Milloin joku videopeli on tehnyt sinut viimeksi aidosti onnelliseksi? Aktiivisen peliharrastajan korvaan utelu saattaa kuulostaa suorastaan kompakysymykseltä: kuka nyt uhraisi elämästään tuhansia tunteja asiaan, joka ei tuota nautintoa? Pieni itsereflektio paljastaa kysymyksen kuitenkin yllättävän hankalaksi. Tuottiko sinänsä erinomainen Shadow of the Erdtree enemmän onnea vaiko turhautumisen, kehittymisen ja itsensä voittamisen euforiaa? Entä alkuvuoden Prince of Persia – silkkaa iloa vaiko kiperien haasteiden ja mestarillisten pelimekaniikkojen ihastelua? Onko näillä asioilla ylipäätään eroa? Jokainen piirtää veteen omat viivansa, mutta yhdestä asiasta olen varma: en muista, milloin joku peli olisi tuottanut minulle samanlaista lapsenomaista riemua kuin Astro Bot.
Astro Bot on käytännössä liki suoraa jatkoa jokaisen PlayStation 5:n mukaan pakatulle Astro’s Playroomille tai sitä edeltäneelle PlayStation VR -klassikolle, Astro Bot Rescue Missionille. Pelaaja on piskuinen robotti, jonka suurena tehtävänä on kerätä takaisin PlayStation 5 -avaruusaluksensa osat ilkeältä avaruusolennolta ja pelastaa siinä sivussa kaikki 300 pulaan joutunutta robottikamua. Kyse on häpeilemättömästä ja vilpittömästä PlayStation -brändin juhlinnasta: siinä missä Astro’s Playroomissa kerättiin huikean kauniisti mallinnettuja PlayStation -konsoleita ja lisävarusteita, keskittyy Astro Bot peleihin. Leijonanosa pelastettavista roboteista on puettu jonkun legendaarisen PlayStation -hahmon näköiseksi. Nimiä ei paljasteta aivan suoraan, mutta edustettuina olivat niin modernit PS-klassikot Bloodbornesta God of Wariin kuin alkutaipaleen obskyyrit ilmestykset. Ape Escape ja Polygon Man -fanit – riemuitkaa!
Pelillisesti Astro Botin tasohyppely keskittyy enemmän luovuuteen ja viboihin kuin pelilliseen haasteeseen. Sankarirobotti osaa hypätä, leijailla lasereilla ja lyödä. Useimmissa tasoissa repertuaariin lisätään jokin kekseliäs apuväline, kuten eteenpäin syöksyvä koirarakettireppu tai aikaa hidastava kello. Apuvälineet ovat tavanomaisimmillaankin erinomaisesti toteutettuja variaatioita tutuista ideoista, parhaimmillaan todella ainutlaatuisia ja kekseliäitä. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Sponge Bot -parannus, joka muuttaa pelaajan vettä imeväksi pesusieneksi tai hiirireppu, joka kutistaa Astro Botin vaikka piknikhuovan alle mahtuvaksi miniatyyriksi.
Pelin moninaiset viholliset taklataan yleensä joko nyrkein tai leijailemalla yli laserkengillä. Vastassa on tunnistettava, joskin aika tavanomainen kirjo vihollisia erilaista iholle pyrkivistä tallustelijoista ammuksia sylkeviin limapalloihin. Parhaimmillaan taistelu on ns. “retrotasoissa”, joissa vokselimaisista palasista rakentuvat viholliset silputaan kirjaimellisesti kasaksi kuutioita. Näyttävimmistä spektaakkeleista vastaavat monenkirjavat loppuviholliset. Jättimäisten robottihahmojen kukistaminen lainaa parikin sivua Nintedon pelikirjasta, eli tarjolla on huolella ja harkinnalla vaiheistettu yhdistelmä väistelyä sekä erikoisvarusteita. Hommaan liittyy yllättävän usein myös Shadow of the Colossus henkistä kiipeilyä ja robottinyrkin upottamista silmään, nieluun tai muuhun ilmeisen heikosti suojattuun iskupaikkaan. Konseptin tasolla Astro Bot ei iske pöytään varsinaisesti mitään uniikkia ja omaperäistä, mutta aivan näin onnistunutta käytännön toteutusta en ole nähnyt edes moderneissa Marioissa.
