Grand Theft Auto: Vice City arvostelussa

Grand Theft Auto III ilmestyi siinä viime vuoden kesäkuussa Playstation 2 porttauksena PC:llekin ja myös PC-puolella peli möi uskomattomia määriä tuoden Take 2:lle(tai Rockstar Gamesille) valtavat läjät rahaa. Tottakai suosion siivittämän alettiin pian GTA III:n jälkeen puuhastelemaan uutta GTA-peliä nimeltään Grand Theft Auto: Vice City. GTA: Vice Cityn piti alunperin olla pelkkä lisäosa, mutta pelistä päätettiinkin tehdä täysimittainen(ja hintainen) peli loppujen lopuksi, koska PS2:lla alkuperäisen pelin vaatiminen olisi ollut mahdotonta ja toisekseen peli paisui sisällöllisesti sen verran isoksi projektiksi, että lisäosana peli olisi todellakin ollut jotain aivan liian mahtavaa.

Kuten GTA III:nkin kanssa kävi, myös Vice City päätyi ensimmäisenä PS2:lle jonka jälkeen PC-pelaajia varten valmistettiin portattu versio siitä muutamilla lisäominaisuuksilla varustettuna. Mukana ovat niin GTA III:n esimerkillinen hiiriohjaus, kuin myös omien mp3-musiikkien soittamismahdollisuus, sekä omien skinien luominen pelihahmolleen. Moninpeliä ei ole vieläkään, mutta eipä sitä tällä kertaa edes lupailtukaan.
Kontrollit on jälleen kerran hyvin jaksettu viimeistellä PC-versiota varten ja ne ovatkin yhtä lailla hyvät kuin mitä GTA III:ssa oli sitä hyvää hiiriohjausta myöten. Omasta mielestäni saisivat muutkin pelejään konsoleilta PC:lle porttailevat pelitalot ottaa mallia Rockstar Gamesista, joka jaksaa tehdä asiat kunnolla loppuun saakka. Toisaalta harvalla pelitalolla on GTA-sarjan tapaista kultasuonta hallussaan kuin mitä Rockstarilla on.

Mielenkiintoisesti GTA: Vice Cityn nimi ei kanna minkäänlaista numeroa perässään, joten ei kait voida kutsua peliä jatko-osaksi, tai edes GTA neloseksi.. Varsinkaan kun Rockstar Gamesilta on vasta jossain vaiheessa tulossa peli nimeltä GTA 4. Mistä sitten kumpuaa lisänimi Vice City? No, alkuperäistä GTA-peliä pelanneet varmastikin muistavat, että pelissä oli kolme kaupunkia joihin pelin kuluessa pääsi toteuttamaan omaa rikollista toimintaansa. Nämä kolme kaupunkia olivat nimeltään Liberty City, Vice City ja San Andreas. Koska ensinnä mainittu teki 3D-debyyttinsä GTA III:ssa, oli luonnollista ottaa jäljelle jääneistä vaihtoehdoista jompi kumpi pelin tapahtumapaikaksi ja nyt se sattui olemaan Vice City. Ehkäpä seuraavassa GTA-pelissä pääsemme kokemaan San Andreasin.

Pelin tapahtumat sijoittuvat sille niin iki-ihanalle 80-luvulle ja paikkana on Vice City, joka on jotenkuten kait jenkkilän Miamista mallinnettu kaupunki(muistaakos kukaan TV-sarjaa Miami Vice?) ja on kooltaan vähintäänkin yhtä iso kuin GTA III:n Liberty City. Pelin antisankarina häärii tällä kertaa juuri vankilasta päässyt Tommy Vercetti, joka pelin alussa menettää suuren summan rahaa joututtuaan ryöstetyksi. Miehen pomo, Sonny Forelli ei tykkää tästä tipan tippaa ja Tommylle ei jääkään mitään muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä hakemaan takaisin menetettyjä rahoja.

Ennenkuin rahat voidaan saada takaisin on kuitenkin suoritettava jos jonkinlaista tehtävää ennen sitä. Pelin tehtävät on upotettu peliin paljon saumattomammin mistä täytyy antaa kiitosta, koska nyt peli tuntuu ehkä ensimmäistä kertaa enemmän yhtenäisemmältä tarinalta verrattuna esimerkiksi GTA kolmoseen, joka tuntui sisältävän vain enimmäkseen kasan erillisiä tehtäviä. “Amerikka on mahdollisuuksien maa” sanontaa hyödynnetään pelissä suhteellisen hyvin, sillä GTA-peleissä todellakin erilaista tekemistä on aina riittänyt ja tätä käsitettä on pelisarjan uusimmassa inkarnaatiossa laajennettu entisestään.

