Englantilainen Rage Games on yrittänyt vuosien varrella kunnostautua jos jonkinlaisilla peleillään joista tuoreimmassa muistissa on varmastikin ainakin sellaisia nimikkeitä kuin Incoming Forces, Mobile Forces ja Crash. Peleillään ei Rage ikinä ole menestystä ja kunniaa saavuttanut ja tämän arvostelun kirjoitushetkellä pelitalo onkin lähellä joutua konkurssiin. Edellä mainituista, jokseenkin huonoista ennakkoasetelmista kun lähdetään liikkeelle, niin millainen onkaan Ragen jalkapalloilu David Beckham Soccer ja saako peli jalkansa pukukopin oven väliin jonka takana muut suositut jalkapallopelit kuten EA:n FIFA Football 2003 ja Konamin Pro Evolution Soccer 2 majailevat? Kyllä vaan, mutta siihen se sitten jääkin.
Näin heti alkuun on todettava ikävä tosi-asia, että jostain kumman syystä(rahapula kenties?) Rage ei ole pelinsä kanssa lähtenyt samoille linjoille tämän hetken suosituimpien jalkapallopelien kanssa eikä ole hankkinut itselleen virallisia jalkapallolisenssejä, vaan tiedossa on jalkapallojoukkueita joiden nimistä on poistettu “etuliitteet”, eli esimerkiksi AC Milanin ja Bayern Leverkusenin löytää pelistä nimillä Milan ja Leverkusen ja niin edelleen. Pelaajien nimet ovat niin ikään David Beckhamia lukuunottamatta kaikki heitetty päästä. Niinpä esimerkiksi Suomen maalissa häärii mies nimeltä Nami ja kentällä pelaaja pääsee ohjastamaan sellaisia heppuja kuin Mohliu, Ylönin, Furssil, Litmonin, Volokori, Wess, Tihinin ja omana suosikkinani nimensä perusteella löytyy pelaajalistoilta myös sellainenkin henkilö kuin Hipiä.
Kyllä on pojilla varmasti ollut peliä tehdessään hauskaa kun ovat keksineet noinkin hienoja nimiä vieläpä pelin jokaiselle 50:lle eri maajoukkueelle ja noin 150:lle liigajoukkueelle. Yhtä hauskaa on varmasti pelaajallakin kun alkaa mukaan liitetyn pelaajaeditorin kanssa nimeämään kaikkia pelaajia/joukkueita oikeiksi, varsinkin kun vielä ottaa huomioon seikan, että yhden muokatun pelaajan tallentamiseen menee melkein pari minuuttia. Eihän se yksinään paljoa tietystikään ole, mutta kun alkaa ynnäilemään yhteen kaikkien pelaajien yhteistallennusaikaa niin sitä voi saada aikaan varsin pelottaviakin lukuja. No mutta eikös se nyt kumminkin ole tärkeintä, että sentään editointimahdollisuuden armollisesti antoivat..
Peli käsittää maajoukkueiden ohella Englannin, Saksan, Ranskan, Espanjan ja Italian liigat eli toisin sanoen niiden määrä verrattuna esimerkiksi FIFA 2003:n vastaavaan ei ole kovin suuri ja toisekseen ei ole taaskaan Suomen Veikausliigasta tietoakaan, toisaalta ei ole rakas länsinaapurimmekaan päässyt peliin mukaan, heh.. Ehkä sitä voi sitten kuitenkin sulattaa tämän puutteen.
Minkä tyylisissä pelimuodoissa epäaitoja jalkapalloilijoita pääsee sitten oikein juoksuttamaan? No, tarjolla on ensi alkuun Train with Beckham harjoitusmoodi, joka naurettavasta nimestään huolimatta on itse asiassa ihan hyvä paikka aloittaa pelin pelaamisen perustaitojen opettelun. Harjoitusmoodissa aloitetaan junioritasolta ja päädytään ammattilaistasolle siinä samalla läpikäyden syöttelypeliä, vapaapotkuja, taklausta, pitkän matkan potkuja, kulmapotkuja, puolustamista ja niin edelleen. Mikäli jaksaa kaikki kolme harjoitus osiota pelata onnistuneesti läpi, pitäisi palkintona olla jotain bonusjoukkueita ja uusia jalkapallokenttiä.
