Noin neljä vuotta sitten LucasArts meni ja teki jatko-osan sen Star Wars aiheiselle Dark Forces -räiskintäpelilleen, nimeltään Dark Forces II: Jedi Knight. Peli keräsi huippuarvosanoja ja oli kriitikoiden lisäksi myös pelaajienkin ylistämä. Jedi Knight pelin saaman suosion ja Episode I “kuumeen” innoittamina LucasArts ilmoitti kehittävänsä JK:n jalanjäljissä kulkevaa, Episode I aikaan sijoittuvaa samanhenkistä toimintaseikkailua nimeltä Obi-Wan, joka tulisi PC:lle. Ottaen huomioon, että Lucasin tuotoksien taso oli laskenut sitä ennen aika lailla muun muassa Episode I: Phantom Menace -ja Pod Racer pelien myötä, olivat Jedi Knight fanit, kuin muutkin peliä odottaneet jokseenkin peloissaan että valmistuttuaan Obi-Wan liittyisi suoraan floppina kahden edellämainitun joukkoon. No onneksi peli päätyikin loppujen lopuksi ainoastaan Xboxille, sillä pelinähän Obi-Wan oli kuin olikin hyvin keskinkertainen tekele, kuten muutkin samoihin aikoihin Lucasilta ulos tulleet tuotokset.
Ei kauaa mennyt, kun Jedi Knight fanit saivat kuulla että LucasArts ryhtyisi tekemään suoraa jatko-osaa JK:lle nimeltään Jedi Outcast, jossa Raven Software toimisi pelin pääkehittäjänä ja LucasArts vastaisi vain osasta, kuten esimerkiksi pelin käsikirjoituksesta. Monet innolla peliä odottaneet epäilivät Soldier Of Fortune ja Elite Force peleistään tutun Ravenin kykyä tehdä hyvää jatko-osaa JK:lle saatika sitten ylipäätänsä hyvää Star Wars peliä. Kaikista epäilyistä huolimatta Raven täytti suuret odotukset ainakin omasta mielestäni ja onkin kuin vanha kunnon LucasArts olisi pelin itse kehittänyt.
Jedi Outcastissa pelaaja hyppää jälleen kerran Kyle Katarnin saappaisiin ja sen sijaan, että sankarimme olisi jatkanut aktiivisesti Jediuraansa, on mies mennyt ja jättänyt jedihommat taakseen ja ryhtynyt takaisin palkkasotilaaksi. Nykyisin mies auttaa New Republicia ystävättärensä Jan Orsin kanssa taistelemaan Imperiumin joukkoja vastaan. Pelin alkaessa Kyle ja Jan lähetetään tutkimaan autioplaneetta Kejimiä, jossa sijaitsee yksi Imperiumin monista tukikohdista, jonka pitäisi niin ikään olla autio… Vaikka Kyle kukistikin Jerecin ja hänen joukkionsa edellisessä pelissä ja pelasti Jedilaakson ja siinä samalla koko galaksin, ei se kumminkaan tarkoita sitä että Kyle voisi ottaa rennosti, sillä horisontissa häämöttää uusi vihollinen nimeltään Desann, joka tottakai on Pimeälle Puolelle kääntynyt Jedi.
Kylestä tuli siis ensimmäisessä Jedi Knightissa Jedi, mutta Jedi Outcastin alussa pelaajalla ei ole mitään Jedivoimia eikä myöskään valosapelia, sillä kuten mainitsinkin oli Kyle aiemmin päättänyt “lopettaa” jedihommat. Voimille ja valosapelille kumminkin loppujen lopuksi tietystä syystä ja tietyssä vaiheessa peliä tulee tarve, joten Kylen on pelin aikana käytävä pikavisiitillä “Jedikoulussa” saadakseen takaisin valosapelinsa ja voimansa. Ilman edellä mainittuja joutuukin siis pelaamaan muutaman alkupään kentän jotka ovatkin juuri siitä syystä hieman tylsähköjä pelata, mutta yksinpeli alkaakin nostaa päätänsä juuri silloin kun Kylestä tulee taas Jedi. Kykyjä ei tosin kaikkia saa heti tai edes voimakkaimpina versioina, vaan uusia Voimakykyjä ja parempia “voimakkuuksia” annetaan pelaajalle pelin edetessä. Pelaaja ei siis voi itse parannella Jeditaitojaan pelin kuluessa “taitopisteillä” edellisen pelin tapaan, eikä myöskään Pimeälle Puolelle kääntymistä pelissä sallita.