Pelin kaupungissa on useita eri työnantajia mistä valita, joille sitten tehdään enemmän tai vähemmän laittomia hommia. Pelaaja voi GTA III:sta tuttujen palomies, poliisi -ja taksikuskihommien lisäksi nyt myös toimia pizzalähettinä ja jäätelönmyyjänäkin, jälkimmäisessä tosin vasta sitten kun on omistaa koko paikan. Edellä mainittujen lisäksi toki löytyy sitten niitä kaikenkarvaisia rikollisia, jotka antavat mielellään työn tarpeessa olevalle Tommylle jotain tekemistä. Pelin tehtävissä on mukavasti vaihtelua ja senpä takia peli ei alakaan oikeastaan missään vaiheessa toistamaan itseään, mikä on todella hyvä ja pitää mielenkiinnon korkealla. Tommy joutuu pelin kuluessa muun muassa tekemään yksinkertaisia tappokeikkoja, varastelemaan joitain tiettyjä menopelejä, ajamaan kilpaa, räjäyttämään rakenteilla olevan pilvenpiirtäjän radio-ohjattavalla helikopterilla, suorittamaan takaa-ajoja, ottamaan “paparazzikuvia”, hakemaan voodoo-mummolle raaka-aineita ja muuta samansuuntaista täysin hullua, mutta sitäkin hauskempaa hommaa.

Kun pelissä on tarpeeksi suorittanut tehtäviä, ottavat Tommy yhdessä hänen muutaman kaverinsa kanssa Vice Cityn “haltuunsa”, jonka jälkeen pelaajalle aukenee mahdollisuus ruveta ostelemaan tiettyjä taloja kaupungista. Erilaisia paikkoja mitä voi ostaa on esimerkiksi yökerho, taksifirma, autokauppa, jäätelöpuoti, pornoelokuvien tuotantostudio ja niin edespäin. GTA III:sta poiketen pelaaja ei saa ollenkaan rahaa pelkästä ihmisten tappamisesta/autojen tuhoamisesta vaan hommaa on hieman vaikeutettu siten, että rahaa saa ainoastaan ryhtymällä palomieheksi tai joksikin vastaavaksi ammatin harjoittaksi tai sitten tekemällä keikkoja eri työntantajille ja/tai varastamalla tapetuilta ihmisiltä niiden taskurahat, jos niillä sattuu mukanaan sitä olemaan. Joskus voi olla jopa läjäpäinkin.

Kerättyään kokoon tarpeeksi käteistä ja ostettuaan jonkin paikan, saa pelaaja itselleen automaattisesti aina yhden uuden pelin tallennussijainnin, sekä myös avattua itselleen lisää suoritettavia tehtäviä liittyen jotenkin tähän ostettuun paikkaan. Esimerkiksi taksifirman ostettuaan täytyy pelaajan tuhota kilpailevan taksifirman autoja, tai esimerkiksi saada jokin tärkeä henkilö kyytiin ennenkuin tämän kilpailevan taksifirman edustaja ehtii ensin. Pornoelokuvastudiolla pitää sitten esimerkiksi hankkia kunnon näyttelijätär tekeillä olevaan elokuvaan, levittää lentolehtisiä lentokoneella tästä kyseisestä elokuvasta ympäriinsä Vice Cityä ynnä muuta kivaa.

Hieman The Getaway pelin tapaan, Vice Cityssäkin pääsee sisälle joihinkin pelin etenemisen kannalta tärkeisiin rakennuksiin. Sisätilat ovat yhtä hyvin toteutettuja kuin ulkotilatkin ja ovatkin varsin uskottavia. Sitä olisi vain toivonut, että näitä “avonaisia” rakennuksia olisi pelistä löytynyt hieman enemmänkin. Joidenkin paikkojen kaikki tehtävät suoritettuaan aletaan pelaajalle maksaa säännöllisesti suojelurahaa siitä, ettei tulisi harmeja pelaajan ohjastaman Tommy Vercettin kanssa, jonka ansiosta tietysti rahan saanti alkaa olla jo tuossa vaiheessa paljon helpompaa.

