Thank You Bus Driver on arkisen hauska kuvaus bussikuskin työpäivästä

Thank You Bus Driver ei ole mikään taide-elokuva, vaikka nimensä puolesta sen voisi helposti kuvitella olevan jotain etäistä sukua mainiolle japanilaiselokuvalle Drive My Car. Idea on kuitenkin arkisella tapaa samankaltainen, vaikka Thank You Bus Driverin (tai TYBD:n) kohdalla onkin kyse Double Finen ensimmäisestä pelijulkaisusta sen jälkeen, kun Tim Schaferin tiimi pelastautui Xboxin ja Microsoftin vihreästä myrskyaallokosta.

Double Fine tunnetaan erikoisista peleistään ja tämä on kenties studion majakkapelin tavoin erikoisinta sorttia. Idea on simppeli: aja bussia kuin arkityönäsi. Tätä kuvastamaan on tehty Youtuben shorttiakin lyhyempi musalooppi, joka päävalikossa toistuu pykälän tunnelmallisempana, pelissä viileämpänä.

Mikään simulaattori tämä ei ole, mutta niinkin simppeli kun ideansa on, se osaa olla pirun koukuttava. Peli on myös hieno esimerkki siitä, että ei kummoista grafiikan tarvitse olla, jos mekaniikka ja idea ovat mielenkiintoisia. Aikana jolloin kännykät 2000-luvun alussa olivat vielä yksivärisiä ja suosituimmat niistä muutamaa tulitikkuaskia hieman kookkaampia, oli työpaikkojen taukohuoneissa suurinta hupia Metro-lehden päivittäisen, useimmiten huvittavan tekstiviestipalstan lukeminen, joka oli joskus sivun kokoinen, joskus hyvässä lykyssä aukeaman.

Avautumiset paperilehden sivuilla vaihtelivat kuin nettilehtien kommenttikentissä, mutta yksi teema oli toistuva: ”mikseivät ihmiset koskaan moikkaa tai kiitä bussikuskia?” En ainakaan tietoisesti ollut koskaan jättänyt moikkaamatta, mutta viestit syöpyivät allekirjoittaneen mieleen ja olen aina muistanut sanoa ovella moi ja joskus jopa huikannut kiitokset poistuessani.

Thank You Bus Driverissa keskeinen idea on kerätä kiitoksia, sillä niiden kerääminen kasvattaa lopulta kuskin tasoa ja touhu tehostuu esimerkiksi niin, että dösään tulee kerralla pysäkiltä enemmän jengiä. Ehkä joku Double Finella luki joskus Metron suomiversiota.

Pelin alkaessa leimataan sisään, ajetaan bussi ulos varikolta ja heti ensimmäinen pysäkki näkyykin jo. Sisään marssii kirjavaa porukkaa, kuten oikeassa elämässä: uimarengas, orava, mikroaaltouuni, delfiini ja donitsi tarvitsevat kyytiä. Mikäs siinä, ropoa koneeseen ja peremmälle vaan! Tarkoitus on ajaa työajan puitteissa seuraavalle pysäkille. Vanhat poistuvat kyydistä ja tilalle tulee lisää porukkaa ja samalla lisää checkpoint-aikaa kelloon. Työvuorosi pitenee, kamala ajatus. Kun tasot nousevat, avautuu päivävuoroa seuraavaksi yövuoron ajaminen – vielä kamalampi ajatus. Kaikki on pimeämpää, matkustajatkin, mutta sentään pysäkkien pysäytyspaikat hohtavat jotenkuten pimeässä.

