Arvostellut: Mikko Kosonen, 23.elokuu 2002

Peliarvostelu

WarCraft III: Reign Of Chaos

Pelin nimi: WarCraft III: Reign Of Chaos
Alusta: PC
Pelaajamäärä -
Moninpeli Internet, lähiverkko
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun WarCraft III: Reign Of Chaos kansikuva

WarCraft III: Reign of Chaos on eräs vuoden odotetuimmista peleistä ja siihen on kohdistettu erittäin suuria toiveita menestyksekkään WarCraft II:n seuraajana. Vaikka WarCraft II ilmestyi jo vuonna 1995 niin se on edelleen eräs RTS-genren parhaista peleistä. Jos mietitään muita yhtä vanhoja pelejä niin harvassa ovat WarCraft II:n pituisen elinkaaren omaavat pelit. Nykyisellä tietotekniikan kehitystahdilla vuosi 1995 tuntuu lähinnä kivikaudelta, joten minkään keskivertokyhäelmän seuraajasta ei siis todellakaan ole kyse.

Pitkään odotettu WarCraft III on huolella tehty ja aika lailla varmasti jokaisen WarCraft II:sta pelanneen mieleen. Grafiikka on muutettu nykyaikaiseksi ja juoni on uusi, mutta muuten perusperiaatteet ja kontrollit ovat aika lailla samat kuin edeltäjässäänkin mikä on toki vain ja ainoastaan hyvä asia, koska ne toimivat pääasiassa loistavasti eikä aikaa hukkaannu liikaa uusien niksien opetteluun, mikäli on joskus aikaisemmin WarCraftia pelannut. WarCraft III on ehdottomasti tervetullut uutuus genreen, johon ei ole hyviä pelejä liikaa viimeaikoina saatu.
Kun aikaisemmissa WarCrafteissa juoni on pyörinyt ihmisten ja örkkien välienselvittelyn ympärillä niin nyt mukaan on saatu kasi uutta rotua; epäkuolleet ja yöhaltijat. Perusjuoni on nyt se, että epäkuolleiden armeijat ovat tulleet valloittamaan muiden rotujen maita ja nämä kaikki taistelevat pääasiassa siis epäkuolleita vastaan, toki esimerkiksi joitain ihmisten ja örkkienkin välisiä kahnauksia vielä myöskin löytyy. Peli etenee ennaltamäärätyssä järjestyksessä niin, että yhden rodun kampanjan läpäistyään pääsee pelaamaan seuraavalla rodulla. Pelijärjestyksessä ensin tulevat ihmiset, seuraavaksi epäkuolleet, sitten örkit ja viimeisenä yöhaltijat. Rotujen välillä on sopivasti vaihtelua joten mielenkiinto kestää koko kampanjan loppuun saakka. Vaikka ne vaikuttavat aika erilaisilta niin ne ovat kuitenkin erittäin tasavahvoja keskenään, taktiikkaa pitää tosin kyllä vähän vaihtaa rodun vaihtuessa koska jokaisella on kuitenkin omat vahvat alueensa. Rotujen kampanjat ovat 7-9 tehtävää pitkiä.

Ihmiset on pelin tasapaksuin ja ehkä tavallaan ”tylsin” rotu, mutta kuitenkin ehkä juuri sopiva ensimmäiseksi pelattavaksi, koska mitään erityisiä heikkouksia ei löydy ja puolustusasemissa se on erittäin vaikeasti lyötävissä. Seuraavana vuorossa olevat epäkuolleet ovatkin sitten jo mielenkiintoisempi tapaus. Epäkuolleet tarvitsevat rakennuksilleen aivan omanlaisensa maaperän joka laajenee rakentaessa automaattisesti. Omalla maaperällään ollessaan niiden joukot paranevat pikavauhtia ja kun vielä löytyy esimerkiksi yksikkö, joka nostaa kuolleet joukot zombeiksi taistelemaan epäkuolleiden riveihin niin massalla jyrääminen on epäkuolleilla kaikista helpointa. Vanha tuttavuus örkit puolestaan luottaa raakaan voimaan. Jo perusyksiköstäkin saa yhdellä upgradella kovan luokan mättäjän, joten varsinkin moninpelissä on mahdollista lyödä vastustaja heti alkuunsa. Viimeisenä olevat yöhaltijat tarjoavat eniten mahdollisuuksia kaiken näköiseen kikkailuun. Yksiköistä monet ovat pitkän kantaman tulivoiman omaavia ja paikalla ollessaan yöllä näkymättömiä joten hyvällä taktiikalla huomattavasti omia joukkoja suurempikin armeija on lyötävissä. Monet yöhaltijoiden rakennuksista ovat eläviä puita jotka voi siirtää paikasta toiseen tai ottaa vaikka mukaan taisteluun.