Pelin alkaessa Tommy Vercetti on vakiotyyliin siis rahaton, mutta myös aseeton sekä vailla menopeliäkin. Nopeastikos asiat korjaantuvat, kun menee seisomaan keskelle tietä ja pysäyttää ensimmäisen vastaantulevan ja silmiä hivelevän kumitassun, heittää omistajan ulos autostaan ja ajaa tämän päältä kerran tai pari ja sen jälkeen hyvällä saa vielä kerätä kuolleelta hepulta vähän taskurahaakin.

Kaikkein miellyttävimmän menopelin löytämiseen saattaa tosin kulua tovi, sillä pelissä on tuttuun tapaan hyvin paljon erilaisia autoja. 80-luvulla kun ollaan, on autovalikoima myös sen mukaista. Tarjolla on useita 80-luvun autoja mersusta suzukiin ja ferrarista porscheen ja niin edelleen. Automerkit eivät tosin Vice Cityssäkään ole aitoja ja niinpä on mahdollista ajaa autoilla, kuten perennial, stinger, admiral, blista compact, manana ja niin edespäin. Autoluokkia on totuttuun tapaan useampi ja autot vaihtelevat nopeista ja ketteristä urheiluautoista aina kankeasti kääntyviin ja hitaisiin, mutta enemmän iskuja kestäviin rekkoihin pelin sisältäessä toki myös autotyyppejä näiden kahden ääripään väliltä.

GTA-sarjan fanit muistanevat ykkösosassa läsnä olleet erilaiset moottoripyörät, joita ei sitten kakkosesta eikä kolmosesta enää löytynytkään. Vice Cityssä tämä vääryys on korjattu ja tarjolla onkin niin skoottereita, motocrosspyöriä, harley davidsoneja, kuin tavallisempia moottoripyöriäkin. Tämän lisäksi GTA III:ssa mukaan tulleet veneet on otettu hieman näkyvämpään rooliin VC:ssä ja veneillä pääsee ja joutuukin ajelemaan esimerkiksi joissain tehtävissä. Viimeisenä mutta ei vähäisempänä mukana on nyt myös helikoptereita, sekä GTA III:sta huomattavasti paranneltu vesitaso-ominaisuudella varustettu pienkone. Omasta mielestäni veneiden ohjaussysteemissä olisi vielä parantamisen varaa, koska paikoitellen veneiden ohjastaminen oli liian kankeata ja aiheutti turhan usein harmaita hiuksia. Lentohärveleissä ei sen sijaan ollut mitään valittamisen aihetta.

Fysiikat näillä kaksi -ja nelijalkaisilla on onnistuttu luomaan realistisiksi, mutta ei peliä kuitenkaan ole lähdetty pilaamaan tekemällä mitään ultrarealistisia fysiikoita. Pelin fysiikoita on yleensäkin ottaen paranneltu edellisestä pelistä ja ohjattavuus on siten hieman realistisemman tuntuinen kuin aiemmin. Vaurionmallinnusta on niin ikään ehostettu ja autoihin on lisätty enemmän osumakohtia, jonka lisäksi pellin vääntyminen ja rypistyminen on saatu näyttämään paljon aidommalta.

Nyt myös ensimmäistä kertaa pelaaja voi halutessaan myös hypätä ulos liikkuvasta autosta, ampua renkaat puhki menopeleistä, tappaa kuljettajat ajokkeihinsa tai esimerkiksi ottaa pesäpallomailan tai moottorisahan ja mennä kokeilemaan niitä vaikkapa poliisiautojen pelteihin. Pelkillä nyrkeilläkin onnistuu nyt autojen hajottaminen ja onkin todella huvittavaa hakata paljain käsin autosta esimerkiksi nokkapelti tai ovet irti. Renkaiden puhkeaminenkin on osattu hienosti tehdä realistiseksi ja tämä ominaisuus ei jääkään pelkästään kosmeettiselle tasolle vaan esimerkiksi autoa josta on kaikki renkaat puhjenneet on hyvin vaikeaa hallita kunnolla.

Ajelemalla ympäriinsä ja tutustumalla pelin kaupunkiin löytää jos jonkinlaisia palvelupaikkoja missä törsätä rahaa. Pelaaja voi kauppareissullaan poiketa esimerkiksi asekaupassa ostamassa vähän kättä pidempää, kuten uzeja, pumppuhaulikon, rynnäkkökiväärin, pistoolin ja niin edelleen. Uutuutena nyt voi myös löytää kaupungista rautatavarakauppoja, joista voi sitten ostaa niin ikään ostella kaikkea kivaa, kuten vasaran, ruuvimeisselin, moottorisahan tai vaikkapa viidakkoveitsen.. Ja näillähän ei sitten mitään kotia kuntoon laiteta.