Kolaroiminen, törttöily ja muu pelleily saa matkustajat hermostumaan kuin Crazy Taxissa konsanaan ja kojelaudassa olevan kiitosmittarin käyrä alkaa laskea kuin lehmän häntä. Ei ole harvinaista, että seuraavalla pysäkillä mittari on nollassa ja matkustajat poistuvat ärräpäiden kera kyydistä. Ei kiitosta. Turhaa työtä. Huokaisu ja äkkiä uudelle pysäkille – jos aikaa vielä on! Joskus kyyti katkeaa kesken matkan ja asiakkaat jätetään dösään istumaan, samalla kun leimataan ulos ja seuraava työvuoro alkakoon, varikolta. Hauskana yksityiskohtana työpäivän itseään toistavuutta kuvaava arkimusiikkilopppi alkaa kuulumaan kovempaa ja nopeampana, kun työvuoroa on enää kymmeniä sekunteja jäljellä. Ei musiikki itseäni varsinaisesti alkanut pännimään missään vaiheessa, koska pitää kaahata ja keskittyä ajamiseen, mutta olisihan sitä nyt oikeasti voinut kai muutaman erilaisen raidan peliin silti työntää?

Onnistunut kyytien ketjutus on pelin keskeinen tavoite, koska tasaiseen tahtiin radalla pysyvä pelaaja saa valita eräänlaisia power uppeja -ajoaan auttamaan, joka taas johtaa todennäköisempään kiitosten kertymiseen. Kuskin pirtelö antaa boostia bussin moottoriin, jouluvalot katossa tietävät iloisempia matkustajia, wunderbaumi peruutuspeilissä keikkumassa poistaa hajut ja niin edelleen. Ai että mitäkö hajuja?

Yksi keskeinen elementti on huonosti käyttäytyvät matkustajat, jotka saavat muut hermostumaan ja poistumaan ilman kiitosta. Kuskin olisi muistettava kääntää päänsä salin puolelle aika ajoin ja osoittaa varoittavalla sormella törttöä, joka puhuu äänekkäästi lankapuhelimeen, piereskelee tai kuorsaa muiden kustannuksella. Jos varoitus ei auta, tyypin voi viskata bussin takaovesta ulos. Äänekkäällä power up -töötillä voidaan herättää matkustajat, joten ehkäisykeinoja tuoksukuusen tavoin on.

Hauskana vitsinä pelaajan noustessa tasoissa aukeaa erilaisia kuvafilttereitä, joilla voi vaihtaa isovanhempien suosiman värimoodin pois ja saada tilalle, edes jotain väriä etäisesti muistuttavaa. Mutta jälleen – grafiikka on vain olemassa tässä pelissä näkemistä varten. Näkemisestä puheen ollen, pitkin kaupunkia suhaillessaan taitava bussikuski navigoi ilman navigaattoria – koska sellaista ei ole.

Tarjolla on isosta tuulilasista avautuva näkymä ja tuulilasin eteen näkymää peittämään levitettävä kartta, jossa reaaliaikaisesti pelaajan bussitäppä liikkuu ja kartalla näkyy myös tavoitepysäkki. Pelaaja voi ohjata bussia samalla kun kartta on ruudulla, mutta todennäköistä on, että vastaantuleviin tai kylkeen tuleviin autoihin törmää tai että kaduille kertyvät roskapussit saavat kyytiä.

Tasojen noustessa liikenteen sekaan tulee mukaan roska-autojakin, jotka käyvät korjaamassa roskia, mutta samalla roskapussien määräkin katujen varsilla lisääntyy. Toisaalta yhdeksi power upiksi muodostuu myös roskapusseihin törmäily, joka nopeuttaa bussin kulkua. Itsevarma kuski ei käytäkään karttaa, vaan suunnistaa taivaalla edes takaisin heiluvan jättikokoisen muovitötterön perässä. Sinne pitäisi ajaa – reitti vapaa. Hanaa! Tiet ovat syheröisiä ja koostuvat ylä- ja alamäistä. Yksi power up ovat kartalta paljastuvat katkoviivoitetut oikotiet, jotka nopeuttavat perillepääsyä. Ilman oikoreittitietoutta on kuitenkin hankala hahmottaa, mistä uskaltaa oikaista ja joskus se voi syödä kiitosmittarin.

Tässä vaiheessa olen käytännössä kertonut kaiken pelistä mitä kerrottavana suinkin on. Viiden euron hintaiseksi kokemukseksi (niin kuin HSL:n kertalippu) Thank You Bus Driver tarjoaa todellakin moninkertaista ja koukuttavaa hupia.