Crash Bandicoot on tullut monelle tutuksi jo useamman Playstation-pelikoneille ilmestyneiden pelien kautta. Crash on vakiinnuttanut asemansa ainakin Playstationilla koneen niin sanottuna maskottina samaan tapaan kuin Mario Nintendolla tai Sonic Segan koneilla.
Pelisarjan tuorein osa, Xboxille ja PS2:lle ilmestynyt Crash Bandicoot: Wrath Of Cortex on kyseisen tasohyppelypelin uusin osa, mutta Crash Bandicoot on hyppimisen ja pomppimisen ohella lisäksi vieraillut vuonna 1999 Playstationilla sellaisessa pelissä kuin Crash Team Racing, jossa kisattiin karting autoilla Mario Kartin tyyliin.
Nyt Crash ja kumppanit ovat jälleen kerran täällä ja vuoden ’99 debyytin jälkeen palataan taas kart-kisaamisen pariin Xboxille ja PS2:lle ilmestyneen Crash Nitro Kart pelin muodossa. Nitro Kart on periaatteessa uudelleen lämmitetty versio edellä mainitusta Crash Team Racingista.
Crash Bandicoot: Wrath Of Cortex pelistä vastannut Travellers Tales ei ole enää vastuussa Crashin uusimmista toilailuista, vaan sen sijaan Vivendi on jättänyt pelin kehittämisen Vicarious Visionsin harteille, jonka käsialaa ovat muun muassa Tony Hawk’s Underground pelin GBA-versio sekä Jedi Knight: Jedi Academyn Xbox-versio, sekä vielä tekeillä olevan Doom 3-pelin Xbox-käännös.
Mitä seuraa siitä, kun miellään hyppivä ja pomppiva Crash kumppaineineen ja vihollisineen istutetaan kart-vekottimien ohjaimiin? Se selviää vain lukemalla arvosteluamme eteenpäin. Pelin alussa Crash ja hänen ystävänsä, sekä paha Dr. Cortex sekä hänen kätyrinsä kidnapataan erään keisari Velon toimesta toiselle planeetalle kisaamaan Galactic Circuitiin. Velo uhkaa tuhota maapallon ellei kisaamisvaatimukseen suostuta, joten kisaamaan on tietysti pakko lähteä.
Peli tarjoaa pelattavaksi tavallisten yksinpeli -ja moninpelimuotojen lisäksi adventure-pelimuodon, joka toimii pelin sydämenä. Adventuressa pelaaja lähtee ottamaan galaksin parhaimmista kisaajista mittaa 16 erilaisella radalla. Pelin alussa voi valita joko Team Crashin tai Team Cortexin. Kummassakin joukkueessa on kolme kisaajaa, joista pitää valita yksi aina ennen kisaan osallistumista. Joukkueen kolmella kisaajalla on käytännön eroa ohjattavuuden, nopeuden ja sivuluisussa ajamisen osalta ja yleesä tiettyssä radassa menestyy parhaiten aina tietyllä kisaajalla.
Pelin radat ovatkin sitten todella mielenkiintoisia ja hyvin suunniteltuja. Niissä on käytetty tarpeeksi mielikuvitusta ja oikeastaan yksikään ei tunnu samanlaiselta niin reittisuunnittelultaan kuin teemaltaankaan. Useissa radoissa on kuitenkin yhteisiä asioita, kuten hyppyreitä, silmukoita, ansoja ja muuta hauskaa mikä tekee kisaamisesta haastavaa ja jännittävää.
Jokainen maailma sisältää kolme peruskisaa, joissa ajetaan Crashin kavereita ja vihollisia vastaan. Jokainen kisa täytyy voittaa ja sitten kun on voittanut kaikki kolme kisaa, joutuu kisaamaan kulloinkin kyseessä olevan maailmanmestaria vastaan. Mestarit eroavat tavallisesta kisakumppanista siten, että ne ajavat ilman sen kummempaa syytä huomattavasti nopeammin ja pudottelevat perässään yhtä syöttöä kaikenlaisia tavaroita pelaajan kiusaksi. Nämä välivastukset ovatkin mielestäni vähän turhaan ja keinotekoisesti tehty yksinpelin pitkittäjiksi ja niitä vastaan kisatessa meneekin hermo kerran jos toisen. Pelaajan on vain yksinkertaisesti ajettava täydellinen kisa voittaakseen.
Muiden kisaajien voittamiseen ei tarvitse tyytyä pelkän lujaa ajamisen voimalla, vaan jokaiseen rataan on ripoteltu erilaisia laatikoita joita keräämällä saa pelaaja käyttöönsä erilaisia aseita joita voi käyttää vihollisen pään menoksi ja oman sijoituksen parantamiseksi. Arsenaali koostuu TNT-laatikoista, pommeista, maaliin hakeutuvista ohjuksista, jäämiinoista, minitornadoista, sekä sähköpalloista. Muita ei-aseellisia apuja mitä voi löytää on muun muassa suojakenttä, turbokanisteri, supermoottori ja näkymättömyys.