Tarpeeksi kun riehuu Vice Cityssä, saa oletettavasti peräänsä lainvalvojat. Pelissä on GTA III:sta tuttuun tapaan käytössä kuuden tähden Wanted-tasosysteemi, joka määrittelee kuinka paljon sinivuokot pelaajaa oikein hamuavat. Jokaisessa uudessa GTA-pelissä on pyritty lainvalvojista tekemään tiukempia ja parempia vastuksia pelaajalle siten vaikeuttamaan pelaajan rikollisia puuhia. GTA ykkösessä oli pelkät poliisit, GTA kakkosessa poliisit, SWAT ja armeija ja GTA III:ssa poliisit, poliisihelikopterit, SWAT, FBI ja armeija.

Vice Cityssä hommaa on parannettu entisestään ja kieltämättä rikollisena oleminen ei ole enää niin helppoa kuin mitä se vanhoina hyvinä aikoina oli. Kun on tappannut muutaman kaduntallaajan, saa yleensä peräänsä yhden yksittäisen poliisin, joka haluaisi kurmottaa pelaajaa pampullaan. Jos menee ja esimerkiksi teilaa tämänkin herran, saa pelaaja nostettua tähtimäärän kahteen, joka tarkoittaa jo sitä, että perässä on kaksi poliisiautoa ja nämä jo ampuvatkin perään. Kolmas tähti tuo perään poliisihelikopterin, joka ampuu konekiväärillään pelaajaa kohti ja tilaisuuden tullen tiputtaa ikäviä SWAT-joukkoja maahan.

Tämän lisäksi SWAT-porukoilla on vielä GTA III:stakin tutut SWAT-autot, jotka laittavat myös tiesulkuja pelaajan esteeksi ja ajavat agressiivisesti kylkeen isokokoisella pakettiautollaan. Tavalliset poliisit heittävät myös piikkimattoja tielle menon äityessä sinne neljän tähden paremmalle puolelle ja mikäli huono tuuri käy, pelaaja ajaa tällaiseen puhkoen renkaat autostaan. Pelaajan kaahatessa autollaan poliisien vierellä yrittävät poliisit myös paranneltujen fyysiikoiden ansiosta ampua pelaajan ajokista renkaita rikki. Jos ei näistäkään ole kuitenkaan Tommya pysäyttämään niin peliin tulee vielä tehokas etsiväkaksikko tehokkailla aseillaan, sekä nopealla menopelillään varustettuna sekä jo aika tappava FBI ja viimeisimpänä se armeija.

Poliiseja saa vähennettyä kimpustaan tuttuun tyyliin, joko keräilemällä kaupunkiin sijoitettuja tähtiä joilla saa aina yhden tähden pois, tai sitten pelaaja voi kurvata mikäli vain hengissä selviää sieltä täältä löytyviin Paint ‘n Spray talleihin, jossa menopeli saa vähän uutta väriä pintaansa poistaen samalla sinivuokot kokonaisuudessaan perästä. Uutena ominaisuutena poliisien poistattaminen niskasta onnistuu myös vaatteita vaihtamalla. Vaatteita voi käydä vaihtamassa joko vaatekaupassa taikka sitten omassa talossaan. Tommyn on joissain pelin tehtävistä myös pakko vaihtaa asustetta ja esimerkiksi golfkentälle ei missään farkuissa ja hawaijilaispaidassa kävellä.

Audiovisuaalisesti peli näyttää hyvältä. Rockstar North(entinen DMA Design) on parannellut pelin grafiikkaa GTA kolmoseen nähden ja visuaalisesti Vice Cityn kaupunki on muutenkin tarpeeksi eroavainen GTA kolmosessa olleeseen Libery Cityyn verrattuna. Purppura/pinkki värisävy sopii hyvin pelin 80-lukulaiseen tunnelmaan ja saa pelin kaupungin näyttämään todella hienolta varsinkin yöaikaan. Peli ei näytä vieläkään mitenkään fotorealistiselta, mutta niin ei pidä ollakaan, sillä GTA-sarjalle sopii mielestäni paremmin hieman visuaaliselta ilmeeltään sarjakuvaa muistuttava grafiikka, siinä missä esimerkiksi Sonyn The Getaway peliin sopii paljon paremmin mahdollisimman aidon näköinen pelimaailma.

