DC Universe Online arvostelussa

Muutamista nimekkäistä yrittäjistä huolimatta, suureelliset nettipelit ovat konsolipelaamisen maailmassa vielä suhteellisen harvinainen näky. Sony Online Entertainmentin ensimmäinen valloitus tällä saralla oli noin vuosi sitten julkaistu massiiviräiskintä MAG, joka oli paitsi kuukausimaksuiltaan ilmainen, myös pelillisiltä omaisuuksiltaan erittäin kelvollinen ilmestys. SOE:n toinen yritys, supersankarien ihmeelliseen maailmaan sukeltava MMORPG, DC Universe Online, ei ole kumpaakaan.

Idea supersankareista massiivisessa moninpelissä ei ole aivan uniikki; samoilla tantereilla ovat talssineet aiemmin niin vuonna 2004 ilmestynyt City of Heroes kuin toissavuotinen Champions Online. DC Universe Online käy taistoon valttinaan DC Comics-lisenssi, joka sisältää tavallisen sukankuluttajan näkökulmasta ne relevanteimmat supersankarit ja ?pahikset aina Batmanista Lex Luthoriin.
Homma käynnistyy genrenormiston mukaisella pelaajahahmon luonnilla. Aitojen lisenssisankarien trikoisiin ei pelaajia ymmärrettävästi päästetä, mutta esimerkiksi oman mukaelma-teräsmiehensä saa taiottua käden käänteessä valmiita hahmopohjia hyödyntämällä. Jos haluaa säätää kaiken itse, voi hahmolleen valita ulkoasun ohella mm. taistelu- ja liikkumistekniikat, erikoistaidot (lue: magia) sekä sen, tappeleeko hyvisten vai pahisten leivissä. Oma seikkailuni monivaiheisessa luontikäyttöliittymässä tuotti hintelän, kasvoiltaan hieman Juhan Af Grania muistuttavan akrobaatin, jonka taitorepertuaari keskittyi rynnäkkökivääreihin sekä tulimagiaan. Ilkimys kun olin, poimin mentorikseni pahimmista parhaan, eli Jokerin. Harmi vaan ettei pukimiksi löytynyt mitään kromia ja lateksia tyylikkäämpää.

Pelaamisen syrjään päästään lyhyehköllä tutoriaaliosiolla Teräsmiehen maailmasta tutun Braniacin avaruusaluksella. Ei kestä kauaakaan, kun DC Universe Online iskee ensimmäisen kerran täyslaidallisella todellisuutta: peli on puhdasta hack?n?slashia, eikä kovin vakuuttavaa sellaista. Akrobaattini kohtasi heti kättelyssä kaksi mahtavaa vihollista, kameran ja kontrollit. Nopealiikkeisen hahmon ohjaaminen tuntui niin kiikkerältä, että jopa staattisten hotspottien osoittelu aiheutti ongelmia, eikä yltiöliberaalin kasvatuksen saanut kameramies puutu pelaajan oikeuteen hallita kuvakulmaa edes silloin, kun lukitsee katseensa viholliseen. Tästä ei onneksi aiheutunut helppojen harjoitusvihulaisten kanssa liikaa murheita. Vallan hektiseksi homma äityi siinä vaiheessa, kun tarratossuin ja ?kätösin varustautunut antisankarini pinkaisi epähuomiossa seinää pitkin avaruusaluksen kattoon, hävittäen suuntavaiston itseltään, minulta sekä kameramieheltä.

Kun perusteet on opittu ja Braniacin avaruusalus tiputettu taivaalta, potkaistaan pelaaja varsinaiseen pelimaailmaan. Silmien eteen aukeaa valitusta mentorista riippuen joko öinen Gotham City, tai Teräsmiehen aurinkoinen Metropolis. Itse kaupungit ovat arkkitehtuuriltaan uskottavia ja sisältävät sarjakuvista tuttuja maamerkkejä, mutta niitä kumpaakin vaivaa autioituneisuuden tuntu. Pari hassua autoa ja päämäärättömästi vaeltavaa jalankulkijaa eivät riitä karistamaan takaraivoon hiipivää fiilistä, että paikalla on räjähtänyt juuri hetki sitten neutronipommi. Jopa pelaajat ovat ensimmäisen pelikuukauden jälkeen suhteellisen harvinainen ilmestys. Elämää kuhisevat ainoastaan pelaajahahmoille tarkoitetut tukikohdat joissa majailevat mm. kauppiaat ja tehtäviä jakelevat sivuhahmot, sekä tehtäville varatut alueet, joissa tekoäly käy päättymätöntä kamppailua itseään ja satunnaisia ohikulkijoita vastaan.

