Forza Horizon

Forza Horizon - arvostelu

Peliarvostelu

Pelin nimi: Forza Horizon
Lajityyppi: Ajopelit
Alusta: XBOX360
Arvostelukappale Microsoft
< >
Avaa pelin lisätiedot
Teksti: Mikko Kosonen, 21.11.2012 Arvioitu lukuaika: 9 minuuttia
Arvostelun Forza Horizon kansikuva

Sillä välin, kun amerikkalainen Turn 10 epäilemättä on jo aloittelemassa Forza Motorsport 5:n kehitystyötä kovaa vauhtia, kurvaa horisonttiin täysin uusi kummajainen, joka kantaa nimeä Forza Horizon. Jos Forza Horizonia pitäisi kuvailla muutamalla sanalla, voisi sen sanoa olevan Forza Motorsportin pikkuveli, tai jos Forza Motorport olisi stereotyyppinen, puku päällä hienostuneen kuivakkaasti käyttäytyvä bisnesmies, olisi Forza Horizon kenties tämän rock musiikista kiinnostunut rasavilli täysi-ikäisyyden juuri saavuttanut poika, jonka pukeutuminenkin heijastaisi tätä. Yksi asia kuitenkin yhdistäisi heitä kahta: rakkaus erilaisiin autoihin ja niillä ajamiseen.

Forza Horizon on brittiläisen Playground Gamesin ensimmäinen peli. Se laajentaa Forza-maailman horisonttia tuomalla mukanaan hieman uudenlaisen kokemuksen, kuin mihin Forza Motorsport-pelisarjan fanit ovat vuodesta 2005 lähtien tottuneet. Forza Motorsport-pelit ovat aina olleet Xboxin vastine Playstationin Gran Turismolle: satoja autoja, mahdollisimman realistista grafiikkaa, mahdollisimman realistinen ajokokemus ja kisanäyttämöinä useita oikean elämän suljettuja kilparatoja.
Forza Horizon sen sijaan vie pelaajan Coloradon hiekkaisiin, avarampiin maisemiin lämpimän auringon alle. Enää ei olla suljetuilla kilparadoilla, eikä pelikokemuskaan siten ole aivan niin lineaarinen kuin mihin on totuttu. Lähes kaikki muu kuitenkin on ennallaan aina realismia, nopeita autoja sekä upeaa grafiikkaa myöten. Forza Horizonin tapahtumien keskipisteenä toimii pelin Coloradossa vietettävät kuvitteelliset Horizon-kisafestivaalit. Hieman kuin Fast And The Furious -elokuvien laittomat underground-tapahtumat, paitsi että Horizonissa ollaan laillisella asialla.

Fast And The Furiousista puheen ollen Forza Horizonilla on samankaltaisuuksia useampien pelien kanssa. Toki se kaikkein läpinäkyvin yhteys on Forza Motorsport, mutta pelimaailman avoimuus ja sinne tänne ripotellut kisat ja keräiltävät tuovat mieleen Burnout Paradisen, tuuninkimeininki- ja tehoilla uhoilu Need For Speed Underground -pelit, kun taas pelin presentaatio käsivarakameroineen päivineen tuo nopeasti mieleen Dirt-pelien vastaavan ? sentään itse Ken Block ei ole paikalla hölöttämässä, vaan pelaajan opastuksen ja kannustuksen hoitaa mukavankuuloinen naishenkilö.

Pelin päävalikko sisältää tasan kaksi pelimuotoa, yksinpelin ja moninpelin. Yksinpeli koostuu pelkästä uramoodista, eikä pelissä yllättäen ole mukana lainkaan pikapelivaihtoehtoa, eikä moninpelipuolella taasen ole jaetun ruudun kaksinpelistä tietoakaan. Molemmat näistä puuttuvista ominaisuuksista ovat vaihtoehtoja, joiden olettaisi löytyvän vakiona jokaisesta itsensä vakavasti ottavasta autopelistä, mutta nyt niitä ei ole. Paha puute. Moninpelistä sen sijaan hieman enemmän arvostelun lopussa.

