siitä, että oikeasti istuit ratin takana nahkaisella penkillä oli jotain sanoinkuvaamatonta ja aiheutti paikoin ehkä mielipuolistakin naurua reaktiona.
Playroom VR sen sijaan koostuu erilaisista minipeleistä, joista Robot Rescue oli ja on hieman jonkinlaista Super Mario 3D World -peliä muistuttava yksittäinen tasohyppelytaso, mutta virtuaalimaailman sisuksissa. Robot Rescueta ensimmäisiä kertoja pelatessa kävi kuitenkin ilmi, että kyse ei ollut mistään tekeillä olleen pelin demosta, vaan ihan yksittäinen osa kokonaisuutta, joka lähinnä esitteli PSVR-laitteen potentiaalia.
Playstation VR on kuitenkin myynyt olemassaolonsa aikana verran hyvin, että Sony edelleen jaksaa panostaa laitteeseensa. Laitteelle julkaistiinkin movekapuloiden rinnalle erillinen aseohjain, Aim Controller, ja hiljattain kypärästä on tullut ulos hieman paranneltu versio 2 -mallikin. Kenties tärkeimpänä, kaikkien niiden julkaistujen PSVR-pelien joukossa on myös useampia Sonyn julkaisemia pelejä, joiden julkaisutahti tuntuu vain kasvavan. Näistä tuoreinta antia edustaa Astro Bot: Rescue Mission.
Astro Bot: Rescue Mission on juuri sitä mitä jokainen Robot Rescue -minipeliä kokeillut ja siihen ihastunut toivoi ja on koko ajan (allekirjoittanut mukaan lukien) toivonutkin; kokonainen peli Robot Rescuen tunnelmissa.
Pelissä pelaaja omaksuu avaruuden halki yhdessä kavereidensa kanssa avaruusaluksessa matkaavan Astro the Captain Botin roolin. Aivan alussa ilkeä alien hyökkää bottien kimppuun ja repii sitä riekaleiksi ja sinkoaa koko mukana matkaavan populan pitkin galaksia. Viittaan sonnustautuneella kapteenibotilla onkin kädet täynnä työtä. Pitäisi kahlata lävitse viisi eri planeettaa ja löytää aluksesta irti revityt viisi osaa, sekä kaikki (tai ainakin mahdollisimman monta) kadonnutta kaveria näistä maailmoista.
Kullakin viidellä planeetalla on viisi tasoa, joista viimeinen on aina pomotaistelujakso, joten käytännössä pelattavaa riittää siis jopa 25:n tason verran. Aivan mahtavaa! Kaikkiaan kadoksissa olevia bottikavereita on huikeat 213, joten kerättävää riittää. Perustasojen päälle on lätkäisty vielä vajaa kolmekymmentä peruspeliä pelaamalla avautuvaa haastetasoa selvitettäväksi. Haasteissa pelaajaa palkitaan kulta- hopea -tai pronssimitalilla onnistumisen mukaan. Mukaan mahtuu erilaisia haasteita, kuten esimerkiksi jonkin maailman pomon kukistaminen mahdollisimman vähällä mokailulla.
Tutuissa tunnelmissa
Pelattavuudeltaan ja etenkin kontrolleiltaan Astro Bot: Rescue Mission on melko simppeli: Vasemmalla tatilla liikutellaan hahmoa, neliöllä piestään vastaan tulevia möttiäisiä ja X:llä hypätään. Kun X:ää pidetään pohjassa hypyn jälkeen, aktivoituvat eräänlaiset rakettisaappaat, jotka leijuttavat hahmoa hetken (ja tuhoavat suihkun alle jääviä vihollisia).
Nämä ovat ne kontrollit, joita pääasiassa pelissä tarvitaan ja muutoinkin koko pelattavuus ja melkeinpä ulkoasukin ovat tuttua siitä Playroom VR:n yksittäistehtävästä. Tietyissä vaiheissa peliä pelaaja saa mahdollisuuden käyttää ohjainta vaijeri- ja vesitykkinä, minkä lisäksi pelaajan botti saa tietyssä vaiheessa käyttöön myös eräänlaisen hyrräpyörimisominaisuuden, jolla voidaan kukistaa tietyn tyyppisiä erikoisvihollisia pitämällä neliötä hetken pohjassa.
Pelattavuus on kuitenkin suurimman osan ajasta simppeliä ja tasotkin ovat mukavan pituisia pyrähdyksiä. Tasot eivät ole liian lyhyitä, mutta eivät niin pitkiäkään, että pelaaminen alkaisi puuduttamaan tai että tekisi mieli repiä visiiriä naamalta pois. Lähes kaikissa pelin tasoissa on myös ihan omanlaisensa tunnelma, vaikka jokaiselle tasolle ei omia musiikkeja tai tekstuuriteemaa olekaa. Sanoisin kuitenkin, että peli jaksaa tuoda jatkuvasti jotain uutta ja uniikkia ruudulle koko pelin keston ajan – peli ei missään vaiheessa toista itseään, vaikka tietyt pelimekaaniset asiat (vaijerin ja vesitykin käyttö) useammin toistuvia elementtejä ovatkin.
