Mikko Kosonen

Forza Motorsport 2 kaahaa Xbox 360:lle onnistuneesti ja onnistuu heti anastamaan itselleen konsolin parhaan autopelin paikan. Mukava määrä autoja, realistinen ajettavuus, addiktiivinen urapeli, sekä lisää elinikää tuova moninpeli ovat niitä tekijöitä, jotka Forza 2:sta tekevät niin hyvän. Harmillisesti erilaisten ratojen vähäinen määrä(ja vanhojen kierrätys edelellisestä pelistä) ja pienoinen pettymys graafiseen ulkoasuun nakertavat muuten niin hyvää kokonaisuutta.

Grand Theft Auto - Vice City Stories PS2:lle on moninpeliä vaille tarkka kopio alkujaan PSP:lle ilmestyneestä Grand Theft Auto -spinoffista. Vaikka pelillisesti melkein kuranttia tavaraa onkin, ei Vice City Stories juonellisesti tai tehtäväsuunnittelultaan kestä vertailua GTA3:n, Vice Cityn taikka San Andreaksen kanssa, vaan lopputulos vaikuttaa hieman väkinäiseltä paluulta loppuun lypsetylle 80-luvulle. Mikäli kaikki aiemmat Grand Theft Autot on jo koluttu ja lisää pitäisi saada, ei Vice City Storiesin PS2-versio missään nimessä huono ostos ole, muttei siltä kyllä edellisosien aiheuttamaa pakkopeluu-reaktiotakaan kannata odottaa.

Activision tuo Spider-Man 3 pelillään Hämähäkkimiehen jälleen kerran TV-ruuduille pomppimaan, mutta tällä kertaa entistä sisältörikkaampana, pelillisesti hieman hiotumpana ja uuden sukupolven ulkoasulla höystettynä.

Test Drive - Unlimited tarjoaa, jos nyt ei loputtomasti, niin ainakin satoja kilometrejä kaunista hawajilaista maantietä, trooppisine maisemine ja mutkittelevine rannikoteineen sekä kymmeniä kuvankauniita urheiluautoja, joilla näitä maisemia halkoa. Mikäli puolirealistinen avoimen maailman tutkimiseen ja siistiin ajamiseen painottuva kaahailupeli kuulostaa omalta jutulta, kannattaa Test Drive ottaa koeajoon, sillä kyseessä on paitsi loistava käännös,myös kenties yksi vuoden merkittävimpiä PS2-ajopelejä.

Virtua Tennis 3 -pelin myötä myös tämä kyseinen Segan pelisarja astuu uuden sukupolven kentille. Harmillisesti uuden sukupolven peliksi Virtua Tennis 3:a vaivaa kaikkein eniten vaisuhko/rasittava presentaatio. Ainoaksi kysymykseksi Top Spinin ja Virtua Tenniksen väliltä valitessa jääkin, että tykkääkö enemmän "ammattimaisesta" presentaatiosta, vai hieman enemmän kolikkopelityylisestä toteutuksesta.

Virtua Fighter 5 on vähän yllätyksiä, mutta rutkasti pelillistä arvoa sisältävä jatko-osa yhdelle tappelupeligenren legendaarisimmista pelisarjoista. Pelillisesti VF 5 marssii edeltäjiensä jalanjäljissä, hitaasti opittavan mutta palkitsevan pelattavuutensa kanssa. Keskeisimpien muutosten rajoittuminen lähinnä pariin uuteen hahmoon sekä graafiseen kasvojenkohotukseen, saattaa herättää puskista innovaation ja verkkopelimahdollisuuksien perään huutelevat kyynikonpirulaiset, mutta jos nyt ollaan aivan rehellisiä, niin tätähän me oikeastaan halusimmekin; viimeistellyn mutta perinteisen tappelupelin, jonka avulla näyttää upouuden teräväpiirtotelevisionsa kristallinkirkasta kuvaa kavereille, sekä hyvän syyn tuhlata pahan päivän varalle kootut säästöt PS3:n hankintaan.

Resident Evil 4 on saapunut vihdoin ja viimeinkin myös PC-pelaajien iloksi, tosin aika lailla myöhäisessä vaiheessa. Muuten niin nautittavan kauhupelipaketin tunnelmaa nakertaa pääasiassa jo auttamattomasti ikääntynyt grafiikka.

Okami on yksi parhaita Playstation 2:lle koskaan julkaistuja toimintaseikkailuja, jonka viehätys perustuu niin viimeisteltyyn toteutukseen kuin innovaatioonkin. Visuaalisesti huikaisevan kaunis peli tarjoaa jatkuvalla syötöllä ikimuistoisia hetkiä, rytmittyen siten ettei pelaajan mielenkiinto pääse kuihtumaan ennen lopputekstejä. Etenkin idea pelinmittaan hiljalleen karttuvista siveltimellä maalattavista voimista tukee tätä rytmitystä ja istuu pelin japanilaisista tarustoista revittyyn teemaan kuin elitismi oopperaan. Lyhyesti sanottuna, Okami on parasta mitä konsoli-toimintaseikkailuille on tapahtunut sitten uusimman Zeldan.

Lost Planet: Extreme Conditoion on Capcomin toinen yritys tuoda jotain uutta ja laadukasta viihdettä Xbox 360:lle. Ensin oli laadukas Dead Rising ja nyt samaan pyrkii Lost Planet. Harmillisesti Capcom ei kuitenkaan ole saanut Lost Planet pelistään läheskään kaikkea sen potentiaalia irti, yksinpelin ollessa vain puolikiinnostava ja lyhyt ja moninpelin ollessa niin ikään vain osittain kiinnostava, sekä myös vailla pelaajia. Ehkä mahdollinen jatko-osa voisi onnistua paremmin...?

Need For Speed - Pro Street vie pitkäikäistä arcadekaahailusarjaa pykälän verran realistisemmille vesille, karsien yhtälöstä poliisitakaa-ajot ja siirtäen kaahailun suljetuille radoille. Mukaan on ympätty tällä kertaa entistäkin enemmän virittelymahdollisuuksia sekä paranneltu ajomalli, mutta merkittävimmän mullistuksen konseptiin tuo autojen vauriomallinnus. Vaikkakin kyse on pääasiassa visuaalisesta tehosteesta, on autojen särkyminen tervetullut uudistus, joka pistää pelaajan kiinnittämään huomiota aivan uudella tavalla ajamisensa tarkkuuteen. Harmillisesti, psykologisesti toimivasta peltien rypistelystä pääsevät nauttimaan ainoastaan PS3:n, XBox360:n ja PC:n omistajat, jättäen PS2- ja Wii-pelaajat nuoleskelemaan näppejään muilta osin ala-arvoiseksi pelkistetyn vauriomallin kanssa. Loppujen lopuksi Need For Speed - Pro Street on juuri sitä, mitä siltä odottaisikin; tuttua ja turvallista arcaderymistelyä koko vuodeksi. Ei tosin haittaisi, vaikka realismitappia väännettäisiin vuoden päästä vieläkin tiukemmalle.