admin

Entistäkin pidemmällä nimiryppäällä varustettu Strong Bad's Cool Game for Attractive -pelisarjan toinen episodi, Strong Bad's Cool Game for Attractive People: Episode 2 - Strong Badia the Free on astetta parempaan suuntaan uutta sarjaa vievä seikkailu, joka tosin edelleen jättää paljon toivomisen varaa. Ykkösepisodin tapaan fanit varmasti innostuvat tästä, mutta entäpä sitten me muut...

FaceBreaker on arcademainen nyrkkeilypeli EA:lta, joka tuo ruudulle värikästä ja sarjakuvahenkistä grafiikka toinen toistaan hullunkurisemman nyrkkeilijähahmon kera. Peli toimii simppelinä ajanvietteenä esimerkiksi illanistujaisissa, mutta yksinpelailijalle tiedossa on lyhyt ja hermoja raastava kokemus, jonka jälkeen ranteet huutavat varmasti hoosiannaa.

Don King Presents: Prizefighter on 2K Gamesin vastaus Electronic Artsin loistavalle Fight Night nyrkkeilypelisarjalle. Suositellaan niille, jotka pelaavat mieluummin nappulakontrolleilla, sillä Prizefighterissa ei muuta vaihtoehtoa olekaan. EA:n tattiohjaukseen tottuneet miettikää siis kaksi kertaa. Prizefighter on varsin toimiva nyrkkeilypeli kokonaisuutena, vaikka ei aivan selätäkään EA:n uusinta.

Civilization - Revolution on äärimmäisen hoikeaksi riisuttu kevyversio pc:n Civilizationeista. Peruskaava on vielä tallella; satunnaisgeneroidun maapallon kohtalosta kamppaillaan vuoropohjaisella ruutukartalla, jossa sotilaallinen mahti, kaupunkien määrä, tiede sekä tietenkin kulttuuri määräävät kansakuntien välisen nokkimisjärjestyksen. Konsolistuminen on tuonut mukanaan sen, että kaikkea on vähemmän ja pelaaminen on huomattavasti edellisosia suoraviivaisempaa. Siinä, missä peli Civilization IV:ää saattoi kestää jopa toista viikkoa, on erä Revolutionia koettu jo yhdessä illassa. Ominaisuuksien, yksiköiden ja muun tilpehöörin karsiminen on tapahtunut melko tasapainoisesti, eikä Revolution ole missään nimessä huono peli, mutta sen kohderyhmä kieltämättä askarruttaa. Jo pelkkä ajatus sisällön supistamisesta riittää puistattamaan elähtäneet Civ-fanit monen metrin turvaetäisyydelle, eikä vuoropohjaisuus ole tarkalleen ottaen sitä kuuminta hottia, keskivertokonsolipelaajien keskuudessa. Jos Civilization - Revolution todella onnistuu löytämään uuden markkinaraon vuoropohjaiselle strategialle, niin hyvä juttu. Itse käännän katseeni suosiolla kohti loppuvuodesta ilmestyvää Civilization - Colonizationia, Empire - Total Waria ja toivoakseni jonain päivänä ilmestyvää Civilization V:tä.

Battlefield: Bad Companyn on EA:n pitkä-ikäisen Battlefield -moninpeliräiskintäsarjan uusin tulokas, joka pitää tällä kertaa mukanaaan kunnollisen yksinpelinkin. Harmillisesti yksinpeli on vain keskinkertainen esitys, eikä mikään kovin pitkäkään pelikokemus. Moninpeliosio sen sijaan loistaa jälleen ja on varsin hauskaa ajanvietettä, joskin moninpelikarttoja saisi olla enemmän. Pelkkä yksinpeli mielessä peliä ei kannata missään nimessä hankkia, sillä tarjolla on paljon parempiakin räiskintäpelejä.

