At Sundown: Shots in the Dark arvostelussa

At Sundown: Shots in the Dark on indiekehittäjä Mild Beast Gamesin ensimmäinen peli. Lieneekö pelin hassulta kuulostava nimi keksitty baarissa naukkailtujen shottien päätteeksi, vaiko kenties Ozzy Osbournea kuunnellessa, sitä on vaikea mennä sanomaan. On nimellä kuitenkin viittaus myös itse pelin ideaankin.

Shots in the Dark on eräänlainen areenatyyppinen, ylhäältäpäin kuvattu värikäs ammuskelu, jossa maksimissaan neljä pelaajaa voi ottaa toisistaan mittaa yhtäaikaisesti, joko kahden pelaajan tiimeinä tai sitten kaikki kaikkia vastaan periaatteella. Peli voitti vuonna 2016 BAFTA-pystin (One To Watch) sekä myös samana vuonna Microsoftin jakaman Imagine Games palkinnon. Molemmat pystit käytännössä palkitsevat uusia tulokkaita innovatiivisesta suunnittelusta. Ei siis lainkaan huono saavutus Mild Beast Gamesilta.

At Sundown: Shots in the Dark -pelin mielenkiintoisin juju on siinä, että kaikilla pelin pienikokoisilla areenoilla on valaistuja sekä pimeitä paikkoja. Pimeys on pelaajan ystävä, sillä vaaniessaan varjoissa kukaan muu ei näe pelaajan hahmoa – ei edes hahmoaan liikuttava pelaaja. On vain muistettava, missä oma pelihahmo kutakuinkin seisoo ja sitten tähdätään haluttuun suuntaan ja annetaan palaa, kun vihollinen viimein ilmaantuu valokeilaan. ”Laukaus Pimeydessä” onkin joskus harhaluoti ja joskus oma hahmo ei välttämättä edes ole siellä missä kuvitteli itse sen olevan ampumishetkellä.

Joskus saattaa käydä niinkin, että esimerkiksi 1vs1-matsissa kun areena hiljenee ja molemmat ovat kytiksellä, pattitilanne ratkeaa siihen, että sitä ollaankin odoteltu vahingossa ”samassa pusikossa” ja pimeydestä pois siirtyvä pelaaja saa tappavan luotisateen niskaansa aivan vierestä. Hauskasti peli kertoo oman hahmon seinään osumisesta ohjaimen värinällä. Eli silloin, kun pelaaja kutakuinkin tietää missä oma hahmo lymyilee näkymättömänä, voidaan hahmoa paremmin värinän avulla yrittää ohjata haluttuun paikkaan. Jos hahmo osuu seinään ja tärisyttää ohjainta silloin kun pelaaja sitä myös odottaa, tiedetään, että ollaan oikeassa paikassa.

Valoisat paikat sekä esimerkiksi kartanoteemaisissa areenoissa riehuvan ukonilman salamanvälähdykset paljastavat pelaajien sijainnin, mutta niin tekevät myös esimerkiksi juokseminenkin, joka jättää hahmon jälkeen eräänlaista värikästä savuvanaa. Joistain areenoista löytyy myös liikkuvia ja staattisia lasertunnistimia. Näihin osuessaan pelaaja joutuu hetkeksi pois pimeydestä loistaessaan spottivalossa kuin jouluvalot aattona. Muiden onkin helppo käydä valaistun uhrin kimppuun ja ampua oitis, jos muut sattuvat piileskelemään aivan vieressä. Ei siis kannata päättömästi käyttää juoksunappulaa, eikä mielellään törmätä niihin tunnistimiinkaan.

Myös A-nappulan pitäminen pohjassa paljastaa oman hahmon, sillä se ei kerro hahmon sijaintia pelkästään pelaajalle itselleen, vaan kuuluttaa sen myös kaikille muillekin. Sijaintitiedustelun jälkeen onkin syytä kadota nopeasti pimeyteen ja vaihtaa piilopaikkaa, mikäli mahdollista.

Aseen lippaan tyhjentyessä iskee aina pieni paniikki, etenkin jos on juuri äsken näkynyt valossa tai ollut räiskintätilanteessa toisen pelaajan kanssa. Asetta ladatessa kun ei saa juosta karkuun. Mikäli haluaa kunnon hardcorempaa pelailua, voi pelistä säätää säännöksi niin, että jokaisella pelaajalla on aseessa vain yksi lipas. Kuolemisen yhteydessä lipas totta kai täydentyy jälleen. Pelistä löytyy myös erikoisempia aseita antavien power uppien lisäksi sellaisiakin, jotka hetkellisesti tekee kaikista pelaajista esimerkiksi näkyviä. Power upit tuovatkin peliin omanlaista, vaihtelua tuottavaa yllätyksellistä maustetta.

