Batman Arkham VR arvostelussa

Tätä kirjoittaessa Sonyn virtuaalilasisysteemille, PSVR:lle alkaa olla jo ihan kiitettävä kirjasto erityylisiä pelejä ja allekirjoittanutkin on suhteellisen uusilla laseillaan ehtinyt kokeilemaan joko demomuodossa tai kokonaisen pelin muodossa päälle kymmentä erilaista ja erityyppistä peliä. On autopeliä, tankkipeliä, kauhupeliä, kuin myös esimerkiksi äärimmäisen vauhdikasta rytmipeliä Thumperin sekä Rez – Infiniten tapaan. Lasit ovat allekirjoittaneelle vielä melko uusi juttu, joten viimeksi mainittua en ole vielä ehtiny kokeilla.

Batman Arkham -pelien trilogiastaan parhaiten tunnettu Rocksteady hyppäsi yhdessä WB Gamesin kanssa niin ikään VR-pelien maailmaan ja tuloksena oli miniseikkailu Batman Arkham VR.
Peli sijoittuu samaan maailmaan kuin aiemmatkin studion, isommat, vapaaseen pelimaailmaan sijoittuneet Batman Arkham -pelit.

Pelin alussa sarjassaan jo kolmas Robin, Tim Drake, on kadonnut mystisesti. Niinpä jää Batmanin tehtäväksi jäljittää johtolankoja ja selvittää missä Lepakkomiehen apuri oikein luuraa. Seuraa nippu erilaisia kohtauksia, joissa päästään muun muassa kuulustelemaan Pingviiniä, mutta myös skannailemaan ruumishuoneen muutamia ruumiita Batman-skannerilla minkä lisäksi päästään myös rakentamaan virtuaalisesti tapahtumasarja siitä miten Nightwing sai selkäänsä eräällä sivukujalla.

Peliä voisi kuvailla eräänlaiseksi puzzlehenkiseksi touhuamiseksi, jossa ratkotaan useampi erilainen ruutu Batmanin etsivähoksottimia ja laitteita apuna käyttäen. Kun käynnissä olevassa ruudussa on kaikki tarvittava tehty, tarina etenee seuraavaan ja kohti lopputekstejä.

Teknisesti Batman Arkham VR on ehdottomasti yksi hienoimmista (ellei toistaiseksi hienoin) kokemuksista PSVR-laseilla ja aivan totaalisen huikea tunne on nähdä peli ensimmäistä kertaa lasien kautta. Batmanina oleminen on vaan vangittu niin älyttömän hienosti – alussa päästään laittamaan varusteet niskaan ja lopuksi maskikin vielä päähän. Vyöltä voidaan heitellä lepakkobumerangeja ja molemmilla reisillä löytyy yksi Batmanin vekottimista käteen otettavaksi. Gothamin pilvenpiirtäjien katoilla yöllisen synkässä vesisateessa on jotain kummaa tunnelmaa. Gotham todella herää eloon virtuaalilasien maailmassa.

Ennen kuin Robinia päästään viimein etsimään, on Batman-luolassa vähän tehtävä pientä tutkimustyötä Batmanin laitteilla. Visuaalisesti luola, kuin sen jälkeen tulevat lokaatiotkin on todella näyttäviä ja siellä olon tuntu on äärimmäisen vahvaa sorttia.

Pelatessa ei onneksi tullut minkäänlaista pahoinvointia, tämä tosin osittain varmasti siksikin, että pelissä ei saa vapaasti liikkua lainkaan. Peliä voidaan pelata joko istualtaan tai seisten (pelin suositus on kuitenkin seisoma-asento, koska Batmanikin seisoo). Istuma-asentoa oli myös jostain syystä paljon vaikeampi saada konfiguroitua kohdilleen ilman julmetullista PS4-kameran säätöä, joten senkin vuoksi mielelläni seisoin kullakin pelikerralla.