Unreal Tournament III on viimeistelty, mutta hieman yllätyksetön lisäys yhteen pelihistorian maineikkaimmista nettiräiskintäjatkumoista. Jos grafiikkaa ja konsolisovitusta ei huomioi, on muutoksen määrä vähäinen; aseet, pelimuodot, sekä iso osa kulkuneuvoista ovat suoraa perua UT 2004:stä ja jopa yksi legendaarisimmista lipunryöstötasoista on selvinnyt mukaan veteraanien iloksi. Uudistukset kulminoituvat uusiin "Necris"-kulkuneuvoihin, turhaa juoksentelua vähentävään ilmalautaan ja muihin pieneltä tuntuviin, mutta pelillisesti tärkeisiin lisäyksiin. Tokihan joku saattaa pettyä siihen, ettei Epicillä olla yritetty korjata asioita, jotka eivät alkujaankaan ole olleet rikki, mutta en nyt kyllä keksi, kuinka hommasta olisi voinut selviytyä paremminkaan. Flawless victory!

Enemy Territory - Quake Wars on kevyesti taktinen joukkueräiskintä, jonka viehätys perustuu monipuolisesti hyödynnettäviin hahmoluokkiin, sekä battlefieldmäiseen kulkuneuvosotaan. Vaikka pelityyppejä on vain yksi, tekevät modausmahdollisuudet ja edullinen hinta pelistä erittäin houkuttelevan hankinnan. Näin siis PC-puolella. Konsolipuolella hinta hyppää yli kaksinkertaiseksi, eikä omatekoisten tasojen asentelusta voi kuin haaveilla. Kaupan päälle, pelaajamäärä on tipahtanut kuuteentoista ja tarkka hiiriohjaus on muuttunut epämääräiseksi sohimiseksi epätarkalla konsolipadilla. PS3-käännös ansaitsee kunniamaininnan nykivällä ruudunpäivityksellä, suorastaan rikkinäisellä verkkopelillä, sekä täydellisellä tutoriaalin puutteella. Xbox 360 -versio on teknisesti ihan kelvollinen esitys ja siitä löytyy edes jonkinmoinen harjoittelumoodi, mutta muilta osin sama kritiikki pätee kumpaankin versioon: keskinkertainen pelattavuus + suppea sisältö vailla laajennusmahdollisuutta + kallis hinta = surkeaa vastinetta rahoille.

Guitar Hero: Aerosmith on Guitar Hero -pelisarjan uusin osa, joka poikkeuksellisesti keskittyy lähes yksinomaan yhden bändin ja sen kappaleiden ympärille ja sehän on amerikkalainen rokkibändi Aerosmith. Vaikka vihaisikin bändiä, on pelin kappaletarjontaa siitä huolimatta hauska soitella. Jos todella vihaat bändiä, kannattaa kääntyä hintalaatusuhteeltaan parempaan ja sisältörikkaampaan Guitar Hero III: Legends Of Rock -pelin pariin, josta varmasti on enemmän iloa. Aerosmithin faneille oston suhteen tuskin tulee mitään ongelmia...

Kung Fu Panda on samannimiseen animaatio-elokuvaan pohjautuva lisenssipeli, joka kuuluu siihen harvalukuiseen lisenssipelien joukkoon olemalla oikeasti kaikinpuolin nautittava ja hauska pelikokemus, niin nuoremmille kuin hieman vanhemmillekin pelaajille, joskin jälkimmäisille ehkä suhteellisen helppo tapaus. Jos kotoa löytyy nuoria pelaajia, kannattaa peli ehdottomasti katsastaa.

Ninja Gaiden II on kovasta maineestaan huolimatta varsin tavanomainen japanilaisen hack'n'slash -genren peli. Kuten mikä tahansa muukin saman pelityypin edustaja, se on toisaalta kaunis ja teknisesti onnistunut, mutta toisaalta monotoninen ja tyhjänpäiväinen. Yläkanttiin säädetty vaikeustaso, kameraongelmat ja huonosti tasohyppelyyn soveltuvat kontrollit tekevät pelaamisesta paikoin turhauttavaa, eikä typerästä juonesta ole hädän hetkellä motivaattoriksi. Kenties nämäkin ongelmat voi painaa villaisella, mikäli mielii näennäisen loputtomasti aivotonta lyöntikombojen kokoamista ja koomisen verisiksi äityviä yhteenottoja. Ilman luterilaista työmoraalia, olisin itse luovuttanut jo puolivälissä, mutta jos epäilet kanttisi kestävän enemmän, niin kokeile nyt kaiken varalle pelin demoa ennen ostopäätöstäsi.