Mitä pelataan?

Pelimuotojen osalta tarjolla aluksi on vain deathmatchia, nolliin valuvan kellon alla pelattavaa timed deathmatchia sekä arena-moodi. Viimeksi mainitussa viimeinen elossa oleva pelaaja saa pisteen ja seuraava matsi pelataan randomina valitulla kartalla. Muissa pelimoodeissa aseensa saa valita useista erilaisista, minkä lisäksi asetta saa kuolemisen jälkeen vaihtaa ennen areenalle palaamista. Matseista ja jopa ihan kätevästä harjoittelu-moodistakin saa kaikista hahmo-XP:tä, joka nostaa pelaajan hahmotasoa ja samalla avaa uutta sälää. Avautuvien joukkoon kuuluu uusien aseiden lisäksi uusia areenoita ja karttateemoja kuin myös uusia pelimuotojakin. Uusia tapoja räiskiä pimeydessä tarjoillaan XP:n keräämisen kautta kaiken kaikkiaan neljä kappaletta.

Nämä avattavat moodit ovatkin sitten vähän mielenkiintoisempia kuin perusdeathmatch. Back to basics -moodissa pelaajilla on käytössään vain yksi laukaus ennen aseen pakkolataamista ja kaikilla on myös sama ase, haulikko. Capture the flag sen sijaan on kaikille tuttu ja king of the hillissä pitäisi pysytellä areenan sisällä vaihtuvalla pienellä zonella, josta saa pisteitä. Melkeinpä viimeisten avattavien tavaroiden joukkoon kuuluu pelimuoto arms race, jossa kerätään tappoja, jotta saataisiin toinen ase. Tapot maksimiin ja ase vaihtuu. Tätä toistetaan, kunnes joku on käynyt kaikki aseet läpi ja saanut viimeiselläkin maksimitapot.

Jos näitä aivan perinteisimpiä pelimuotoja ei lasketa mukaan, on At Sundown: Shots in the Darkin pelimuotovalikoima varsin toimivaa sorttia, etenkin kun ne on sotkettu pelin omaan mielenkiintoiseen pimeydessä pysyttelyn -mekaniikkaan. Kaikki aseet ovat riittävän erilaisia toisistaan ja tarjoavat erilaisia tapoja pelata. Esimerkkinä tarkka-ampujan kiväärillä voidaan ampua seinienkin lävitse lasertähtäintä apuna käyttäen, mutta aseessa on vain yksi kuti, jonka jälkeen jo lataillaan. Revolvereilla taasen voidaan räiskiä ja kimmotella luoteja seinien kautta muiden pelaajien pään menoksi. Jalkajousella voidaan erillisellä nappulalla ”uudelleenampua” seinään lentäneet nuolet, jolloin ne singahtavat takaisin pelaajan suuntaan. Oikein käsiteltynä hyvinkin taktinen ase, mutta aiheuttaa helposti myös oman hahmon tahatonta listimistä, mikäli jää liian lähelle odottelemaan.

Räiskimistä voi harrastaa joko netissä tai sitten saman konsolin äärellä maksimissaan kolmen kaverin kanssa. Paikallismoninpeliin voi bottejakin voi ottaa mukaan täyttämään tyhjiä slotteja, mutta itse koin niiden kanssa pelaamisen tylsäksi – lähinnä siksi, että botit tuntuivat olevan jopa easy-tasolla aivan liian tarkkoja osumissaan ja pystyivät vaivatta metsästämään varjoissa lymyilleen ihmispelaajan.

Varjoleikkejä

Pelkkiä ihmispelaajia vastaan At Sundown: Shots in the Dark on kuitenkin yllättävänkin hauskaa. Pienet areenat pakottavat pelaajat miettimään jokaista liikettään, sillä viereinen pimeä kolkka saattaa kätkeä sisäänsä vastustajan. Pimeitä nurkkia ei muutenkaan ole aina paljoa tarjolla ja paikoin pakostakin vilahtaa vähän ihoa tai oma sijainti ruudulla, minkä lisäksi uudelleenspawnaaminen kuoleman jälkeen tekee pelaajasta aina hetkellisesti näkyvän, joskin myös kuolemattoman hyvin lyhyeksi hetkeksi.