Pelialueen valtavasta pinta-alasta huolimatta, autiokaupungit eivät tarjoa kummoisesti tekemistä. Pelattavia tehtäviä löytyy kyllä toista sataa, mutta ne ovat niin geneerisiä, että kun olet pelannut ensimmäistä, olet pelannut käytännössä niitä kaikkia. Peruskaava on tuttua MMORPG-huttua: mene tehtävän osoittamalle alueelle, hakkaa N kappaletta vihollistyyppiä X ja kerää sivutehtäväksi N2 kappaletta esinettä Y, joita saat muiluttamalla vihollistyyppiä Z. Palkinnoksi saat rahaa, tavaraa ja kokemusta. Kaavaa rikotaan aika-ajoin instanssitehtävillä, joissa tyypillisesti hakataan samoja vihulaisia suljetuissa sisätiloissa ja loppuhuipennukseksi pistetään kylmäksi joku sarjakuvien sivuilta revitty megapahis. Isoin ero verrattuna normitehtäviin on se, etteivät riviviholliset materialisoidu tyhjästä ja instanssien läpäisystä palkitaan tyylikkäällä lopetusanimaatiolla. Juonitehtävien ohella, aktiviteetiksi tarjotaan lähinnä kilpajuoksuja ja piilotettujen esineiden / nauhoitusten etsimistä. Tiedättehän ? juuri sitä samaa kamaa, jota kukaan ei jaksa koskaan pelata edes hyvissä hiekkalaatikkopeleissä.

Yksinkertainen rakenne ei olisi välttämättä kuolemansynti, jos peruspelattavuus olisi hyvissä kantimissa. Valitettavasti juuri tämä on se asia, johon DC Universe Onlinen kompuroi. Tutoriaaliosiossa riivanneisiin holtittomiin kontrolleihin ei totu edes ajan kanssa, eikä monotonisessa ja tunnottomassa taistelussakaan ole kehumista. Yhteenotoissa on kyse siis MMORPG-normeista poikkeava sekoituksesta reaaliaikaista hack?n?slashia ja hahmon kykyihin perustuvaa statistiikkapeliä, jossa iskuja jaellaan toimintapelimäisillä lyöntikomboilla ja vaurion määrää pinnan alla jylläävä noppasimulaatio. Sinänsä hyvä ajatus on tuhottu kelvottomalla toteutuksella. Lyöntien osuma-alueet on määritelty niin väljästi, että pelaaja näyttää huitovan suurimman osan ajasta ilmaa ja loputtomina aaltoina materialisoituvat viholliset ovat niin kestäviä, että ne murskaavat kaikki illuusiot pelaajan supervoimaisuudesta. Koska taistelu on reaaliaikaista, voisi vihollisten iskuja periaatteessa väistää, mutta turha elostelu (ja joskus jopa kameran kääntäminen) kostautuu siten, että peli generoi viiden metrin päähän uuden satsin vihamiehiä. Koko rienan kruunaa toimimaton lukitussysteemi, joka onnistuu ilmiömäisellä tarkkuudella poimimaan sen kauimmaisen vihollisyksilön, samalla kun kahden Schwartzeneggerin kokoinen muskelimies mureuttaa pelaajaa jauhelihaksi. On sanomattakin selvää, että tällainen käy pidemmän päälle turhauttavaksi.

Tutoriaaliosiossa kiroilemani liikekontrollit osoittautuivat piirun verran siedettävimmäksi väljissä ulkoilmatiloissa, mutta suurpiirteinen törmäyksen tunnistus ja ala-arvoinen hahmoanimointi saavat kokemuksen tuntumaan luonnottomalta ? ikään kuin pelaajaa ei olisi laisinkaan kosketuksissa pelimaailman kanssa. Lentävillä hahmoilla tämä ei niin häiritse, mutta etenkin akrobaattien luonnoton kauhominen pitkin rakennusten seiniä, sekä kummallinen taipumus sinkoutua monen metrin ilmalentoon jokaisesta polven korkuisesta esteestä herätti kummastusta. On melko ironista että peli, jossa 90 prosenttia ajasta kuluu tappeluun ja liikkumiseen, ei toteuta kumpaakaan keskeistä osa-aluettaan edes lähimain kelvollisesti.

Epätyydyttävän peruspelattavuuden ohella DC Universe Onlinesta löytyy läjä suunnittelukukkasia ja bugeja, joiden perinpohjainen läpikäynti tässä vaiheessa olisi veitsen kääntämistä haavassa. Pari esimerkkiä mainitakseni, harmitusta aiheuttavat mm. sekava ja hidas inventaariokäyttöliittymä sekä varusteiden rikkoutumismekaniikka, jonka olemassaolon ainoa peruste tuntuu olevan pelaajan juoksuttaminen kauppiaiden luo ja takaisin. Ötökkäsektorilta löytyy hyvin tavanomaisia kummajaisia aina seinien sisään uppoavista hahmoista, tekoälyn kuurosokeuteen. Jottei homma menisi aivan täysin itkuksi ja hampaiden kiristelyksi, niin mainittakoon että pelin ääninäyttely on onnistunutta ja ammattitaitoista.
Loppujen lopuksi DC Universe Online on karvas pettymys. Ongelmat sen pelattavuudessa ja sisällössä ovat niin perustavanlaatuisia, ettei peliä voi suositella edes hartaimmille DC Comics ?faneille, satunnaisista MMORPG-turisteista puhumattakaan. Pelin tekijöiden puolustukseksi on sanottava, ettei reaaliaikaisen hack?n?slashin toteuttaminen massiivisessa moninpeliympäristössä ole triviaalia ja, että ison osan pelattavuuden sekä etenkin taistelun tunnottomuudesta voi laittaa modernin verkkotekniikan piikkiin. Toisaalta jokainen voi mielessään pohtia, onko valmis maksamaan 12,99 euroa kuukaudessa moisen konseptin beta-testauksesta. Samalla rahalla kun ostaisi lähes kokonaisen InFamousin verran supersankariutta.