Stunt Bike Extreme koukuttaa kaksipyöräiseen temppuiluun

Alkuvuoden kuivahko startti arvosteluiden ja pelien ihanaan maailmaan on toistunut kutakuinkin kaikki 26 arvostelijavuottani melko samanlaisena. Vielä pitäisi tätä kirjoittaessa saada valmiiksi jouluruuhkien jäljiltä pyörimästä Avatar-pelin (maistuva) From the Ashes DLC-lisäri, mutta heitetäänpä tähän väliin simppelimpää indietä.

Arvosteluun kun tarjottiin pärräpeli Stunt Bike Extreme, joka epähuomiossani olikin julkaistu jo huhtikuussa 2025. Tässä vaiheessa ajattelin, että no, arvostelukoodi tuli jo asenneltua koneelle, niin menköön. Jos vaikka kävisikin niin, että joku ei vielä pelistä ole kuullut, mutta tämäntapainen olisi hakusessa. Ainakaan Steamin, noin tuplajuustohampurilaisen kokoinen viiden euron hintalappu ei pitäisi olla este kokeilemiselle.

Suomalaiseen suuhun hassu kehittäjänimi Hyperkani kääntyikin lopulta ihan suomalaiseksi sanaksikin, koska allekirjoittaneelle aiemmin tuntematon kymmenpäinen Hyperkani majaileekin nääs Tampereella. Ei sinänsä olekaan sitten ihme, että juuri Stunt Bike Extreme vaikuttikin ottaneen niin paljon inspiraatiota suomalaisen Red Lynxin vanhemmista Trials-peleistä.

Tarkemmin sanottuna Stunt Bike Extreme muistuttaa eniten kuitenkin Hyperkanin aiemmin julkaistuja mobiilipelejä. Yhtäläisyyksiä on runsaasti muun muassa Appstoressa julkaistuun noin kolmen vuoden takaiseen Stunt Car Extremeen sekä reilun kymmenen vuoden takaiseen Stunt Car Challenge 3:een. Ilmeisesti ykkönen ja kakkonenkin on olemassa.

Stunt Car Extremen trailerissa jotkin puurampit sekä pätkät tasoista näyttävät lähes identtiseltä Stunt Bike Extremen kanssa, joten osaltaan varmasti samoja rakennuspalikoita on peleissä käytetty. Stunt Bike Extremen alhainen hinta Steamissa selittyykin pitkälti sillä, että kyseessä on ilmaisen mobiilipelin porttaus – luonnollisestikaan PC:llä ei ole mainoksia eikä sovelluksen sisäisiä ostoksia, joten jotain summaa kehtaa pyytääkin.

Pelin premissi on simppeli: eteen työnnetään pari sataa alati vaikeutuvaa motocross-trialia, joista pitäisi luovia pisteestä A pisteeseen B (maaliin) ilman, että virtuaaliukolta katkeaa niskat tai selkäranka. On kallistuvia lankkuja ja silmukoita, kaatuvia rengaspinoja, mutta myös kanjoneita ja räjähtäviä tynnyreitä, jotka helposti posauttavat ukon hengiltä tai jättävät miehen ajokkinsa kera ikävään railoon.

Stunt Bike Extreme on siinä mielessä armeliaampi, että tason sisäisiä checkpointeja tuntui olevan runsaammin kuin Trials-peleissä. Toki henkiinherätyksessä menee hukkaan omat sekuntinsa, joka auttamatta lisää kokonaisaikaa pelikelloon, eikä maksimaalinen huippuaika sieltä välttämättä tartu. Checkpointilta jatkamisen sijaan tason voi palauttaa ihan alkuunkin ja ajan nollata. XP:tä kertyy mittariin jokaisella läpiajolla.

Tilille kertyvällä rahalla voidaan ostella virtuaaliukolle kypärää ja kuteita, mutta myös alla olevaa alkupärrää voidaan päivitellä tehokkaammaksi ja vaihtoehtoisesti voidaan ostaa kokonaan uusiakin. Kaikkiaan pyöriä on kymmenen erilaista, joista kallein maksaa 150 000 kolikkoa.

Mukana on muun muassa suomalaisten suosima, klassinen ja söpö Honda Monkey (pelissä Donkey), mutta myös jonkinlainen harrikkakloonikin löytyy, jolla on hauska päristellä pitkin hyppyreitä. Kallein pyörä on hassun överi, isorenkainen ja apokalyptinen Mad Max -pärrä.

Omien kaksipyöräisten päivittäminen uudelle tasolle avaa kyseiselle ajokille aina uuden skinin, joten jotain visuaalistakin palkinta teholisäyksen ja paremman pidon ohella tarjoillaan. Pyörissä on eroakin ja esimerkiksi siinä missä harrikka on melkeinpä kaikessa muussa hyvä, niin sen kieputtaminen ilmassa täydet 360-astetta on lähes mahdotonta. Pikkumopo Donkey sen sijaan on paras kieputuksessa.

Tasoja tulee tahkottua aina pelin käynnistettyään hyvinkin addiktoituneena, koska kontrolleihin on erittäin helppo päästä sisään: ei pelissä käytännössä peliohjaimella pelatessa tarvita kuin oikeaa liipaisinta kaasutteluun ja vasenta jarrutteluun, vaikka voi pärrää hyppyyttääkin.