Kenttäsuunnittelu on pääasiassa hyvin onnistunutta ja ne ovat täynnä Star Wars elokuville ominaista omaperäistä arkkitehtuuria, värejä ja syviä, pohjattomia kuiluja joita Ravenin pojat ovatkin osanneet käyttää hyvin. Pelissä tavallisen räiskinnän ohella törmää jokaisessa levelissä puzzleihin, jotka pelin alkupuolella tuntuvat jokseenkin epäloogisilta ja ovat siten hieman vaikeita ratkaista. Tämä aiheuttaa varsinkin alkupuolella turhautumista ja turhaa ympäriinsä vaeltelua, ennenkuin peliin pääsee kunnolla sisälle ja alkaa niin sanotusti ymmärtämään paremmin pelin logiikkaa jolloin puzzlejen ratkaisu alkaa tuntumaan helpolta eikä paikalle junnaamaan jääkään kuin korkeintaan muutamiksi minuuteiksi. Leveleiden välillä pelaajaa “palkitaan” aina juonta eteenpäin kuljettavilla välivideoilla, jotka ovat pääasiassa toteutettu pelin omalla moottorilla, mutta muutamaan otteeseen myös hienommalla renderöidyllä videolla. Pelin omalla moottorilla toteutetut videot ovat kyllä ihan hienoja, ei siinä mitään mutta itse henkilökohtaisesti kaipasin hieman ensimmäisen Jedi Knightin oikeilla näyttelijöillä varustettuja välivideoita.
Jos alkuperäisessä Jedissä valosapeli ja Voimat olivat jotain mullistavaa, ovat ne kakkososassa vielä entistä paremmin toteutettu. Valosapelilla onnistuu vihollisten ammuksien torjuminen ja valosapelin heittäminen bumerangimaisesti elokuvien tyyliin, jolloin se parhaassa tapauksessa takaisinpäin tullessaan niittää muutaman vihollisen samalla. Muut aseet ovatkin sitten paljon tylsempiä ainakin omasta mielestäni; tarjolla on muutaman aiemmistakin Dark Forces peleistä löytyneiden laserpyssyköiden ja lämpökranaattien lisäksi paljon jostakin Unreal Tournamentista vaikutteita ottaneita aseita singosta UT:n Flak Cannon tyyliseen klooniaseeseen ja konekiväärin tyyliseen, pyöreitä palloja tiuhaan tahtiin ampuvaan aseeseen. Itse tulin käyttäneeksi tavallisia aseita lähinnä pakosta alussa ja myöhemmissä vaiheissa silloin, kun vastaan tuli yksinkertaisesti muuten vaan liian vaikeita vihollisia valosapelilla hoidettavaksi.
Viholliset eivät kumminkaan mitään kovin kovaa vastusta anna, sillä tekoäly pelissä on aika keskinkertainen. Kyllä viholliset osaavat kohti ampua ja välillä jopa yllättäen kiertää pelaajan taaksen jotain toista kautta mikäli se on mahdollista, mutta välillä ne esimerkiksi saattavat yrittää juosta seinien läpi tai jos vihollisen kaveri tulee ammutuksi jonkin matkan päästä, eivät ne aina välttämättä siihen reagoi lainkaan tai joskus tuppaavat kävelemään liian reunalle korkeilla paikoilla ja tippua kuolemaanssa. Jotkin vihollisista taasen ovat hieman liiankin tarkkoja osumaan ja esimerkiksi pelin alkupuolella runsaanlaisesti esiintyvät, tarkka-ampujan aseella varustautuneet viholliset tuppaavat rassaamaan hermoja. Jokseenkin hassua on sekin, että kun viholliselta on repinyt aseen pois, ei se oikein tiedä mitä tehdä ja alkaakin vain juoksennella paniikissa ympäriinsä täristen ja välillä “kyykkyhyppyä” harrastaen. Luulisi, että noin kymmenen aseetonta stormtrooperia jo uskaltaisi haastaa yhden pelaajan nyrkeillään, mutta ei.
Tavallisimpien, korkealle hyppäämisen -ja ilmassa huimien volttien tekemisen taidon lisäksi Kyle pystyy vetämään esineitä itseään kohti ja esimerkiksi tehokas keino on vetää vihollisilta aseet käsistä ja työntämään esimerkiksi viholliset alas korkeilta paikoilta, jolloin saadaan aikaan haluttu “niskat nurin” efekti. Kahden edellä mainitun lisäksi löytyy vielä salama, nopeus, parannus, ote -ja “näkymättömyystemppu”voimat joilla voidaan (järjestyksessä mainittuna)käristää vihollista, juosta tavallista kovempaa, palauttamalla terveyttä, kuristaa vihollinen tai pitää otteessa ja hutkia valosapelilla henki pois. Viimeisenä on vielä voima nimeltä Mind Trick, “näkymättömyystemppu” jolla voidaan hämätä vihollista parinkymmenen sekunnin ajan tempulla, joka tavallaan muuttaa pelaajan näkymättömäksi, tosin vain sille henkilölle johon voima kohdistetaan. Kaikkien edellä mainittujen lisäksi Kylellä on vielä näyttävännäköinen, The Matrix elokuvan efektejä paljon muistuttava taito juosta seinää pitkin muutaman sekunnin ajan ja sen lisäksi heittää voltteja siitä.
