Xbox 360 konsolin roolipelivalikoima on alkanut kasvaa hyvää vauhtia kuluneen vuoden aikana, ja lisää helmiä on vielä odotettavissa. Ajat ovat onneksi muuttuneet entisistä, kun ei oikein uskallettu tuoda länsimaiden näytille JRPG -pelejä, kategoria johon Tales of Vesperiakin putoaa. Namco Bandai asettaa jalkansa tukevasti muiden suurien roolipelijättien viereen, tuodessaan Euroopan markkinoille Tales of Vesperian, joka on uusin osa Tales -pelisarjaan.
Tales of Vesperia on anime-hengessä piirretty peli, jonka välianimaatiot ovat nättiä perusanimea ja itse pelin päähahmotkin ovat kliseisiä isosilmäisiä poikatyttö otuksia, joiden sukupuoli selviää vasta kunnes he alkavat puhumaan. Animea tässä pelissä onkin selvästi haluttu apinoida, tai pikemminkin tuoda esille, sillä jo pelin alku näyttää ja kuulostaa aivan joltain animesarjan alkuintrolta. Tässä ei mitään vikaa ole, vaan se on oikeastaan ihan mielenkiintoinen lähestymistapa, joka eroaa monesta muusta sarjan edustajasta. Pelatessa monet taustat näyttävät kaksiulotteisilta kamerakulmien takia, vaikka ne eivät tätä kuitenkaan ole. Piirrettynoloinen värimaailma vain luo tämän illuusion, sekä myös se, ettei kameraa pysty liikuttelemaan hahmon ympärillä vaan se pysyy staattisesti hahmon takana.
Tarina seuraa nuorta Yuri -nimistä heppua, joka haluaa palauttaa kaupunkinsa omistaman blastian omalle paikalleen, jotta vedentulo säilyisi. Blastiat ovat muinaisen sivilisaation jäänteitä, joilla on nyky-yhteiskunnassa tärkeä rooli, kuten kaupunkien suojamuurien ylläpitäminen, jotta hirviöt eivät pääsisi kaupunkiin. Yuri kohtaa matkansa varrella Estelliesen, sekä muita seuralaisia, jotka lyöttäytyvät mukaan omista erinäisistä syistään. Yuri ja kumppanit kuitenkin huomaavat matkustelunsa aikana, että blastiaa on alkanut mystisesti katoamaan kaupungeista. Tästä sitten seuraakin se suurempi seikkailu, jota ystävykset yhdessä ryhtyvät ratkomaan. Perinteistä huttua siis on tarjolla tarinan kannalta, joka näin pähkinänkuoressa on tämä; kerätään pelin päähahmot kasaan, opetellaan perusasiat taistelemisesta sekä muista pelin ominaisuuksista ja lopuksi lähdetään jahtaamaan pääpahista, jottei maailma tuhoutuisi.
Tales Of Vesperian reaaliaikainen taistelumekanismi on yksinkertainen ja valitettavasti hieman köykäinen. Hyökkäys toimii kahdella nappulalla, jotka ovat perusliikkeet sekä erikoisliikkeet. Suojaus ja sivuttaisliike onnistuu myös. Taistelut käydään ympyrämäisessä näkymättömässä kehässä ja viholliset näkyvät aina maailmankartalla, eli ne eivät vain yhtäkkiä ilmesty, kuten esimerkiksi Final Fantasyissa on ollut tapana. Tappeluissa on myös mahdollista saada aikaan komboja käyttäen perusliikkeitä ja tämän jälkeen voi huitaista erikoisliikkeen vihollista päin. Näitä peruslyöntejä voi tehdä kolme peräkkäin ? ellei siis tee perään vielä erikoisliikettä, jonka jälkeen Yuri heittää ärsyttävästi miekkaa ilmassa kerran ympäri, jonka aikana ei voi tehdä muuta kuin odotella, että miekka on pyörähtänyt jotta voisi iskeä uudelleen. Kombojenkin jälkeen on pieni paussi ennen kuin voi iskeä uudelleen. Tämä on erittäin turhauttavaa ja saa taistelut tuntumaan hyvin köykäiseltä. Sama homma on sivuttaishyökkäyksien kanssa: Mikäli mielii käppäillä vihollisten taakse ja alkaa ?kutittelemaan? selkää, tulee pian huomanneeksi, ettei juostessa voi tehdä muuta kuin yhden raapaisun, jonka jälkeen seuraa taas tällainen pieni hengähdystauko. Torjuminenkin tuntuu hyvin turhalta, koska se ei toimi sen nopeammin kuin muutkaan taistelukomennot, ja kaiken lisäksi torjumisen aikanakin saa osumaa.
Erikoishyökkäyksiä hahmoilla on useita, kuten vaikka Azure Edge, joka lyö eräänlaisen tuulenpuuskan vihollista kohti. Nämä hyökkäykset voi asettaa pikanäppäimelle, joina toimivat molemmat tatit. Oikeaakin tattia saattaa joutua käyttämään pikanäppäimenä, mikäli mielii kunnolla näitä hyökkäyksiä käyttää, TP -energian puitteissa kuitenkin, sillä näitä liikkeitä käytettäessä tätä kyseistä energiaa kuluu. Näiden tavallisimpien erikoislyöntien lisäksi pelissä on Overlimit -käyrä, jonka täytyttyä on mahdollista tehdä erikoisiskujen yhdistelmälyöntejä.