Pieniä nipottamisen aiheita spawnaamisen suhteen on kenties se, että koska areenat ovat niin pieniä, ei kovin kauas vastustajasta voi edes syntyä, mutta useimmiten oma hahmo tuntuu syntyvän vähän turhankin lähelle vihollisen sijaintia. Pelaajat myös spawnaavat takaisin peliin täysin näkyvinä, joten kaikki näkevät mihin areenankolkkaan toinen syntyy. Tästä aiheutuu paikoin jo pelkässä kaksinpelistäkin spawnatun pelaajan välitöntä väijyttämistä, nelinpelissä asia olisi varmasti vielä näkyvämpää.

Joudun ikävä kyllä käyttämään sanoja ”olisi varmasti”, sillä en nelinpelinä enkä edes kolminpelinäkään päässyt peliä testaamaan lainkaan, mikäli ei lasketa mukaan yhden ihmispelikaverin sekä kahden botin kanssa viriteltyä sessiota.

At Sundown: Shots in the Dark on tätä kirjoittaessa ollut saatavilla noin parin päivän verran, mutta peliseuraa tuntui olevan äärimmäisen hankala löytää linjoilta. Muutamaan otteeseen onnistuin saamaan aikaiseksi 1vs1-matseja, mutta loppuaika meni odotellessa ja ihmetellessä. 2vs2-matseja en saanut kasaan lainkaan. Se vähä moninpelaaminen mitä pääsin kokemaan olikin sitten erilaisten arneenateemojen sekä aukeavien erilaisten aseidenkin ansiosta älyttömän koukuttavaa ja tasaväkistäkin hupailua. Koko ajan olisi tehnyt mieli ottaa uutta matsia. Kun peliä kuitenkin vaivaa lähes täydellinen peliseuran puute ja jos et onnistu saamaan kavereitasi samalle sohvalle pelaamaan, on At Sundown: Shots in the Dark käytännössä hyödytön peli.

Tämä on sääli, sillä näkisin pelin ideassa paljonkin potentiaalia ja pelille muutama vuosi sitten jaettuja pystejä on helppo kompata, vaikka visuaalisesti peli onkin melko karkea Xbox-peliksi. At Sundown vain tarjoaa toimivaa, erilaista ja vauhdikasta matsaamista.

Pelaajakadon sekä spawnaamisen ohella pelin näkyvimpiä seikkoja on pelikameran jättäytyminen kamalan etäälle niin paikallismoninpelissä kuin nettisessioissakin. Vasta kun tajuaa laittaa dynaamisen kameran päälle pelin asetuksista ennen ottelua, alkaa kamera zoomaamaan lähelle, jos kaikki pelaajat mahtuvat samaan kuvaan. Kaksinpelissä dynaaminen kamera saattaa tosin olla myös hieman paljastavakin tekijä, kun pelaajien liikkuessa areenalla näkymättömissä toisltaan, alkaakin kamera zoomailla lähemmäs toimintaa. Tiedetään, että nyt ollaan lähekkäin. Kameran kaukaisin zoomaus taas tekee pelaamisesta hetkittäin melkoista tihrustamista.

Loppusanat

Muutamaan otteeseen ennen kaupallista julkaisuaan palkittu indiepeli At Sundown: Shots in the Dark ei ole sinänsä mikään audiovisuaalinen Xbox-tykitys, mutta sen hauska pelattavuus paikkaa melko hyvin tätä puutetta. Kun osaava ja tasahenkinen peliporukka on kasassa, on peli yllättävänkin koukuttavaa hupia niin samalla konsolilla kuin nettipelinäkin.

Suuri ongelma vain on se, että ainakaan arvosteluhetkellä pari päivää sitten julkaistulle pelille ei löydy lähes lainkaan peliseuraa netistä. Nettiosion pelaajavähyydestä kertoo jotain sekin, että leaderboardsien top-10 listalla keikkuu peräti kolme kappaletta kehittäjien itsensä asettamia geneerisiä dev2-listanimiä. Kahdenkymmenen euron veloitus (hetken vielä muutaman euron alennuksessa) onkin melko iso hinta pelistä, mikäli yksi sen tärkeistä komponenteista jää jo heti pelin alkuaikana paitsioon. Kannattaakin kenties katsoa ja kuulostella lähteekö pelin nettiyhteisö kasvamaan, mikäli paikallista kaveripossea ei omalle sohvalle ole mahdollista saada.