Quake III moottorin kyydittämä Jedi Outcast on graafisesti todella näyttävän näköinen ja kaikki levelit ovat visuaalisesti hyvin Star Wars henkisiä niin kuin aiemmin mainitsinkin. Varsinkin valosapeli ja sen efektit ovat vaikuttavan näköisiä; kipinät lentelevät ja ruutu välkkyy valkoisena kun pelaaja hutkii miekallaan vastustajia ja esimerkiksi seinään osuessaan valosapeli “piirtää” siihen hiennonnäköisiä viiruja. Erityisen vaikuttavan näköinen efekti on se, kun pelaajalla ja miekkataistelussa mukana oleva vastustajalla menevät valosapelit ristiin elokuvien tapaan. Testikoneella peli pyöri pääosan ajasta puhtaasti 1024×768 resoluutiolla, 32 bittisillä väreillä ja kaikilla detaileilla, mutta kyllä peli joissain paikoissa paikka paikoin hidastuikin joskaan ei kumminkaan kertaakaan niin paljoa, että pelaaminen olisi siitä kärsinyt.
Äänissäkään ei ole mitään valittamista, sillä ne ovat taattua Star Wars laatua ja lähes kaikki äänet ovat elokuvista tavalla taikka toisella tuttuja laserpyssyköiden äänestä droidien pitämään piipitykseen aina hienoa valosapelin viuhumisääntä myöten. Myös ääninäyttely on tuttuun LucasArts tapaan erittäin laadukasta eikä pelistä löydykään yhtään huonoa ääninäyttelijää vaan kaikki ovat ottaneet roolinsa vakavasti ja näin hoitaneet hyvin hommansa kotiin. Pelissä pelaajat törmäämäävät tietyssä vaiheessa peliä elokuvista tuttuihin Lando Calrissianiin ja Luke Skywalkeriin, mutta valitettavasti Lukea ei ole ääntelemässä näyttelijä Mark Hamill. Landon ääninäyttelijästä en ollut ihan varma, sillä ääni kuullosti hyvin paljolti samalta, mutta ehkä kumminkin piirun verran erilaiselta.. Mene ja tiedä. Mainittakoon vielä, että Kylenkin ääni on hieman erikuuloinen kuin edellisessä pelissä, vaikka hyvin lähelle hänkin pääsee. (kenties tässäkin eri näyttelijä kyseessä)Pääpahiksen, Desannin ääni taasen kuullostaa erehtymättömästi Darth Vader kloonilta, vaikka ei missään hengityslaitteissa päätään pidäkään.
Musiikillisesti peli tottakai on myös vähintään yhtä laadukasta työtä kuin muu äänimaailma, sillä tiedossa on tuttua John Williamsin säveltämää Star Wars musiikkia, ryyditettynä aina välillä kuultavalla “Darth Vader teemalla”. Hienona yksityiskohtana aina kun toiminta pelissä alkaa, alkaa myös soimaan Star Wars tyylinen, nopeatempoisempi “toimintamusiikki”. Jedi Outcastin hyvä, Star Wars trilogialle uskollinen äänimaailma onkin juuri yksi niistä syistä minkä takia elokuvien hyvä tunnelma on saatu peliin niinkin hyvin kopioitua.
Yksinpelin jälkeen on jäljellä moninpeli ja vieläpä todella onnistunut sellainen. Aikoinaan kun alkuperäinen Jedi Knight oli uusi, tuli sitä pelattua yksinpelin jälkeen modeemiyhteyden avulla moninpelinä ja se tuntui todella hienolta ja ennenkokemattomalta lähinnä juuri siksi että siinä oli mahdollista käyttää erilaisia Voimia ja valosapelia. Jedi Knight II parantaa hyvää moninpeliä vielä entisestään. Ensinnäkin Quake III pelimoottorin hyvän moninpelikoodin päälle on ollut todella hyvä rakentaa ja pelistä löytyy sisäänrakennettu serverinhakuohjelma, joten pelaajien tarvitse lähteä käynnistelemään mitään Game Spyitä. Mitä nyt tuli kokeiltua, niin kaikille pelimuodoille tuntui löytyvän hyvä määrä servereitä mikä on kyllä kiitettävää ja näin takaa myös moninpelille ja siinä samalla koko pelille suhteellisen pitkän elinkaaren.