Urapelin alussa pelaaja saa Forza Motorsport-pelien tapaan valita itselleen aloitusauton, jolla ensimmäisiä kisoja ja rahoja lähdetään tahkoamaan. Pelialueena toimi melko isokokoinen Colorado, jossa pelaaja voi vapaasti ajaa kisapaikalta toiseen maisemia ihastellen. Kisoja ei Horizonissa siis valitakaan kisakalenterista isovelisarjansa tapaan, vaan kaikki tapahtumat näkyvät isolla satelliittikartalla, johon pelaaja voi ruksata haluamansa määränpään ja sen jälkeen peliruudulla näkyvä kätevä minikarttanavigaattori opastaa perille, äänen kera. Kinect-tukeakin löytyy ? sen minimalistisen määrän verran. Kinectin avulla pelaaja voi äänellään komentaa tasan yhden sanan: ?GPS?. Komennon jälkeen peli automaattisesti asettaa kohteeksi kaikista lähimmän kisapaikan. Täysin yhdentekevä ominaisuus, kun miettii kuinka vaivattomasti pelikartan saa itsekin auki ja länttää siihen halutun määränpään. Mitään muuta virkaa Kinectillä ei tässä pelissä ole. ?Better with Kinect?. Hardly so…

May the forza be with you

Pelin kisatapahtumiin osallistuminen eroaa siis Motorsport-pelisarjasta, mutta niin eroaa myös itse kisatapahtumatkin. Kisat käydään kyllä edelleen kahdeksan auton välisissä mittelöissä, mutta Motorsportista poiketen kisat ovat useimmiten nopeita pyrähdyksiä, eikä läheskään aina edes ajeta kierroksia, vaan sen sijaan paikasta A maalipaikalle B. Mukana on niin yö- kuin päiväkisojakin ja osa kisoista ajetaan jännittävästi jopa muun tavalliseen liikenteen seassa, reitin kulkiessa joskus asuinlähiöidenkin keskeltä.

Tämä on tervetullut uudistus niille, jotka pitävät Forza Motorportista näin muuten, mutta kyllästyvät kerta toisensa jälkeen sen urapeliin puolivälissä, kun pelattavat kisat alkavat olla 5-13:sta kierroksen mittaisia, lähes unettavia kisoja niillä turhankin tutuilla kilparadoilla. Niin, ja hienoa tietysti on myös se, että ainakaan Horizonissa ei ole yhtäkään kierrätettyä rataa, joka on ollut Motorsport-pelisarjan perisyntejä alusta asti.

Kisamenestyksestä pelaajaa palkitaan käteisellä, sekä rannekepisteillä joista jälkimmäinen edesauttaa seuraavan festarirannekkeen saamista (käytännössä tarkoittaa pelaajatason nousua) ja siten takaa pääsyn uusiin kisoihin, jotka pelikartalle ilmestyvät. Uusien kisojen avautumisen myötä on mahdollista ottaa mittaa myös kunkin rannekevyöhykkeen kisakuninkaasta kaksintaistelukisassa. Lopuksi saa tämän menopelin itselleen omaa autotallivalikoimaansa kasvattamaan.

Yksittäisten kisojen maksimaalista rahapalkintoa saa Motorsport-sarjan tapaan kasvatettua palkitsevalla vaikeustasosysteemillä. Napsimalla pois ajoapuja, oikean ajolinjan näyttävän väriviivan sekä vaikkapa koventamalla tekoälyn vaikeustasoa ansaitsee pelaaja aina vain enemmän bonusropoja kukkaroonsa. Oletuksena peli käyttää tekoälyä varten keskivaikeata vaikeustasoa, joka on pääosan ajasta todella hyvän haasteen tarjoava, mutta välillä sitä tuntuu kaipaavan vähän vielä lisää haastetta. Jostain syystä tekoälyautot kuitenkin ovat ärsyttävän aggressiivisia vaikealla vaikeustasolla, eikä sitä oikein huvita siksi käyttää, kun tekoäly puskee pelaajaa ja pakottaa tämän pyörähtämään. Horizonissa on muutamasta aiemmasta Motorsport-pelistä tuttu ajan taaksepäinkelaus-ominaisuus, jolla voi palata muutamia sekunteja taaksepäin ja korjata ajovirheensä kätevästi. Toisaalta kytkemällä kelausmahdollisuuden kisoissa kokonaan pois päältä tienaa hulppeat 20 prosenttia enemmän rahaa per kisa.