Lisää syvyyttä peliin on haettu lisäämällä roolipeli tyylisesti pelin edetessä kehittyviä sankarihahmoja. Tehtävien alussa ja lopussa nähtävät pelien grafiikkamoottorilla toteutetut välivideot rakentuvat näiden hahmojen varaan kuten tietenkin myös itse koko pelikin. Jokaisella rodulla on kolme sankarihahmoa joilla on kaikilla omat ominaisuutensa. Alussa sankarien merkitys on vähäisempi, mutta niiden kehityttyä lähelle huippuaan ne alkavat jo yksinään vastaamaan pientä armeijaa ja niiden hengiltä ottaminen alkaa olemaan jo sangen tuskallista. Myös loitsuja pystyy sankarin kehittyessä tietenkin parantamaan. Kehittymistä avittaa kuten nyt varmasti arvata saattaakin, vihollisten pätkiminen. Useissa tehtävissä sankarin kuolema johtaa automaattisesti tappioon.

Jo aikaisemmista osista tuttu yksiköiden ja aseiden päivittäminen on nyt entistä suuremmassa roolissa, koska päivitysmahdollisuuksien määrä on varsin mittava ja ilman niitä onkin turha kuvitella pärjäävänsä. Sotaa käydään enää vain maalla ja ilmassa eli vesisotaa ei tästä pelistä löydy, mutta eipä sen poisjääminen nyt mikään hirveä menetys ole. Näin ollen myös öljy on pudonnut tarvittavien resurssien listalta johon kuuluvat nyt vain puu, kulta ja ruoka. Nämä kerätään vanhaan tuttuun tapaan, eli työyksiköt hakkaavat puut metsästä ja hakevat kullan kaivoksista. Ruoka puolestaan tulee sitä tuottavista rakennuksista. Uutta puolestaan on se, että maksimi ruoantuotanto on rajattu 90 yksikköön ja näin ollen armeijan maksimikoko on periaatteessa myös 90 yksikköä, mutta käytännössä alle puolet siitä, koska vähänkään paremmat yksiköt kuluttavat noin 4-8 yksikköä ruokaa. Tämä on erittäin tervetullut asia, koska pelkällä massaylivoimalla on enää vaikea voittaa ja päätään saattaa joutua rasittamaan jopa jonkinlaisen taktiikan miettimisellä. Ruoankulutuksesta joutuu myös maksamaan, koska kun se ylittää 40 yksikköä kullan tulo vähenee kymmenestä seitsemään ja kun 70 yksikköä ylittyy niin yhden hepun tuoma kulta vähenee vain neljään.

Kampanjamoodiin on valittavana kaksi vaikeustasoa; normaali ja vaikea. Jos normaalitasolla häviää niin peli antaa mahdollisuuden laskea vaikeustasoa jolloin voidaan puhua siis helposta. Normaali vaikeustaso ei ole yleensä hirveän vaikea, mutta toki joitain aika kinkkisiäkin tehtäviä löytyy. Taso on kuitenkin sopiva, koska turhautumisen hetkiä ei tarvitse kovin paljon kokea. Vaikealla tasolla en kovin montaa tehtävää ehtinyt pelaamaan, mutta kumminkin tarpeeksi sanoakseni, että sillä tasolla pelin läpi hakkaaminen onkin sitten ihan eri juttu.

