Monet Playstation 2:n omistavat ovat innolla ja hartaasti odottaneet Gran Turismo 4 pelin julkaisua jo pitkään. Pientä helpotusta asiaan pelin kehittäjä Polyphony Digital antoi julkaisemalla pelistä viime kuun lopulla eräänlaisen kaupallisen demon nimellä Gran Turismo 4: Prologue, joka pienenä maistiaisena antaa pelaajan kokeiltavaksi viisi rataa, 64 erilaista autoa, sekä 46 harjoituskoetta. Lopullisesta pelistähän tulee löytymään yli 500 autoa ja yli 50 erilaista rataa.
Koska Prologue on tavallaan demo, en aio tässä ruveta raottamaan sanaista arkkuani millään turhanpäiväisillä asioilla tai muuten venyttämällä arvostelua liian pitkäksi vaan lähinnä tämä toimiikin eräänlaisena esikatseluna lopullisesta pelistä, vaikka arvosanan pelille annankin. Arvosana koskee tietysti vain ja ainoastaan tätä Prologue-versiota, eikä edusta mielipidettäni lopullisesta pelistä, jota en luonnollisestikaan tässä yritä edes antaa.
Pelistä löytyvät viisi rataa ovat New York, Grand Canyon, Tsukuba Circuit, Fuji Speedway ja Italian street course. Kaikki radat ovat huolella valikoidun erilaisia ja jokainen edustaa oikeastaan hieman erilaista autoiluluokkaa antaen pelistä luonnollisesti tällä tavoin laajemman kuvan lopullisesta pelistä. New Yorkissa kaahataan keskellä kaupunkia, Grand Canyonissa ajetaan sorarallia, Fujilla ja Tsukubassa suljetuilla kilparadoilla ja Italiassa ahdasta vuoristoreittiä pitkin. Radat ovat hyvin valittuja, mutta niitä oli allekirjoittaneen mielestä aivan liian vähän Prologuessa. Mieluummin olisin nähnyt niitä edes muutaman enemmän ottaen huomioon pelin lähemmäs 40 euron hinnan.
GT-sarjaan tutustumattomien(mukaanlukien allekirjoittanut)kannattaa tutustua ensimmäisenä pelin tarjoamaan School mode pelimuotoon, jonka jälkeen kannattaa vasta kokeilla pelin toista tarjolla olevaa pelimuotoa arcade. School moodissa pelaaja joutuu suoriutumaan 46 erilaisesta ajotestistä, joissa opetetaan pelaajalle GT nelosen ajotuntumaa. Tarjolla on tötteröiden väistelyä, toisen auton ohittamista, mutkista selviytymistä ja niin edelleen. Jokainen onnistuneesti läpikäyty testi avaa yhden uuden menopelin pelistä löytyvään arcade pelimuotoon pelattavaksi.
Varsinkin alussa GT nelosen ohjattavuus saattaa uusille ajajille tuntua erittäin jäykältä ja kankealta ajoapujenkin ollessa päällä. GT-sarjan veteraanit sen sijaan varmasti ovat kuin kotonaan pelin realistisen ohjattavuuden kanssa, tai ainakin näin GT 3-pelin noin vuoden takaisella pelaamisella muistan ja uskallan väittää. Ohjattavuus ei nimittäin eroa edeltäjästään kovinkaan paljoa. Sellaisille pelaajille jotka ovat tähän asti tykänneet esimerkiksi peleistä kuten Project Gotham Racing 2 ja Need For Speed Underground tulee GT 4 pelin ohjattavuuteen tottuminen viemään oman aikansa, mutta sen jälkeen kun siihen tottuu ja sen oppii hallitsemaan niin se myös uppoaa selkäytimeen.
Pelin tarjoamat viisi rataa ovat erilaisia ajettavuutensa osalta, mihin tietysti vaikuttaa vielä päälle menopelin valinta, koska GT 4 pelin autot ovat varsin huolella mallinnettuja ja käyttäytyvät sekä ohjautuvat eri tavalla. Prologuesta löytyviä menopelejä on muun muassa Subaru Impreza, Mitsubishi Lancer Evolution V, Mazda RX-8, Ford Focus, Nissan Micra 12c, Honda Jazz, Mazda Kusabi, Toyota Celica GT-Four, Volkswagen Lupo GTi ja Mercedes-Benz SL 55 AMG. GT-sarjan historiassa ensimmäistä kertaa nelos osassahan on mukana myös vanhempiakin autoja. Näitä saa niin ikään “koeajaa” Prologuessa muutaman menopelin verran. Muun muassa Nissan 240ZG ja Mazda MX-5 autoilla ajaminen tuo kivasti lisävaihtelua uusimpien automallien katsastamiseen.
Visuaaliselta kantilta peli on aivan upeaa katsottavaa. Peli kiilaakin itsensä heittämällä PS2-pelien kärkeen ainakin graafisuusmittarilla katsottuna maisemien ollessa huikean fotorealistisen näköisiä, yksityiskohtaisesti mallinnettujen autojen näyttäessä todella paljon oikeilta esikuviltaan. Peli näyttää yhtä hyvältä ellei jopa hitusen hienommalta kuin Xboxin Project Gotham Racing 2. Pelin visuaalisuutta varjostamassa ei ole edes ruudunpäivityksen hidastuminen, sillä ruudunpäivitys oli erittäin sulavaa jopa kisoissa joissa oli muitakin autoja mukana. Täytyykin nostaa hattua Polyphonin pojille, että ovat osanneet ottaa kaikki viimeisetkin tehot PS2:sta irti sen kuitenkaan näkymättä ollenkaan negatiivisesti pelatessa. Toisaalta onhan itse Sony heidän apunaan…
Visuaalisesti hieno yksityiskohta oli pelin Grand Canyonissa tiellä ja siitä pelaajan alta pois juoksentelevat valokuvaajat, vaikkakin olivat muiden katsojien tapaan lituskaisia kuin silitetty paita. Kosmeettista kuin ajofysiikkaankaan vaikuttavaa vaurionmallinnusta pelissä ei ole, mutta sitä paikkaamaan on ilmeisesti keksitty eräänlainen rangaistussysteemi, joka antaa maksimissaan 10 sekunnin “hidastussakon” seinään törmäämisestä. Äänipuoli pelissä oli ihan kunnossa auton äänien osalta ja kaikkien testattujen autojen moottorien äänet kuullostivat hieman toisistaan poikkeavilta. Pelin ralliradassa Grand Canyonilla tosin häiritsi irtosorasta lähtevä ääni, joka ei omasta mielestäni todellakaan kuullostanut siltä miltä olisi pitänyt.
