Obscure arvostelussa

Kauhugenre niin elokuva kuin pelimaailmassakin on näinä päivinä varsin kasaan lässähtäneen oloinen. Kukaan ei oikein tunnu saavan aikaiseksi täysin vakavasti otettavaa kauhuelokuvaa saatika sitten kauhupeliä, joka oikeasti onnistuisi pelottamaan katsojalta/pelaajalta pupun pöksyyn. Mitä sitten saadaan aikaiseksi, kun yhdistetään Resident Evil tyyliset pelit sekä teinikauhuelokuvat, kuten Scream ja Tiedän(yhä)mitä teit viime kesänä tyyliset nimikkeet? Siitä saadaan peli nimeltä Obscure. Me saimme 17. päivä syyskuuta kauppoihin ilmestyvän pelin PS2-version lehdistökappaleen arvosteluumme ja aiommekin nyt kertoa, onko kyseinen peli seuraava kannattava hankinta kauhupelien ystävien listalla.

Obscure on periaatteessa tyypillinen survival horror peli. Peli kertoo Leafmoren lukion viidestä teinistä, joista yksi katoaa eräänä koulu-iltana.. Oman koulunsa uumeniin. Kadonneen hepun kaverit tietysti oitis päättävät ottaa asiat omiin käsiinsä menemällä yöllä kouluansa tutkimaan. Kadonneen nuoren kohtalon ainakin osittain jo tätä ennen tietävä pelaaja joutuu tutkimaan hieman koulun paikkoja ennenkuin kohdataan ensimmäiset hirvitykset noin 10-15 minuutin pelaamisen jälkeen. Samalla asiaa tutkivat kaverukset tajuavat etteivät asiat todellakaan ole niinkuin pitäisi…
Siinä missä Capcom on rinta rottingilla pelistä toiseen käyttänyt samaa vanhaa kaavaa itseään toistavien kauhupeliensä, kuten edellä mainitun Resident Evil sekä Dino Crisis pelisarjojensa kohdalla, yrittää Obscuren kehittänyt Hydravision pelillään jotain uutta ja hieman erilaista lähestymistapaa. Se kaikkein perinteisin, eli Resident Evil tyylinen ennalta määritettyjen kamerakuvakulmien käyttäminen löytyy myös Obscurestakin. Tosin tässä pelissä ennalta määrätyt kamerakuvakulmat olivat omasta mielestäni toteutettu paremmin kuin esimerkiksi juuri RE-peleissä, eikä niiden olemassaolo häirinnytkään ärsyttävällä tavalla pelaamista. Ota tästä mallia Capcom!

Obscure ei laita sankaripoloa tarpomaan yksinään käytäviä ja huoneita vaan sen sijaan pelaaminen onnistuu pareittain. Jos löytyy peliseuraa, voi peliin ottaa oman ihmiskaverinsa mukaan ohjastamaan parivaljakon toista jäsentä. Jokaisella pelin hahmolla on hieman erilaiset kyvyt ja siinä missä Josh osaa käteävästi tutkia paikat ja kertoa pelaajalle onko kyseisessä huoneessa vielä jotain löydettävää/tehtävää, osaa Stan lukkojen tiirikoimisen parhaiten. Hieman hölmönä yksityiskohtana voidaan pitää sitä, että kaverukset osaavat tosiaankin kulkea vain pareittain ja esimerkiksi kolmen tai neljän porukassa kulkeminen ei onnistu millään, jolloin kahden kavereista on aina jäätävä odottamaan paikalleen.

Pelin ärsyttävimpiä asioita on hahmoparin vaihtaminen. Pelissä on tiettyjä “kohtaamispaikkoja” joissa toinen pareista siis odottelee sillä välin kun toinen tutkii paikkoja. Mikäli haluaa kesken tutkimisen vaihtaa paria, ei se onnistu siten että painaisi yhtä nappulaa ja pari vaihtuisi, vaan käytössä olevan parin on ravattava takaisin kohtaamispaikalle josta pelaaja voi vaihtaa paria/jäseniä. Tämän lisäksi liian kauas taakse yksinään jätetty kaveri kuin taianomaisesti katoaa ja palaa kokoontumispaikalle.

Pelaaminen koostuu periaatteessa kevyestä puzzlejen ratkomisesta, sekä hirviöiden lahtaamisesta. Peli käyttää kahta eri tavaravalikkoa, joita käytetään painamalla L2 -ja R2 nappuloita. L2 vastaa peliruudun vasemmanpuoleisesta valikosta, kun taas R1 oikeasta. Vasen valikko sisältää yleishyödyllistä tavaraa, kuten energiatäydennykset, avaimet ja niin edelleen. Oikea valikko taasen sisältää pelaajan aseet, kuten pesäpallomailan ja pistoolin. Joissain harvoissa pelin tilanteissa valikkojen tavaroita voidaan yhdistää, esimerkiksi teippaamalla taskulamppu pistooliin kiinni, jolloin saadaan pistooli-fikkari. Kätevää. Yksi pari jakaa tavarat keskenään, joten jokaisella jäsenellä ei siten tarvitse olla omaa tavaravalikkoaan mikä selkeyttää pelaamista. Pelin käyttöliittymä onkin käyttäjäystävällisyydeltään todella paljon parempi kuin esimerkiksi Resident Evil pelien jokseenkin sekavat tavaravalikot.