Astro Botin tasot ja niiden teemat ovat poikkeuksellisen kekseliäitä: yhtenä hetkenä hidastetaan aikaa ylikierroksilla pyörivässä kasinossa, toisena putsataan paratiisisaaria imurilla ja vesisuihkulla. Useimpia ideoita käytetään vain kerran ja seuraava taso tuo mukanaan jotain ihan muuta. Ympäristöt ovat poikkeuksetta kauniita ja käsinkosketeltavan interaktiivisia: melkein jokainen puu, laatikko tai ruohonkorsi reagoi pelaajaan sarjakuvamaisen liioitellusti. Pelillä on myöskin tapana täyttää nurkat sadoilla, ellei jopa tuhansilla pienillä fysiikkaesineillä, joiden viskely ja kasaaminen keoiksi tuottaa lapsenomaista iloa. Fyysisyyden illuusiota kannattelevat niin ikään nestefysiikat ja erilaiset särkyvät pinnat, joita viljellään lähes joka tasossa. Jokaisen pelin viidestä maailmasta kruunaa yksi PlayStation-teemainen erikoistaso, joka lainaa teemansa suoraan jostain tunnetusta PlayStation-pelistä. Miltä kuulostaa esimerkiksi pätkä God of Waria tai Unchartedia söpöillä roboteilla? Pilaamatta Astro Botin yllätyksiä sen enempää, mukaan mahtuu myös pari kertakaikkisen riemastuttavaa lainausta, joista en olisi todellakaan odottanut kuulevani vielä herran vuonna 2024.
Astro Bot ei ole pelinä erityisen vaikea. Tarkistuspisteitä viljellään runsaasti, ja jokainen aarre, palapelin pala sekä pelastajaansa odotteleva astrobotti löytyy helposti, jos vaan jaksaa pitää silmät auki. Pelattavuus antaa virheitä siinä määrin anteeksi, että Astro Botia uskaltaa suositella aikuisten ja peli-ikäisten ohella myös perheen pienimmille. Poikkeuksen tekevät erityiset PlayStation-symboleilla merkityt haastetasot. Näissä tasoissa Astro Bot ei ollut ehkä ihan parhaimmillaan, sillä virhemarginaalin kavetessa, alkoi pelimekaniikoista ja tekoälyn käytöksestä irvistää pieniä turhauttavia epäjohdonmukaisuuksia. Pieniä murheita kaikkiaan – suorastaan mitättömiä ryppyjä Astro Botin värikkäässä nenäliinassa.
Teknisenä ja audiovisuaalisena suorituksena Astro Bot hakee vertaistaan. Pelin visuaalinen tyyli on miellyttävä ja selkeä, eikä ruudunpäivitysnopeus näytä yskähtelyn merkkejä, vaikka ilmassa olisi tuhatmäärin fysiikkaesineitä. Äänipuoli tulee DualSense-ohjaimen kautta kirjaimellisesti iholle: jokainen askel, materiaali ja kosketus on mallinnettu omana haptisena palautteenaan. DualSensea hyödyntävät pelit ovat sen harvassa, ettei haptisuuden merkitystä tahdo aina muistaa, mutta Astro Botin jälkeen ei voi olla ihmettelemättä, miksei useampikin peli hyödynnä näin kertakaikkisen riemastuttavaa ominaisuutta.
Osasin odottaa Team Asobilta laadukasta pakettia, mutten olisi koskaan arvannut Astro Botin kisaavan koko PlayStation 5:n parhaan pelin tittelistä. Ensiluokkaiselle toteutukselle ja mielikuvitukselliselle tasohyppelylle vetää vertoja ainoastaan tekijöiden vilpitön innostus niin Sonyn jättihitteihin kuin PlayStation-katalogin omituisimpiin marginaaleihin. Nyt kun Astro’s Playroom on kolunnut Sonyn konsolit ja Astro Bot pelit, voi tietenkin hyvillä syin kysyä, mitä jää seuraavalle pelille? En olisi suoraan sanoen huolissani – Astro Bot on nimittäin loistelias peli jo omilla ansioillaan, eikä se välttämättä edes tarvitsisi nostalgiaa apupyöräkseen. Kertakaikkisen riemukas teos, jota voi suositella hyvillä mielin oikeastaan ihan kenelle tahansa.