Eri pelimuotoina on tavallisimpien deathmatchin, tiimideathmatchin ja lipunryöstön lisäksi tarjolla Duel, Capture The Ysalamiri, Jedi Master ja Holocron deathmatch. Duelissa nimensä mukaisesti kaksi pelaajaa käyvät kaksinkamppailuun ja taistelun aikana muut pelaajat odottavat vuoroaan spectatoreina. Capture The Ysalamiri taasen on periaatteessa lipunryöstyöä, mutta siinä vihollisen lipun saatuaan pelaaja muuttuu samalla immuuniksi vihollisten Voimille eikä lipunkantaja voi silloin myöskään itse käyttää Voimia vihollisia vastaan. Jedi Master pelimuodon idea onkin sitten ehkä mielenkiintoisin; jonnekin kenttään on sijoitettu ainoastaan yksi ainut valosapeli ja kaikki pelaajat aloittavat ainoastaan mukanaan perusaseet. Vasta valosapelin käsiin saatuaan voi alkaa kerätä itselleen frageja. Ilman valosapeliakin vihollisen tappaminen kyllä onnistuu, mutta siitä ei palkita pisteillä tai millään muullakaan. Viimeisimpänä on Holocron, joka on periaatteessa tavalista deathmatchia mutta siitä kumminkin hieman poiketen pelaajat aloittavat pelinsä ilman minkäänlaisia Voimia ja niitä saakin ainoastaan keräilemällä itselleen ympäri kenttää ripoteltuja “voimabonuksia”.
Moninpelikarttoja pelistä löytyy useita joista muutama on osittain muunneltuja yksinpelin leveleitä ja osa taas on ihan vaan moninpelaamista varten tehtyjä. Varsinkin ulko-ilmassa pelattavien karttojen arkkitehtuuri on yhtä lailla hienonäköistä kuin yksinpelissäkin ja kartoista huokuu hyvin Star Wars henkisyys ja koska on kyse moninpelistä, jossa valosapelit viuhuvat ja tavalliset aseet sylkevät lyijyä, pelaajat hyppivät uskomattomia loikkia ja käyttävät erilaisia voimia toisiaan vastaan, löytyy useista kartoista muun muassa paljon hyviä kaksintaistelualustoja, isoja aukinaisia areenoita, korkealle sijoitettuja paikkoja -ja kapeita siltoja joiden alla häämöttää pimeä ja varma kuolema. Ainoastaan muutama kartta oli jokseenkin muita huonompi, siksi koska ne perustuivat ahtaisiin ja hyvin pienikokoisiin tiloihin joissa ei ollut paljoa mahdollisuuksia puolustaa itseään jos joku esimerkiksi päätti kaivaa jonkin muun aseen kuin valosapelin esille.
Aseista valosapeli ja voimat ovat Jedi Knight kakkosen moninpelin ehdottomat kuninkaat, sillä tavallisilla tykeillä sun muilla ammuskelu ei eroa meiningiltään yhtään esimerkiksi Unreal Tournamentista ja tavallisia aseita tulikin itse käytettyä lähinnä vain pakon edessä, eli silloin kun joku rupesi raukkamaisesti räiskimään tavallisilla aseilla, vaikka itsellä olikin vain valosapeli kädessä. Valosapelissa on kyllä vain sitä jotain, mitä muista peleistä ei löydy.
Tavallisten aseiden ja valosapelin sekaisin sotkeminen moninpeliin tietysti aiheutti aina tämän tästä sitä että singolla tai muulla tavallisella aseella varustautunut pelaaja meni tuosta vaan ottamaan omansa ja ampui kaksi keskenään miekkailevaa pelaajaa taivaan tuuliin. Onneksi Raven on osannut varautua tähän etukäteen ja pelaajilla onkin mahdollisuus haastaa toisiaan kaksintaisteluun kiivaimman deathmatchinkin keskellä ja jos vastapuoli päättää ottaa haasteen vastaan, muuttuu kaksikko immuuniksi “ulkopuolisten” iskuille ja ammuksille. Näin saa siis rauhassa käydä oman kaksintaistelunsa ilman häiriötekijöitä, joka on kieltämättä kiva ominaisuus. Ikävä kyllä kovin moni ei ainakaan tuntunut tietävän miten haasteen ottaminen vastaan tapahtuu tai sitten eivät vain välittäneet.
Kaikkia moninpelimuotoja tuli kokeiltua ja yksikään niistä ei tuntunut allekirjoittaneesta tylsältä, ei edes täysin tavallinen deathmatch josta kiitos lähinnä kuuluukin hyville moninpelikartoille ja Jediominaisuuksille.