Kaikki välipomot ovat nekin hyvin erilaisia; ruudunkokoinen gorilla, ruudunkokoinen lintu, ruudunkokoinen mustekala ja sitä rataa. Kaikki pomot kukistetaan melkoisen vauhdikkaissa pomotaisteluissa, jotka nekään eivät oivaltamisen jälkeen ole mitenkään liian hankalia. Erilaisia piestäviä rivivihollisiakin riittää kiitettävissä määrin, vaikka ne harvemmin ovat muuta kuin pieni suupala kokeneemmalle tasohyppelijälle. Toki esimerkiksi seinästä lentävät tykinkuulat tai päälle lentävät linnut tuovat vähän enemmän mietintää ja ajoitusta hyppelyyn.
Kerää rahat ja pelasta botit
Pelin suurin haaste tuleekin kaiken keräämisestä sekä ajoittaisista erityistä tarkkuutta vaativista hyppelykohtauksista sekä siitä, että pelaajan botti kuolee jo ensimmäisestä kosketuksesta viholliseen. Hieman haastavampien välipomojen aikana kapteenibotille annetaan kaksi energiasydäntä avuksi, eli kuiluun saa pudota tai iskuja ottaa kaikkiaan kolmesti ennen kuin on kokeiltava alusta uusiksi. Klassiseen tapaan pomot vaativat sen kolme iskua kukistumiseen.
Pääosan ajasta pelaajan liikuteltava pääkoppa toimii hauskasti pelikamerana. Välillä bottia seurataan suoraan selän takaa ja mennään automaattisesti mukana, sitä mukaa kun botti siirtyy vähän pidemmälle. Välillä pelaajan perässä tuleminen loppuu ja pelaajan pääkoppa jää seuraamaan botin liikuskelua ruudulla, jolloin ainoastaan omaa päätään voi kääntää. Useammassa tasossa se suurin haaste tulee juurikin näistä hienoista hetkistä. Botti sen kuin loittonee ja pienenee ruudulla, mutta pelaajan on käännettävä sivuilta sivuille, ylös ja joskus jopa omiin jalkoihinkin, mikäli botti seikkaileekin alemmalla tasolla ”jalkojen välissä”. Joskus pitää myös ”kurkata” nurkan taakse, jotta näkisi missä botti tarkalleen menee ja mistä olisi hyvä hypätä vaikkapa kuilun ylitse. Joskus nämä kohtaukset ovat haastavampia ja joskus ne menevät vähän helpommalla. Missään vaiheessa kamerakulman tuoma haaste ei kuitenkaan ota pattiin – päinvastoin, se tuntuu poikkeuksellisen tuoreelta idealta.
Pelaajaa kannustetaan reilusti muutenkin katselemaan ympärilleen ja jopa taakseenkin – seuraamaan niitä ympäröiviä maisemia, sillä siellä täällä saattaa olla kolikoita piilossa tai tärkeämmin niitä bottikavereita huhuilemassa kapteeninsa pelastamaksi tulemisen toivossa. Jonkin tason alussakin saattaa helposti missata yhden maastoutuneen botin, mikäli ei muista heti alussa kuikuilla taakseen. Useimmiten nimittäin juuri bottikaverit ovat paikoissa, joihin ei aivan helpolla pääse, vaan on hypittävä ja pompittava tarkasti. Jos kuolema korjaa, ei hätää, varsinaisista elämistä ei pidetä kirjaa ja melko tiheään löytyvät checkpoint-tallennukset antavat jatkaa melkeinpä samoista kohdista.
Kuoleminen kuitenkin nollaa ne juuri ennen kuolemista kerätyt lähimpänä olevat kolikot, mutta löydetyt ja pelastetut botit sentään saa pitää, eikä niitä tarvitse hakea uudelleen. Jos kuitenkin haluaa kerätä kaikki kolikotkin, tarjoaa kuoleminen lisähaastetta ja uudelleen yrittämistä.