Hienona elementtinä heti jokaisen tavallisen pelatun kisan jälkeen pelaaja voi ottaa mittaa kaverilistallaan olevasta toisesta pelaajasta, jos hän on aiemmin ajanut saman kisan. Tällöin kisataan yksin kyseisen kaverin nauhoitettua haamuautoa vastaan ja yritetään voittaa se (kaveri). Jos voittaa, saa pienen lisäbonuksen tilillensä. Motorsport-sarjan tapaan kaikki kisat jakautuvat eri autoluokkiin ja autotyyppeihin sekä merkkikohtaisiinkin kisoihin. Pääsyn kisoihin saa jos tallista löytyy sopiva auto ? ja jos ei löydy, voi sellaisen myös ostaa.

Tässä mielessä Forza Horizon on pikkuveli Motorsport-sarjalle, sillä siinä missä Forza 4:stä löytyi vakiona 500 erilaista menopeliä, on Horizonissa kumitassuja ?vain? noin 190 kappaletta. Ehdottomasti eniten erilaisia automalleja on tarjolla Ferrarilta; yhteensä yhdeksäntoista. Niihin kuuluvat muun muassa 1969 Dino 246GT, 1957 Ferrari 250 California, 1957 Ferrari 250 Testa Rossa, 1984 Ferrari GTO, sekä 1995 Ferrari 355 Challenge. Seuraavaksi eniten autoja löytyy Fordilta, Chevroletilta sekä BMW:ltä.

Tutuiksi tulevat menopelit, kuten 1973 BMW 2002 Turbo,1991 BMW M3, 2012 BMW Z4 sDrive28i, 2010 Chevrolet Corvette Grand Sport Convertible, 2012 Chevrolet Camaro ZL1, 2009 Chevrolet Corvette ZR1, 1987 Ford Sierra Cosworth RS500, 2013 Ford Focus ST sekä 2010 Ford Focus RS500. En ala kaikkia autoja tai merkkejä tässä listaamaan, koska se olisi tilaa vievää ja sekavaa. Erilaisia automerkkejä pelissä kuitenkin on edustettuna sellaiset 53 kappaletta. Kokonaisen listan pelin autoista voi katsoa vaikkapa täältä: http://www.forzaplanet.net/forum/showthread.php?t=2335

Horizonissa esiintyy luonnollisesti useita kymmeniä samoja autoja kuin Motorsport-pelisarjassakin on vuosien mittaan nähty, mutta erojakin kuitenkin onneksi löytyy. Omasta mielestäni ehkäpä kaikkein mielenkiintoisin tuttavuus pelissä on 1967-vuoden malli legendaarisesta Volkswagen Beetlestä. Näitä tavallisia- ja klassikkoautoja saisi omasta mielestäni kuitenkin olla enemmänkin, mutta esimerkiksi Toyotaltakin on tällä kertaa tarjolla kaiken kaikkiaan vain kaksi vaivaista autoa, eikä lainkaan klassikoita, kuten Corollan eri malleja. Mikäli pelaajalta löytyy aiempia Forza-pelejä kovalevyn tallennuksista palkitsee Horizon pelaajaa muutamilla ilmaisilla autoilla, mikä on ihan kiva bonus.

Pelin autojen ajettavuudessa on eroja ja vaikka esimerkiksi A, B, tai C-luokan autot pysyvätkin melko taitavasti lapasessa ainakin niillä, jotka ovat jo Forza Motorsportin ajotuntumaan tottuneet, niin kyllä pelin realistinen simulaatioajettavuus silti alkaa nostaa päätään taas siinä vaiheessa kun alle otetaan esimerkiksi S- tai R1-luokan auto ja mieluiten vielä takavetoinen. Ohjuksiahan ne ovat.