Kampanjan lisäksi pelistä löytyy sitten moninpelikarttoja joita voi mättää niin tietokonetta vastaan tai muita ihmispelaajia vastaan niin lähiverkossa kuin netissäkin. Vaikka kampanjamoodi onkin loistavaa viihdettä ja erittäin hyvin tehty niin kyllä ihmisvastustajaa vastaan mättäminen vie vielä siitäkin voiton. Koneen pelityylin ja säännölliset hyökkäykset oppii kuitenkin aika lailla nopeasti torjumaan. Battle.net:ssä toimivasta nettipelistä löytyy paljon eri pelimoodeja ja virallinen pelaajien ranking-lista. Ranking sijoitustaan voi parantaa yksinkertaisesti voittamalla vastustajansa jossain muussa kuin custom-pelissä. Custom peleistä löytyy sitten pelaajien itse tekemiä moodeja jotka sisältävät kaikkea lampaiden väistelystä gladiaattoritaisteluihin.

Jos pelistä löytyvät kentät eivät jaksa kiinnostaa, niin pelin mukana tulee erittäin helppokäyttöinen ja muutenkin todella hyvä karttaeditori. Editorilla voi tehdä lähes kaikkea, mitä valmiissakin kentissä näkyy ja sen lisäksi näyttävien sekä toimivien karttojen tekeminen onnistuu suhteellisen helposti. Myös yksiköiden ja muidenkin hommeleiden ominaisuuksia voi muokata.

Graafisesti peli on erittäin hyvää laatua ja ehdottomasti huippua omassa genressään. Sarja on nyt siirtynyt 3D-aikaan ja kolmiulotteisuus toimii onneksi hyvin eikä muodostu häiritseväksi tekijäksi niin kuin joissain kyhäelmissä on käynyt. Välivideot ovat erittäin hienoja ja peliä josta vaikuttavampia videopätkiä voisi löytyä on nyt kyllä vaikea muistaa. Myös itse peligrafiikka on erittäin hienoa, mutta ehkä hieman turhan ”pirteää” pelin synkän ja dramaattisen juonen rinnalla. Maasto on hyvin elävän näköistä nätteine puineen ja kumpuineen. Varsinkin vesi on erittäin hienosti tehty. Hienosta grafiikasta huolimatta peli ei vaikuttanut kuitenkaan hirvittävän raskaalta, itse pelailin peliä yleensä 1024x768x32 resoluutiolla ja vaikka ruudulla olikin osapuilleen niin paljon heppuja kuin sinne mahtuu niin merkittävää hidastumista ei ollut havaittavissa.

Äänipuolessakaan ei ole varsinaisesti mitään moittimista, mutta pientä kaksijakoisuutta on havaittavissa. Välivideoiden äänimaailma vastaa niiden yleistä laatua, eli on erittäin hyvää tasoa. Myös itse pelin taustamusiikki sopii siihen loistavasti. Myös taisteluefektit ovat tasaisen varmaa tavaraa, mutta jotkin yksiköiden humoristiset letkautukset eivät oikein istu taisteluun tulevaisuudesta epäkuolleiden legiooniaa vastaan. Monet niistä ovat toki muutaman ensimmäisen kerran jopa ihan oikeasti hauskoja.
Mitään suurempia ongelmia pelin kanssa ei ole esiintynyt, ainoastaan battle.net:ssä pelatessani Windows on useampaan otteeseen tarjonnut fatal errorin ja sen on tietenkin hieman häiritsevää, koska peli tietenkin sammuu ja yhteys battle.net:tiin katoaa ja se lasketaan tappioksi tilastoihin. Sitä johtuuko tämä ongelma pelistä vai omasta koneestani en osaa sanoa. Muuten peli vaikuttaa harvinaisen valmiilta ja viimeistellyltä paketilta ilman pahoja bugeja.

Jos jotain moitittavaa nyt kaivan esiin niin pelin kamerakulma voisi kyllä kieltämättä olla parempikin. Näkyvä alue saisi olla jonkin verran suurempi kuin mitä se nyt on ja kun kunnollista zoomausmahdollisuutta ei löydy niin tähän on tyydyttävä. Ei tämä mikään iso ongelma ole, mutta eipä sellaisia mielestäni kyllä löydy ollenkaan

Yhteenveto

Lähes virheetön

Hyvää

  • - Karttaeditori
  • - Kampanja
  • - Moninpeli
  • - Grafiikka

Huonoa

  • - Kamerakulma