Move-ohjaimet toimivat pelissä Batmanin käsinä, eli niillä tartutaan kaikkiin tartuttaviin esineisiin ja niillä siten myös käytetään niitä erikoisvempaimiakin. Itse liikkuminen kuitenkin tapahtuu siten, että movella klikataan jotakin valmista hot-spottia, joka on jossain vähän kauempana, jolloin Batman liikkuu kyseiseen kohtaan salamannopeasti.

Kokeiltuani pikaisesti vielä arvostelussani olevaa toista FPS-kuvakulmassa pelattavaa PSVR-peliä, Robinson – The Journeytä, aloin tuntea pahoinvointia jo vajaan kymmenen minuutin jälkeen, sillä liikkuminen on toteutettu vapaasti, eikä kovin sulavalla tavalla. Onkin siksi hyvä, että ainakaan tällainen ei ole pilaamassa muutoin lähes täydellistä Batman-kokemusta.

Harmillisesti liikkumisen rajoittuneisuus tarkoittaa sitä, että myöskään Batman-autolla tai lennokilla ei itse päästä liikkumaan, vaikka sellaisetkin luolan autotallista löytyy ihasteltaviksi. Liikkumisen tapaan nämäkin hoituvat automaattisesti siirtymisessä paikasta toiseen ja pelaajalle tarjoillaan pelkkää mustaa ruutua ääniefektien kera siirtymisvaiheessa. Jonkinlainen autoilukenttä tuskin olisi ollut mahdotonta toteuttaa?

Kun kaikki asiat yhdessä paikassa on ratkaistu ja suoritettu, peli etenee seuraavaan kohtaukseen, joka tarkoittaa yleensä sitä, että ammutaan vaijerivekottimella naru taivaalla odottelevaan Batman-lennokkiin ja siirrytään seuraavaan paikkaan.

Voisin vielä tässä kohtaa jauhaa niistä kaikista hienoista yksityiskohdista, mitä Batman Arkham VR pitää sisällään, mutta toisaalta on kiva jättää jotain pelaajalle itselleenkin tutkittavaksi ja löydettäväksi. Yksityiskohtaisuuksia ja erilaisia juttuja millä leikkiä ja pelleillä on kuitenkin riittämiin. Luolassa voi jopa harjoitella tarkkuustaitojaan bumerangeja viskelemällä maalitauluihin.

Kokonaisuutena Batman Arkham VR on erittäin makea kokemus, mutta todella lyhyt ja sen pelaakin helposti hieman yli tunnissa lävitse jo ihan ensimmäisellä kerrallakin. Jos taas jää jumiin ja joutuu miettimään oikeita ratkaisuita pidempään, peliaika toki venyy.

Jonkinlaista autoilua olisi voinut olla mukana sisältöä tuhdittamaan. Visuaalisesti peli on kuitenkin upeannäköinen ja vangitsee muiden Batman Arkham -pelien tunnelman ja fiiliksen saumattomasti, siinä missä tutut Kevin Conroy ja Mark Hamill hoitavat Batmanin ja Jokerin ääntelyn tunteella jälleen kerran. Äänimaailma on sekin yleisesti ottaen varsin vaikuttava tilaäänineen, kunhan muistaa pelata vähintäänkin ne mukana tulevat nappikuulokkeet korvilla peliä ja jättää kaiutintoiston sikseen.

Varsinaisesti pahaa sanottavaa Batman Arkham VR -pelistä ei löydy. Kaikkea olisi voinut olla enemmän ja lisää, mutta se mitä nyt on tarjolla, on kaikki laatukamaa. Jos bongaat pelin alemyynnissä, hommaa se ihmeessä PSVR-kokoelmaasi, mutta aivan kolmenkymmenen euron peliksi en Batmania kuitenkaan menisi luokittelemaan. Toivon mukaan Rocksteady tästä vielä intoutuisi kehittämään iloksemme pidemmän Batman-seikkailun.