Vaikkakin palloilu tuntuukin sujuvan jopa ihmeen hyvin harjoittelumoodissa, ei asian laita otteluiden aikana kuitenkaan ihan samalla lailla ollut. Pallo oli kyllä ihan kiitettävästi ei-liimattu pelaajien jalkoihin, kuten taas päinvastaisena esimerkkinä uusimmassa FIFA-sarjan pelissä tätä jalkoihin liimaantumista vieläkin jonkin verran on havaittavissa. Toisaalta tämä periaatteessa hyvä ominaisuus oli kuitenkin vesitetty ja pelissä pallo tuntuikin olevan hieman liiankin rasvattu ja jopa pelin tekoälylläkin oli jokseenkin vaikeuksia pitää palloa hallussaan. Tästä seurasikin hävyttömän usein rajaheittoja ja kulmapotkuja kumminkin puolin, sekä tilanteita jossa pallo vain yksinkertaisesti pyöri pelaajalta toiselle. Turhautumiseltahan tässä oli varsin vaikea välttyä, eikä peliä yhtä ottelua pidempää kerrallaan jaksanutkaan pelata koska pelin pelaaminen ei yksinkertaisesti ollut hauskaa. Näin ollen voin sanoa, että pidän edelleen eniten tähänastisista jalkapallopeleistä FIFA 2003:n pelattavuudesta eniten.
Tekoälystä puheen ollen oli myös omilla joukkuekavereilla hieman pallo hukassa, päässä nimittäin sillä pelissä syöttämisestä ei tullut sitten yhtikäs mitään. Kaverit vain juoksentelivat kentällä vastapuolen pelaajien kanssa samassa sumpussa ja sitten kun yritti syöttää niin eihän se pallo ikinä perille mennyt ja aina joutui katsomaan kun vastapuoli nappasi pallon itselleen omasta syötöstä. Tästä seurasi lähinnä se, että kovin paljoa syöttelemistä ei tullut otteluiden aikana harrastettua, vaan pallo piti yrittää saada yksin läpi meiningillä maaliin vanhojen FIFA-pelien tyyliin.
Kun harjoittelut on harjoiteltu, voi kokeilla pelata normaaleja pelimoodeja joita ovat sen kaikkein tavallisimman ystävyysottelumoodin lisäksi Season, Tournaments, Quick league, Quick Cup, Classic Matches, Beat Brazil ja Survival. Seasonissa pelaaja voi valita jonkin pelin viidestä liigajoukkueesta ja lähteä yrittämään mestaruuden voittamista.
Tournaments taas jakautuu Euro Nation Cup, adidas Super Cup, Americas Super Cup, World Super Cup ja Home Nations Cup vaihtoehtoihin. Ensinnä mainitussa pistetään 16 parasta Euroopaan maata vastakkain(Suomea ei tässä ole), adidas cupissa 16 parasta liigajoukkueetta ottaa mittaa toisistaan, Americas cupissa sen sijaan ottelee nimestäänkin päätellen Amerikan mantereen joukkueista 12 parasta, kuten Brasilia, Argentina, Meksiko, Venezuela ja Peru. World Super Cup mahdollistaa sekaisin 32 eri maajoukkueen väliset jalkapallo-ottelut Amerikan, Euroopan ja Aasian manterereilta kun taas Home Nations Cup pistää napit vastakkain ainoastaan Englannin, Skotlannin, Walesin ja Irlannin.
Survival moodissa pelaaja saa valita joukkueensa tarjolla olevista maajoukkueista ja kokeilla kuinka monta ottelua pystyy voittamaan peräkkäin. Homman jujuna on se, että joka kerta kun pelaaja tekee ottelussa maalin niin se lisätään vastustajan “maalitilille” valmiiksi seuraavassa ottelussa. Ihan mielenkiintoinen ja erilainen idea pelityylille. Beat Brazil on ideana niin ikään ihan mielenkiintoinen ja samantapainen kuin Survivalissa; Pelaaja aloittaa maailmanmestarilla Ranskalla ja lähtee ottelemaan Brasiliaa vastaan. Mikäli pelaaja voittaa Ranskalla, ottelee hän uudestaan heti perään Brasiliaa vastaan, mutta huonommalla joukkueella. Tätä rataa jatketaan kunnes tullaan pelin huonoimpaan joukkueeseen.
