Back to the Future: The Game - Citizen Brown arvostelussa

Back To The Future (eli suomalaisittain Paluu Tulevaisuuteen) pelisarja jatkuu jälleen uudella osalla Telltale Gamesin episodipohjaisessa sarjassa, jonka kolmas episodi kantaa nimeä Citizen Brown. Tarina jatkuu jälleen kerran siitä mihin viime kerralla jäätiin, eli toisin sanoen, 1931 luvun tapahtumat saatiin oikealle tolalleen (vai saatiinko) ja Marty pääsi vihdoin suuntaamaan kohti kotiaan, eli takaisin siihen oikeaan vuoteen ja oikeaa päivämäärään.

Mutta eiväthän asiat tietystikään mene suunnitellusti, muuten meillä ei olisi nyt käsissämme pelisarjan kolmatta episodiakaan. Kolmososassa Marty joutuu muutaman pikkuseikan vuoksi eräänlaiseen vaihtoehtoiseen 1986 vuoteen. Emmett “Doc” Brown on muuttanut nimensä Citizen Browniksi ja on muuttanut yhdessä vaimonsa kanssa koko Hill Valleyn yhdeksi isoksi utopiaksi, jossa lähes kaikki ? niin koirat, alkoholi kuin julkinen suutelukin ? on kielletty lailla.
Martyn on jälleen kerran pistettävä asiat oikealle tolalleen mikä loppupeleissä tarkoittaa vaikeasti tavoiteltavan, kaupungintaloon asumaan linnoittautuneen Citizen Brownin pakeille pääsyä. Ja tämähän onnistuu rikkomalla kaikkia pahimpia, edellä mainittuja kieltoja.

Kakkosepisodin arvostelussa kiittelin pelin mielenkiintoisia puzzleja, sekä uusia hahmoja, jotka olivat niin ikään onnistuneesti istutettu jo olemassa olevan Back To The Future -maailman hahmojen sekaan. Valittelin melkein ? mutta en ihan ? sitä, että peli sijoittu ykkösepisodin tavoin 1930-luvulle, joka tarkoitti sitä, että peliympäristö oli täysin identtinen ykkösosan kanssa ja lokaatiot, jossa pelaaja vieraili ja ratkoi ongelmia olivat lähestulkoon samoja, salakapakkaa lukuun ottamatta.

Toivoin, että episodissa Citizen Brown oltaisiin jo aivan uudenlaisissa maisemissa ja melkein toiveeni täyttyikin jo heti episodin alussa, kun paikka jonne Marty DeLoreanillaan rysäytti, näytti aivan toisenlaiselta. Valitettavasti muutos on kuitenkin lopulta hyvin pientä. Tämän vaihtoehtoisen, 1986 vuoden Hill Valley kyllä näyttää erilaiselta kuin mitä kahdessa ensimmäisessä episodissa, mutta oikeastaan vain ja ainoastaan uudelleen tekstuuroitujen rakennustensa, sekä muutamien kosmeettisten lisäystensä vuoksi (kuten iso portti kaupungintalon edessä, sekä iso patsas keskellä aukiota) Varsinaiset maisemat, joissa liikutaan ovat kuitenkin aina ennaltalukittuja pelikuvakulmiaan myöten lähestulkoon samoja ja siksi pelissä on vahva toiston tuntu. Uutta on lähinnä yksi keskustasta löytyvä takakuja, mutta sekin vain osittain, sillä se näytteli jo kakkosepisodissa kujaa josta mentiin sisälle salakapakkaan.

Puzzlet itsessään ovat melko selkeitä, vaikka muutama yritys-arvaus-erehdys -tyyppinen puzzlekin sekaan mahtuu. Kokonaisuutena pelin ongelmat ovat näistä kolmesta julkaistusta episodista selkeästi helpoimmat ja koko episodi muutoinkin tuli allekirjoittaneen osalta pelattua yhdellä hujauksella lävitse, eikä tarinaan oikeen ehtinyt kunnolla edes tarrautua ennen kuin utopia oli jo tuhottu. Eikä se itse juonikaan ollut mielestäni aivan kahden ensimmäisen osan tasoa.

Visuaalisesti peli näyttää vaihtoehtoisesta 80-luvustaan huolimatta hieman liikaa kahdelta aiemmalta episodilta ? osittain juuri samojen kamerakulmiensa vuoksi, vaikka useammat hahmot (kuten Edna Strickland, sekä Martyn vanhemmat) uusimmassa episodissa ovatkin hieman aiempaa vanhemmannäköisiä. Uutena hahmotulokkaana nähdään tässä kolmannessa episodissa punk-lookia rakastava, Martyn entiseksi muuttunut tyttöystävä Jennifer, sekä Jenniferin isä, joista jälkimmäinen on lähinnä viiksekäs versio kakkosepisodin sankaripoliisista.

Omasta mielestäni ainoastaan itse Citizen Brownin visualisoinnissa ollaan onnistuttu tässä kolmannessa episodissa, sillä mies muistuttaa samaan aikaan etäisesti sitä vanhaa tuttua Docia, mutta samaan aikaan on ulkonäöllisesti pelottava, utopian hallitsijaksi muuttunut itsevaltias. Musiikkipuolikin tuntuu jostain syystä hieman lässähtäneen ja elokuvasta tuttu ääniraita on jätetty ikävästi paitsioon. Pelissä on vain lyhyitä vivahteita pelin autenttisesta ääniraidasta ja muutoin musiikki on unohtuvaa, vain murto-osaltaan aitoa lähentelevää sorttia. Toki tästä voi olla kahta mieltä, onko musiikin vaihteleminen järkevää, mutta omasta mielestäni pelin musiikkien vaihtaminen on vähän sama asia kuin Star Wars -aiheisten pelienkin kanssa: ei niihinkään kovin useasti ole sävelletty mitään mikä ei olisi elokuvista tuttua John Williamsin tuotantoa, sillä jopa symboliseen statukseen noussut musiikki rakentaa osan tunnelmasta. Äääninäyttely sen sijaan on jälleen kerran varsin onnistunutta kaikkien hahmojen osalta: kermat kakun päältä vetävät jälleen Christopher Lloyd, sekä Michael J. Foxin imitaattori, eikä uutena mukaan tullut Jennifer-hahmokaan hassumpaa roolisuoritusta tee.

Kokonaisuutena episodi Citizen Brown oli mielestäni ainakin pettymys. Se ei eroa riittävästi pelimaailmansa osalta kahdesta aiemmasta episodista, se on erittäin lyhyt ja puzzlet suurelta osin todella helppoja ja päivänselviä ratkaista.
Jään mielenkiinnolla odottamaan sarjan neljättä, Double Visions -episodia, josko siitä olisi nostamaan hienosti alkneen Back To The Future -pelisarjan hitaasti alas painuvaa päätän, vaikkakaan se ei kolmannen episodin läpäisemisen jälkeen nähtävässä minitrailerissa juuri mitenkään erikoiselta vaikuttanutkaan.

Back to the Future: The Game -episodisarjan koko kausipaketin voi ostaa Telltale Gamesin nettisivuilta osoitteesta http://www.telltalegames.com/bttf 18,6 euron hintaan. Mikäli olet jo lunastanut kausipaketin ensimmäisen episodin myötä, saa kaikki loput episodit (tämä mukaanlukien) ladata ilmaiseksi niiden ilmestymisen myötä.