Kun kaikki maailmat on kerran kisattu lävitse, jokainen mestari kukistettu ja pokaalit ansaittu, ottaa pelaaja mittaa itse Velosta. Tämän jälkeen peli ei vielä ole ohitse vaan sen jälkeen lähdetään uudelleen samoille radoille kisaamaan CNK Challenge -ja Relic Race kisamuodoissa. CNK on kuin tavallinen kisa, eli ykköseksi pitää päästä. Ainut ero onkin siinä, että ykköseksi pääsemisen lisäksi pelaajan on löydettävä ennen kisan loppumista radalle ripotellut kolme kirjainta, jotka siis muodostavat sanan CNK. Kirjaimet eivät ole keskellä rataa vaan löytyvät yleensä milloin mistäkin ja pienen kokonsa takia niitä onkin välillä hankala nähdä.
Relic-kisassa pelaaja ajaa yksin aikaa vastaan ja maaliin olisi tarkoitus päästä ennen tiettyä aikaa. Sekuntikelloa voi hidastaa radalle ripotelluilla 1, 2 ja 3 -numeroin merkityillä laatikoilla joilla voidaan vastaavasti hidastaa aikaa numeron osoittaman määrän sekunteina. Itselläni paloi näiden kisojen kanssa hermot, sillä vaikka miten keräili laatikoita ja ajoi hyvin niin aina sitä tuntui jäävän noin kymmenisen sekuntia tavoite-ajasta.
Crash Nitro Kartin Adventure-pelimuotoa pelaa jonkin aikaa ihan mielellään, mutta sen pelaaminen alkaa pian tylsistyttämään niin kuin usein tämäntapaisissa yksinpeleissä tuppaa helposti käymään. Adventurea on kuitenkin käytännössä pakko pelata, mikäli mielii saada uusia kisaajia käyttöönsä tavallisessa yksin -ja kaksinpelimuodoissa. Kaikki pelin radat sentään ovat jo valmiiksi käytössä.
Peli onkin parhaimillaan moninpelinä pelattuna. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun ammut ohjuksen tai vaikkapa tornadon samalla sohvalla pelaavan kaverin ajokin takamukseen. Pelistä löytyy useita eri hahmoja ja Crash Bandicootin sekä Dr. Cortexin lisäksi cameon tekevät muun muassa Tiny Tiger, Crunch, Coco, N. Gin, N. Trance ja niin edelleen. Kavereita voi maksimissaan yhdellä koneella pelata keskenään neljä kappaletta, mutta jos niin montaa kaveria ei löydy, niin ei se haittaa sillä kyllä peli on hauskaa jo yhdenkin kaverin kanssa ja haluttaessa voidaan loput kisaajapaikat täyttää tietokonekuskeilla, eli aivan kahdestaan kisaamiseen ei tarvitse tyytyä.
Yksinpeliä voi pikakisan lisäksi pelata myös esimerkiksi turnausmuotoisena kisana, jossa ajetaan useampi kisa putkeen. Lisäksi tarjolla on myös team race-pelimuoto, jossa pelaaja liittoutuu yhden tietokonekuskin kanssa yhteen ja tilaisuuden tullen voi “hyödyntää” tiimikaveriaan saamalla hetkeksi loputtomat aseet. Moninpeli koostuu Battle Race ja Single Race-muodoista, jossa ensinnä mainitussa voidaan kisata viiden erityylisessä battle-muodossa, joista mielenkiintoisemmat ovat ehkäpä capture the flag tyylinen Steal the bacon pelimuoto ja Last kart driving, jossa jokaisen kierroksen jälkeen viimeisellä sijalla oleva putoaa pois kisasta. Jälkimmäinen pelimuoto onkin sitten sitä peruskisaamista.
Audiovisuaalisesti Crash Nitro Kart tarjoaa Crashin tyyliin varsin sopivaa viihdykettä. Grafiikka on värikästä ja sarjakuvamaista, jossa veikeät sankarit(ja anti-sankarit)pääsevät hvyin oikeuksiinsa ja peli onkin hienonnäköinen niin Xboxilla, kuin PS2:llakin ja pelinautintoa lisää hieman sekin, että peli pyörii kummallakin koneella erittäin puhtaasti. Äänipuolella ei tarjoilla mitään maata mullistavaa, mutta letkeä taustamusiikki ja eri hahmojen pelinaikaiset huudot toisilleen piristävät pelitunnelmaa. Tähän kun lisää vielä sen, että kontrollit ovat varsin helppokäyttöiset ja nopea oppia muodostuu pelin pelaamisesta rento tapa viettää aikaa varsinkaan, kun häviämisen ei pitäisi jäädä ainakaan omasta taitamattomuudesta kiinni.