Valoefektien lisäksi pelissä ovat läsnä myös ne tutut hienosti toteutettu auringonpaiste, sekä aina silloin tällöin ilmestyvä vesisade, joka heittää vesipisaroita monitorin ruudulle samalla tavalla kuin mitä moottorisahalla poliisipoloa sahattaessa lentää veripisaroita. Miamissa kun periaatteessa ollaan, on tavalliset lehtipuut korvaantuneet palmuilla ja hienona yksityiskohtana palmut huojuvat ilmavirran mukaan, jotka myrskyisessä sadesäässä tai poliisihelikopterin pörräämisen takia liikehtivät edes takaisin varsin hienosti.

GTA kolmosta vaivannut tehosyöppöys on saatu melko hyvin hiottua Vice Citystä pois, vaikka kyseessä onkin samainen pelimoottori. Testikoneella peliä pelattiin 1024×768 resoluutiolla, 32 bittisillä väreillä kolminkertaisen antialiasoinnin ja kaikkien detailien ollessa päällä. Peli pyöri puhtaasti, paitsi mitä nyt sateella valtaisan automäärän keskellä silloin tällöin ruudunpäivitys hieman hidastui. Myöskään edellistä peliä vaivannut ikävä kopiosuojausongelma ei enää VC:ssä tuntunut.

Äänimaailmaa on paranneltu niin ikään edellisestä pelistä ja GTA-sarjan ääniosaston tavaramerkkeihin kuuluvia radioasemia ei ole tälläkään kertaa unohdettu ja mukana niitä on saman verran kuin edeltäjässäänkin eli yhdeksän kappaletta. Kaikki musiikkikanavat ovat eroavat toisistaan kiitettävästi ja siinä missä esimerkiksi Vrock tarjoaa rock-musiikkia, tarjoaa Flash FM 80-luvun pophittejä. Edellisessä pelistähän löytyi useita oikeilta artisteilta lisenssoituja bändejä ja koska Rockstar Games myi GTA III-pelillään valtavia määriä ja tienasi suuret summat rahaa, on pelitalolla ollut entistä enemmän ylimääräistä rahaa laittaa haisemaan tätä peliä ja sen radioasemia varten.

Siksipä pelin radioasemilta löytyykin useita tunnettujen artistien hyviä 80-luvun hittibiisejä aina Michael Jacksonin Billie Jean biisistä Bryan Adamsin Run To You biisiin. Näiden lisäksi tarjolla on monta muutakin artistia, kuten Ozzy Osbourne, Iron Maiden, Megadeth, David Lee Roth, Toto, Kim Wilde ja niin edespäin. Musiikkien ohella pelistä löytyy kaksi pelkkää jutustelua sisältävää kanavaa joita ovat VCPR, sekä K-Chat. Kummatkin kanavista ovat nekin erittäin laadukkaasti tehtyjä, sekä ennenkaikkea hauskoja kuunnella sen kaiken tappamisen keskellä. Mikäli pelin omiin musiikkeihin jossain vaiheessa kyllästyy voi pelaaja edellisen pelin tapaan soitella omia Mp3 tai Wav muodossa olevia kipaleitaan erillisellä Mp3 Player asemalla.

Loppu äänimaailma musiikkien tavoin on pelissä kohdallaan. Rockstar Games on GTA III:een verrattuna panostanut huomattavan paljon enemmän tarinankerrontaan ja tämä näkyy jo siinä, että peliä varten on palkattu useampi Hollywood-näyttelijä hoitamaan ääninäyttelytöitä. Pelin antisankari Tommy Vercetti osaa edellisen pelin sankarista poiketen nyt jopa puhuakin ja miestä ääntelemään on saatu Ray Liotta.
Muitakaan pelin keskeisimpiä hahmoja ei ole unohdettu ja niiden ääninä toimii muun muassa sellaisia nimiä kuin Tom Sizemore, Dennis Hopper, Burt Reynolds, Danny Trejo, Gary Busey ja Jenna Jameson. Autojen äänet kuullostavat erilaisilta, aseiden efekteissä on sitä tarvittavaa munaa ja poliiautojen/helikopterin hiillostaessa persiissä tuntee todellakin sen hiillostuksen. Tavallisten kaduntallaajien repliikkejä on lisätty ja Vice Cityssä saattavatpa ihmiset välillä keskustellakin lyhyitä asioita keskenään, mikä vain lisää tunnetta autenttisesta pelimaailmasta.