Pelin vaikeustasot eivät ole ollenkaan sitä mitä odottaisi, sillä balanssi näiden suhteen on onnistuttu tuhoamaan täysin. Keskimmäisellä vaikeustasolla pelattaessa perusviholliset ovat helppoja, mutta pomot taas ovat aivan jotain muuta. Helpoimmalla taas kaikki viholliset tuntuvat menevän liiankin nopeasti alas, vaikka pomotappeluissa kuluukin paljon energiapulloja ja muuta tavaraa. Vaikeimmalla vaikeustasolla peli sen sijaan tuntuu mahdottomalta. Tämä on äärimmäisen turhauttavaa, varsinkin kun tallennuspisteet ovat ajoittain sijoitettu ärsyttävästi, esimerkiksi siten, että ennen pomotaistelua on jokin aarre kerättävänä. Peli on vieläpä suunnattu varhaisteineille, joilla ehkäpä on muutenkin hieman kärjistynyt sietokyky kestää jatkuvia tappioita.
Tales of Vesperiassa on kuitenkin mahdollista harrastaa pientä mikronysväystä taisteluiden suhteen, sillä tietokoneen ohjaamille kumppaneille voi antaa tilanteenmukaisen taistelutaktiikan. Nämä taktiikat ovat puolustava- , neutraali ja hyökkäävä -taktiikka, ja näiden pikanäppäin on näppärästi asetettavissa nuolinäppäimiin. Kaiken lisäksi näitä taktiikoita voi mennä muuttelemaan sisältä päin vielä enemmän, esimerkiksi siten, että voi määritellä missä vaiheessa vedetään huiviin energiaa palauttava pullo. Näiden sääteleminen helpottaa vaikeustasojen suhteen, mutta tämä taktiikoiden säätelemisen olemassaolo täytyy vain itse hoksata, sillä peli ei siitä kerro tarpeeksi aikaisessa vaiheessa.
Matkansa aikana Yuri ja kumppanukset keräävät kaikenlaista tietoa ympäristöstään, kuten esimerkiksi kohtaamistaan vihollisista ja esineistä. Näitä tietoja voi sitten katsella tarkemmin valikossa olevista kirjoista. Osa kirjojen sisällöistä on turhaa, kuten vaikka tieto turvakypärästä, mutta tärkeimpinä infoina varmasti ovat synteesi- sekä ruoka sarakkeet, sillä näitä tarvikkeita voi sitten lähteä metsästelemään maailmalla pyöriviltä vihollisilta, mikäli mielii saada jonkin tietty synteesi tai ruoka.
Synteesit mahdollistavat esineiden luonnin yhdistelemällä kaikenlaisia tavaroita, kuten vaikka liskon suomuja ja miekan kanssa. Melkeinpä mitä vain voi luoda synteesin avulla, aina taisteluissa käytettävistä energiajuomista aseisiin. Oudompiakin esineitä on mahdollista luoda, kuten esimerkiksi aurinkolasit, joilla ei kuitenkaan ole mitään varsinaista virkaa. Sen lisäksi että synteesit kuluttavat tavaroita, niistä joutuu myös maksamaan kaupalle. Mikäli haluaa saada joitain kaupan tavaroita hieman halvemmalla, on synteesi hyvä vaihtoehto.
Ruuan tekeminen vaatii myös tiettyjä ainesosia ja näitä eineksiä saa helposti kerättyä matkan aikana, ja voihan näitä aineita ostaa kaupoistakin. Ruoat lisäävät energiaa, nostavat taistelukykyä ja muuta tämäntapaista, joten tämä kyky on ihan tervetullut. Kokkailua ei kuitenkaan taisteluissa voi harrastaa, vaan mahan saa täyteen toiminnan välissä ja suoraan taistelun loputtua on mahdollista tehdä ruoat, mikäli on asettanut ruuilleen pikanäppäimen. Reseptejä saa monella tapaa, esimerkiksi Live -palvelun kautta on mahdollista oppia pihvin paistaminen.
Grafiikan osalta ei kannata odottaa mitään mullistavaa, mutta hahmojen suunnittelusta on vastannut Kosuke Fujishima, joka on tullut tunnetuksi Ah! My Goddess -nimisestä mangasarjastaan. Pelin hemmot ovatkin aivan kuin suoraan animesta repäistyjä, joten manga- ja animefanitkin varmasti tuntevat olonsa kotoisaksi peliä pelatessaan. Hienointa pelissä kuitenkin on se, että animetunnelmaa luodaan mukavilla animepätkillä, sen sijaan että ne olisivat perinteistä CGI -animointia. Musiikkipuolella meininki on yllätyksetöntä ja äänipuoli on muutenkin aika köykäistä. Repliikkejä pelissä toki on kiitettävä määrä. Välillä tuntuu, että sitä olisi liikaakin, kun jatkuvasti nousee esiin pieniä sivuhuomautuksia eri hahmojen kesken kun tallustellaan maailmalla. Aina näitä ei jaksaisi kuunnella, mutta onneksi nämä tulevatkin esiin vain jos painaa ohjaimen nappulaa.