Classic Matches tarjoaa kahdeksan kappaletta historiallisia tilanteita menneistä otteluista niin liiga kuin maajoukkueillakin pelaten, joista esimerkkinä ensimmäinen skenaario, jossa pelataan vuotta 1989 ja ensimmäisessä divisioonassa pelaajan Highbury asettuu Liverpoolia vastaan ja tarkoituksena olisi saada aikaan yksi maali mestaruuden varmistamiseksi Highburylle.
Quick leaguessa ja Quick Cupissa mukaan pääsevät joukkueet ovatkin sitten täysin pelaajan itsensä päätettävissä ja mieluisensa voi valita sekaisin niin liiga kuin maajoukkueistakin. Käytännössä eroa näillä kahdella pelimuodolla on se, että ensinnä mainitussa voi mukana olla maksimissaan 8 ihmispelaajaa kun jälkimmäisessä voi niitä olla jopa 16 kappaletta. Pelin kaikkia muitakin Tournaments vaihtoehdon alta löytyviä, sekä tietysti Friendly eli ystävyysottelumoodia voi pelata moninpelinä, mikä on ihan kiva ja parantaa peliä hitusen verran.
Kaikkien edellä mainittujen pelimoodien lisäksi pelistä löytyy myös enemmän tai vähemmän turhaa ekstraa, kuten lyhyt tiivistelmä David Beckhamin jalkapallo-urasta, sekä ruutu missä voi pällistellä Beckhamin käyttämiä adidas valmisteisia nappulakenkiä.
David Beckham Soccerin graafinen olemus on kuin heijastus pelin pelattavuudesta; ei mikään aivan kamala, mutta paljon parempaankin olisi pystytty. Grafiikka tosiaankin on korkeintaan keskinkertaista ja ulkonöltään tuokin mieleen lähinnä FIFA 2000:n. Siinä missä FIFA 2003:sta löytyy jo sentään noin 150 valokuvanaamaa, on Ragen jalkapallossa niitä vain yksi, Beckham. Kaikki muut ovat enemmän taikka vielä enemmän vieraan näköisiä heppuja joita ei millään tunnista Litmaseksi, Hyypiäksi eikä minkään muunkaan ammattijalkapalloilijan kuvatukseksi. Katsomo ja taustat sen sijaan ovat ihan kohtalaista tasoa ja katsomoissa yleisö heiluu hienosti ja soihdut palavat, sekä muun muassa valmentajat istuvat kentän laidalla tuomassa lisää yksityiskohtaisuutta. Kaikesta huolimatta peli on silti suhteellisen vaisu esitys Xbox-pelinä näin graafisesti.
Äänellisesti peli sentään loistaa edes osittain ja valikoissa soiva, Beckahamia ylistävä kappale ja siitä väsätyt kolme remixiä ovat aiheestaan huolimatta varsin rentoa poppia ja ihan miellyttävää kuunneltavaa pelin valikoissa. Vielä kun olisivat voineet antaa mahdollisuuden kuunnella musiikkia pelinkin aikana, niin olisi peliä ehkä pelannut hieman enemmän mielellään, kieli poskessa asenteella. Mikäli Beckham-luritukset ottavat päähän, ei valikkomusiikkia ole pakko mennä kokonaan pois päältä säätämään, sillä pelissä on mahdollisuus soitattaa omia Xboxille tallennettuja musiikkejaan.
Selostaja onkin sitten yksi pelin ärsyttävimpiä puolia ja verrattuna FIFAn parivaljakkoon John Motsoniin ja Ally McCoistiin on Beckham Soccerin Ian Flatt aivan eri luokkaa. Miekkonen kun tuntuu elämöivän vähän liikaa ja innostuu tilanteista kuten rajaheitto tai kulmapotku fiilistelemään kuin viimeistä päivää ja odotas vaan kun tulee maali tai läheltä-piti tilanne.. Siinä meinaa ämyrit haljeta kun ukko huutaa kurkkusuorana sydämensä pohjalta.
Miten on sitten toteutettu selostajan repliikit keksittyjen pelaajanimien osalta, kun yleensähän jalkapallossa, kuin monissa muissakin urheilulajeissa on tapana puhua ruudulla näkyvistä urheilijoista? Vastaus on, ei ole toteutettu mitenkään. Niinpä selostuksen huonouksien syylistaan voi lisätä myös sen että mies on valtaosan ajasta hiljaa.. Kunnes repää varsin normaaleille ja jokaisessa ottelussa nähtäville tilanteille ja alkaa kiljumaan.