Ensimmäiset sata tasoa eivät muutenkaan tarjoa kuin muutamia kiperämpiä kohtia yksittäisissä tasoissa, vaikka pärrääkään ei päivittelisi, joten haastekäyrä pysyy pitkään melko matalana. Toki sen täydellisen ajan hinkkaamiseen menee useampia yrityksiä, eikä siten välttämättä se maksimi kolme tähteä aivan heti tule. Useimmat tasoista kuitenkin menevät jo ensikokeilulla läpi tai viimeistään toisella. Jokaisen kahden tason välein avautuvat bonustasot sen sijaan ovat hieman perustasoja haastavampia, mutta nekin taittuvat ennen pitkää. Kokonaismäärältään peli tarjoaa huimat 400 tasoa, joten rahalleen saa rutkasti vastinetta.

Ajon aikana sitten mieluiten flippaillaan etu- tai takaflippejä extreme-räsyhepun tavoin vasenta tattia liikuttelemalla. Ilmatempuista kertyy radan läpäisyn ohella XP:tä, joka täyttää mittaria ja nostaa ajajan tasoa. Palkinto per uusi taso olisi voinut olla jotain oikeasti hauskaakin, mutta tylsästi se on aina vaan 1000 kolikkoa lisää tilille. Kuskin ja pärrän ilmassa pyöritys toimii hyvin arcademaisesti, eikä niskoilleen putoaminen tunnu missään vaiheessa hetkeltä alkaa syytellä peliä tai sen kontrolleja.

Tasoja voi pelata myös uudemmankin kerran, mikäli suuri kokonaisaika maaliintultaessa sapettaa. Vaikka mitään leaderboardseja ei olekaan, voi samaa rataa hinkata ainakin niin kauan, että kuhunkin tasoon piilotetut rahaboksit saa kerättyä ja saa hinkattua oman suorituksensa niin nappiin, että ensiajon jälkeen mukaan matkaan ampaisevaa haamuratsastajaa (ei Nicolas Cage) ei enää päihitä.

Suurin porkkana pelissä on kaikkien ajokkien auki saaminen, koska esimerkiksi toisen suomalaisen (supersuositun) pelin, Hill Climb Racingin kaltaisesti tässä pelissä pärrää ei ole oikeastaan edes mikään pakko päivitellä tehoiltaan paremmaksi, kun perusarvoillakin pärjää niin pitkään – ehkä jopa liian kauan. Kassaan kilisee rahaa ja pelaaja alkaa säästää nopeasti ja ostelee nopeasti siten auki myös uusia päristeltäviä. Alla olevaa ajokkia voi sitten vapaasti vaihdella mikäli jonkin radan jyrkempi nousu tai pidempi ilmaloikka ei meinaa taittua käytössä olevalla.

Visuaalisesti Stunt Bike Extreme on nostalgiahenkinen pläjäys, sillä peli muistuttaa grafiikaltaan pelattavuutensa ohella esimerkiksi aikoinaan Xbox 360 -konsolin Live arcadessakin julkaistua Trials HD:ta. Pieni backflippi menneisyyden helmoille tässä siis vedetään, eikä siinä mitään.

Ruudunpäivitys on erittäin vauhdikasta ja ajokin pärinät kuulostavat riittävän päriseviltä ja pärrävalikoima ääniltään myös hieman toisistaan eroavilta. Grafiikassa ei sinänsä ole mitään erityistä kehuttavaa mobiilitaustansa vuoksi, mutta maisemissa riittää onneksi kivasti vaihtelua. Mukana on varastomaisemaa, Lähi-Idän miljöötä, Arizonan aavikkoa, talvimaisemaa kuin esimerkiksi pilvenpiirtäjien keskellä ajamista suurkaupungin sykkeessä.

Ratoihin mahtuu myös vaihtelua: toisinaan ajetaan hetki rekannuppia karkuun kuin Terminator 2:ssa, hypätään kiitoradalla olevan lentokoneen eteen päristelemään tai kivutaan puiden tavoin kaatuvia voimalinjoja pitkin ylöspäin. Joskus matkustetaan pummilla junan katolla tai loikataan kohti ajavan sellaisen ylitse.

Taustalla temppuilun aikana soi geneerinen musiikki, joka on joko ilmaismusiikkia tai tekoälytavaraa. Mene ja tiedä, koska pelivalikosta ei löydy mitään tekijätietoja ja siten ketään musiikeista vastaavaa. Instrumentaaliselta muka-Metallicalta tai instrumentaaliselta American Pie -opiskelijarockilta kuulostavat lurittelut ajavat asiansa rataan keskittyvän pelaajan korvakäytävässä vieraillessaan. Musiikkia olisi saanut kuitenkin ehdottomasti olla paria lyhyttä raitaa enemmän. Pelin Havaiji-teemaisissa, värikkäissä hiekkarantatasoissa olisi aivan hyvin noiden samojen yllä mainittujen lurituksien sijaan voinut soida vaikkapa ukulelemusiikki.

Kokonaisuutena Stunt Bike Extreme on häpeilemätön suomalainen, mobiilipelin pohjalta portattu Trials-klooni, mutta siitä löytyy runsaasti ratoja ja vaikeuskäyrä (näkövinkkelistä riippuen) pysyy pitkään sopivan alhaisena, joka vähentää turhautumisen mahdollisuuksia ja ainakin opettaa pelaamaan kunnolla ja tarkasti, ennen kuin ne vaikeammat tasot alkavat tulla vastaan. Peliä on vaikea olla suosittelematta näinkin alhaisella hintalapulla.