Lähes yksinomaan lisenssipelien parissa kunnostautunut Eurocom on jälleen ottanut haasteen vastaan ja lähtenyt työstämään peliä elokuvan pohjalta. Tällä kertaa ei tosin kuitenkaan ole kyseessä oikeilla näyttelijöillä varustettu elokuva, vaan uusimmasta päästä oleva animaatio-elokuva G-Force. Elokuvassa ryhmä koulutettuja marsuja ottaa vastaan tehtävän Yhdysvaltain hallitukselta ja tavoitteena olisi estää hullun mijonäärin aikeet vallata maailma kodinkoneiden avulla.
G-Forcen peliversio noudattelee juonikuvioiltaan kutakuinkin samaa kaavaa kuin esikuvansa, joskaan itse henkilökohtaisesti en kyseistä animaatiota ole (ainakaan vielä) nähnyt. Pelaaja omaksuu pelissä yhden sankarimarsun roolin ? tarkemmin sanottuna Darwinin roolin, minkä lisäksi pelaajan on välillä käytettävä myös ahtaissa pakoissa onnistuneesti kulkevaa Mooch-kärpästä, joka osaa kulkea muun muassa ilmastointikanavien lävitse ja painaa jotain tiettyä, tuikitärkeää nappulaa, jotta Darwin pääsee jälleen etenemään vaikkapa jonkin lukitun oven lävitse.
G-Forcen peliversio on melko lailla tyypillinen lisenssituotos ja kuten lähestulkoon järjestäin lisenssipelit ovat, on G-Forcekin pakattu 3rd person toimintapelin muotoon. Koska G-Forcen päähahmot ovat marsuja ja elokuvan tapaan myös pelin jos jonkinlaiset lokaatiot on ihmisten mittoihin rakennettuja, on hyvä asia, että Darwin on varustautunut pienellä rakettirepulla, jonka avulla pelaaja voi saavuttaa hieman korkeampiakin paikkoja vaivattomasti. Pelistä löytyy riittämiin vipuja, nappuloita, lukittuja ovia, ilmastointikanavia ja sen sellaista, joita kaikkia on yleensä hyödynnettävä, ennen kuin voi edetä seuraavaan huoneeseen.
Tarinan edistämisen ohella sitten mätkitään turpiin jos jonkinlaisia, eri tavalla pelaajaa vastaan taistelevia kodinkoneita vastaan. Kyytiä saavat niin parranajokoneet, imurit, silitysraudat, paahtoleipäkoneet, kuin optiset hiiretkin. Aseistuksenaan Darwinilla on sähköruoska, sekä muutama erilainen tuliluikku, joilla vihollisia voi kurmottaa. Keräiltävien osalta tällä kertaa maastoon on ripoteltu mikrosiruja, joita myös jää jälkeen tuhotuilta kodinkoneiltakin. Mikrosirut taasen toimivat pelin valuuttana ja niillä voi ostaa uusia aseita, parannuksia aseisiin, sekä ammustäydennyksiä tietyissä ennaltamäärätyissä automaateissa.
Kontolleiltaan peli on varsin simppeli taitaa ja muutoinnkin vaikeustaso perheen pienempiä pelaajia ajatellen on varsin kohdallaan, ottaen huomioon pelin suositusikärajan, joka on seitsemän. Taistelun tiimellyksessä Darwinilta saattaa joskus loppua energia ja pelaaja saattaa joutua yrittämään uudelleen samasta kohdasta mihin jäi, mutta onneksi lisäelämiäkin on tarjolla sen verran runsaasti, ettei pelin etenemisen pitäisi tyssätä mihinkään hieman kinkkisempäänkään taisteluun.
Ottaen huomioon, että 3D-elokuvat tekevät jälleen monenkymmenen vuoden tauon jälkeen ryminällä tuloaan teattereihin, ei ole mikään ihme, että myös tuore animaatio, G-Force on yksi näistä 3D-tapauksista. Allekirjoittanut pääsi jokin aika sitten vilkaisemaan Ice Age 3:n 3D-version ja pakko myöntää, että 3D-tekniikan yleinen toteutus oli paljon onnistuneempi kuin mitä alunperin luulinkaan. Ilmeisesti siksi pelintekijätkin näyttäisivät jossain määrin uskovan tämän 3D-efektin nimeen ? tai ainakin jos Eurocomin silmin asiaa tarkastellaan. G-Force on nimittäin ensimmäinen uusien konsoleiden peli, jossa tulee mukana omat 3D-lasit. Peliä ei kuitenkaan ole pakko pelata 3D-efektin kera ja itse asiassa 3D on laitettava erikseen päälle pelin valikoista ensimmäisellä pelikerralla, mikäli laseilla haluaa peliä pelata. Valitettavasti arvostelukappaleemme mukana ei tullut lainkaan näitä 3D-laseja, joten emme voineet arvioida tätä osaa pelistä lainkaan, mutta mikäli toteutus on yhtään samaa tasoa, kuin elokuvissa niin olemme erittäin otettuja.
Visuaalisesti näin yleensä ottaen G-Force ei juuri grafiikallaan herkuttele, vaikka pelihahmot ja jos jonkinlaiset viholliset ovatkin toteutettu ihan mallikkaasti liikeanimaatioineen päivineen. Tapahtumapaikat sen sijaan ovat enemmän tai vähemmän tasoa Playstation 2. Heikkolaatuisempaa grafiikkaa kuitenkin paikkailee varsin toimiva ääninäyttely ja mukana onkin useampikin itse animaatiosta tuttu näyttelijä äännähtelemässä oman hahmonsa vuorosanoja. Musiikki ? joskaan en tiedä onko se suoraan elokuvasta ? on niin ikään toimivaa ja sopii pelin jokseenkin rauhalliseen ja stressittömään etenemisvauhtiin.
Mitään ekstrasälää tai muutakaan avattavaa ei ole tällä lisenssipelillä ole tarjota, eikä tarjolla ole jostain kumman syystä edes minkäänlaista kaksinpelitilaa, joten jää jokaisen vanhemman omaksi päätökseksi hankkiako lapselleen tämän pelin, jonka 15 tason läpäisemiseen aikuisella menee noin kuutisen tuntia. Nykyajan lapset ovat kuitenkin viisaita, joten tämä aika saattaa jopa puolittua..