Kontrolliensa osalta peli muutenkin on varsin helppo omaksua ja pelata. Vasemmalla tatilla liikutetaan hahmoa, L2 -ja R2 nappuloilla siis ohjataan tavaravalikkoa, neliöllä onnistuu hahmon “erikoisominaisuuden” käyttäminen, ympyrällä vaihdetaan ohjastettavaa hahmoa parivaljakossa, X:llä avataan ovia/otetaan tai käytetään esineitä ja X -ja R1-nappulan yhdistelmällä käytetään kulloinkin käytössä olevaa asetta. Mukana olevaa tekoälykaveria voi myös komentaa ristiohjaimen ylös, alas, vasemmalle ja oikealle nuolia käyttämällä. Komennot ovat yksinkertaisia; seuraa, pysy paikalla, hyökkää ja auta pelaajaa.

Obscure lainaa myös periaatteellisen vaikeustasonsa Resident Evil peleistä. Pelin tallentaminen ei nimittäin onnistu milloin tahansa pelaaja itse haluaa. Homma onnistuukin ainoastaan silloin, kun pelaaja onnistuu löytämään koulun alueella sinne tänne ripoteltuja CD-levyjä, jonka jälkeen pelin tavaravalikosta valitaan CD ja tallennus onnistuu. Tämä tuntuu olevan niitä ikuisuusasioita mitkä eivät joissain peleissä koskaan muutu. Jos kuitenkin kyseessä on pelaaja, joka ei pitkiä taipaileita peliä päivän aikana ehdit pelata niin toki, jokapaikan tallennusmahdollisuuden puuttuminen ottaa pattiin.. Ja vielä jos kyseessä on sellainen, että tallennusmahdollisuudet pitää itse etsiä.

Tallennusseikan lisäksi esimerkiksi panoksia aseeseen jaellaan hyvin nihkeästi jonka lisäksi myös ensiapupakkaukset ovat kova sana koulun käytävillä. Hieman tätä vaikeutta paikkaa toki se fakta, että pelaajalla on useimman osan ajastaan mukanansa kaveri, joka osaa taistella mukana. Tekoäly pelissä ei ole mitenkään kelvoton. Hirviöt osaavat tulla kiitettävästi joskin suoraviivaisesti päälle, kun taas tietokoneen ohjastama tiimitoveri osaa pätkiä hirviöitä lättyyn ilman pelaajan kädestä pitelemistä. Hienona yksityiskohtana pelaajan esimerkiksi tiirikoidessa lukittua ovea pitää tietokonekaveri itsensä valppaana yllätyshyökkäysten varalta.

Pelissä valolla on tavallista suurempi merkitys, eikä se olekaan pelissä mukana pelkkänä kosmeettisena hienoutena. Hieman samaan tapaan kuin vampyyrit, myöskään Obscuren hirviöt eivät kestä päivänvaloa eivätkä lisäksi myöskään mitään muutakaan suoraa valoa. Niinpä pistooli-fikkaristakin tulee erittäin käytännöllinen, jopa silloin kun aseessa ei ole yhtään panoksia. Lisää valoa voi paikoin saada rikkomalla luokkahuoneiden ikkunoita, jolloin valoon uskaltautuneet hirviöt paistuvat hengiltä.

Graafisella tasolla Obscure ei ole mitään ihmeellistä taikka mullistavaa, mutta toimii yllättävän hyvin. Siinä missä Resident Evil luottaa 3D-hahmomalleihin esirenderöityjen taustojen päällä, on Obscure yhtä reaaliaikaista renderöintiä alusta loppuun. Enkä nyt sanoisi, että peli tässä yhtään mitään häviää. Pelottavaa tunnelmaa luova synkkä koulu ja sen ympäristöt valoineen ja varjoineen luovat oikeanlaisen tunnelman pelin ääniosaston tukiessa tätä mainosti. Pelin alussa kuullaan teinikauhuelokuvien tyyliin hieman popmusiikkia ja Obscuressa siitä vastaa Sum 41 “Still Waiting” kappaleellaan.
Yömyöhään peliä pelattaessa äänien ollessa suhteellisen kovalla alkaa nopeasti pelin pelottava tunnelma hiipiä painostavalla tavalla mieleen. Taustalla soi painostavatunnelmainen muusikki samalla kun taustalta kuuluu huutoja, kolahduksia, rapinaa, tömähdyksiä sekä hirviöiden mörinöitä. Kaikki nämä luovat hyvin tunnelmaa ja siinä vaiheessa, kun hirviö pomppaa silmille sitä oikeasti säikähtää. Tätä ei voi allekirjoittanut sanoa ainakaan kovin monesta pelistä. Ääninäyttelyäkin löytyy ja vaikka se ei ole mitään päätä huimaavaa niin se toimii silti yllättävän hyvin antaen hahmoilleen jopa ripauksen persoonaa. Kaiken toki kruunaa Dolby Surround Pro Logic II-äänituki.