Kolikoista ei kuitenkaan ole pakko piitata, sillä ne eivät ole samalla tavoin tärkeitä, kuin esimerkiksi Super Mario World 3D:n tähdet, joilla avataan uusia tasoja. Astro Bot: Rescue Missionnissa kerättävät kolikot toimivat yksinkertaisena valuuttana bottien aluksella, jossa voi tasojen välissä piipahtaa rentoutumassa. Hirveästi mitään sen kummempaa tekemistä ei ole kuitenkaan tarjolla. Pelaaja voi moikata jo pelastettuja botteja, tarkastella pienoiskoossa alukselta löytyviä pelin maailmoja tai keräillä ”leluja” hyllylle. Eräänlainen hupailulaite kun nielee sata kolikkoa kerralla, että pääsee kokeilemaan huvipuistoista tuttua tarttumakouraa lasikaapin sisällä. Tarkoitus olisi ensin ohjata koukkua kolmella napin painalluksella ja sen jälkeen kahmaista lelun sisältävä pallo matkaan. Koura on paljon anteeksiantavampi kuin oikeissa huvipuistoissa, joten melkein aina koura jonkin nappaa mukaansa. Ehdottomasti hauskempi ja mielekkäämpi juttu ovatkin ne vajaa kolmekymmentä haastetehtävää, jotka sinänsä eivät ole vaikeita, mutta aivan helpolla sille korkeimmalle palkintokorokkeen pallille ei näissäkään aina kiivetä.
Visuaalisesti kaunista virtuaalitykitystä
Audiovisuaalisesti Astro Bot: Rescue Mission on ihastuttavaa söpöilyä, jota on helppo verrata juurikin moniin Nintendon itsensä kehittämiin peleihin. Valehtelematta pelasin ensimmäiset kolme tai neljä tasoa ihokarvat pystyssä, kylmien väreiden ympäröimänä. Äärimmäisen toimiva, kaunis ja tunnelmallinen tai hauskuutteleva musiikki yhdistettynä älyttömän hyvin toimivan pelattavuuden sekä värikkäiden ja omaperäisten tasojen kanssa toi mieleen ne ensimmäiset kerrat, kun pelasin 80-luvun lopulla originaalia Super Mario Bros. -peliä. Sitä tunnetta en ole kovin monesti uudelleen kokenut. Silkkaa ihmetyksen vallassa olemista – eikä Astro Bot kuitenkaan suinkaan ole edes ensimmäisiä VR-kokemuksiani, vaan kenties lähempänä sijaa kolmekymmentä. Tasohyppelykokemuksena se on kuitenkin niitä harvinaisempia tapauksia.
Luonnollisestikaan staattiset kuvat tai edes arvostelu yhteyteen liitetty 2D-video eivät riitä vakuuttamaan siitä tunteesta, minkä peli parhaimmillaan voi antaa. Katsottuani vierestä televisioruudulta, kun toinen pelasi peliä koppa päässä ei tuntunut juuri miltään. Heti kun laitteen sai kuitenkin takaisin omille silmille hymy palasi. Visuaalisesti Sonyn peli on samalla yksi hienoimmista PSVR-peleistä, mitä laitteelle on julkaistu. Olen arvostellut useita laitteelle julkaistuja pelejä, joissa on ollut pistävät sahanlaidat, kamalan suttuiset tekstuurit ja joskus jopa molemmat samaan aikaankin. Astro Bot ei tunnu kärsivän mistään tällaisesta. Se näyttääkin laseilla käytännössä yhtä hyvältä kuin jos se olisi tavallinen 2D-peli ja tämä jos mikä on erittäin hieno saavutus pelin kehittäneeltä Japan Studiolta.
Loppusanat
Mikäli omistat PSVR-laitteen tai etsit niitä ensimmäisiä wow-tunteen tuottavia pelikokemuksiasi, on Astro Bot: Rescue Mission ehdottomasti yksi tällainen ja samalla ehdottomasti ainakin allekirjoittaneen TOP-5 -listalla mitä tulee laitteelle julkaistuihin peleihin ja samalla se kuuluu omiin, loppuaan lähestyvän vuoden 2018 suosikkeihini. Se on kenties helponpuoleisempi ja tylsempikin kokemus, mikäli ei viitsi keräillä mitään ja haluaa vain speedrun -ajatuksella kaahata kaiken lävitse, mutta tunnelmasta nauttivalle pelaajalle se on taatusti erittäin laadukas VR-kokemus. Pelistä on kuitenkaan vaikea keksiä mitään oikeasti huonoa sanottavaa. Pientä lisäbonusta tulee suomenkielisistä valikoista.
Hintaa pelillä on keskivertoa PSVR-peliä enemmän, noin neljäkymmentä euroa, mutta sanoisin hinnan olevan sen väärti. Jos olet jo ostanut hieman suurempaa rahallista uhrausta vaativan PSVR-paketin, ei tätä näyttävännäköistä helmeä kannata missata, mikäli hieman lapsenmielisemmätkin tasohyppelyt yhtään miellyttävät. Jos vielä epäröit, löytyy PSN Storesta (sen ilmaisen Playroom VR -minipelisetin ohella) Astro Bot: Rescue Missionin virallinen demokin. Tätä kirjoittaessa peli on vieläpä tarjouksessa black friday -alessa, joten peliä myydään noin alennettuun kahdenkymmenenviiden euron hintaan.