Yhdeksän pelin autoista on piilotettu pelimaailman sekaan, eikä niitä ole mikään helppo löytää ennen kuin ansaitsee aarrekartan, joka kertoo niiden sijainnin näin suurin piirtein. Piilotetut autot ovat hyvä juttu, sillä ne pitävät Coloradon maisemissa huristelun mielenkiintoisena, vaikka pelaaja voi myös hyödyntää sinne tänne avautuvia pikasiirtymäpisteitäkin ja siirtyä paikasta toiseen käden käänteessä. Muuta kivaa puuhasteltavaa pelin maailmassa ovat muun muassa päivityskyltit. Siinä missä Motorsport-pelisarjassa autojen merkkikohtaiset osapäivitysalennukset tienattiin kisaamalla tietyillä automerkeillä riittävän menestyksekkäästi, on Horizonissa homma hoidettu siten, että sinne tänne on ripoteltu sata kappaletta kylttejä, jotka voi rikkoa. Rikkomalla yhden kyltin saa aina yhden prosentin alennusta varaosista ja se koskee kaikkia automerkkejä samanaikaisesti.

Maisemissa kurvaillessaan voi myös haastaa muita festarikisaajia pikaiseen kaksintaisteluun ajamalla niiden kontissa kiinni, minkä lisäksi pelissä jonkinlaista roolia näyttelevät myös oikeasta elämästä tutut brändit sponsoreiden roolissa, joilta heruu lisärahaa, jos toteuttaa näiden pyyntöjä. Pyynnöt saattavat olla vaikkapa 150 driftausta tai 150 ohitusta. Useimpia näistä pyynnöistä ei voi toteuttaa kovin helposti kisan aikana, joten vapaaseen ajoon jääkin mukavan paljon ylimääräistä puuhasteltavaa.
Kurkistus konepellin alle
Teknisesti Forza Horizon on erittäin toimiva paketti. Horizon käyttää Forza 4:n teknologiaa ja onkin siten pelinä yhtä näyttävä ja yhtä nopea kuin isoveljensä. Grafiikka on paikoitellen todella upeannäköistä ja autot ovat todella yksityiskohtaisia aina hienoja ja käytännöllisiä ohjaamokuvakulmiaan myöten. Autot vain jotenkin näyttävät niin paljon hienommilta yhdessä virtuaalisen Coloradon vuoristomaisemien sekä taivaalla porottavan auringon kera. Arvostelun kuvat eivät teekään oikein minkäänlaista oikeutta sille hienoudelle, jota peli ruudulle puskee.

Visuaalisen tykityksen kruunaa Forza 4:stä tuttu paikoin erittäinkin vauhdikas kuudenkymmenen kuvan ruudunpäivitys. Vaurionmallinnus sen sijaan on tällä kertaa rajoitettu pelkästään kosmeettiseen vaurioon: toisin sanoen vauriot eivät vaikuta lainkaan tehoihin, eikä kolaroimisesta tule miinusta kisasta saatavaa loppupalkkiota ajatellen. Ulkoisesti autot kolhiintuvat ehkä hiukan Motorsport-pelisarjaa näyttävämmin, joten siitä pientä plussaa. Äänipuolella parannettavaa ei ole ollut, mutta parannusta on tullut. Autojen äänet kuulostavat toisistaan eroavilta ja tarvittaessa varsin muhkeilta tuttuun tapaan, mutta musiikin osalta on tällä kertaa uudistuttu.

Musiikkipuolella pelkkä instrumentaalinen jumputus on saanut tehdä tilaa ihan oikeille kappaleille, vaikkei instrumentaalisiakaan ole kokonaan unohdettu. Horizonin musiikkivalikoimasta vastaa kolme radiokanavaa juontajineen päivineen, jotka huudattavat asemilla muun muassa loistavia indiebändejä, kuten White Lies, Arctic Monkeys, Foster the people, sekä Two Door Cinema Club. Pelissä onkin paljon brittiläistä musiikkia ? liekö yllätyskään ? mutta myös muuta menevämpääkin musiikkia löytyy, joista vastaavat esimerkiksi Benny Benassi, DJ Fresh sekä Avicii. Musiikkivalikoima vaihtelee kiitettävästi ja on osaltaan vaikuttamassa viihtymiseen pelin parissa, vaikka ihan pelkässä vapaassa ajelussakin.

Kaiken kaikkiaan Forza Horizonin yksinpeli tarjoaa ajettavaa ja puuhasteltavaa pidemmäksi aikaa mukavan isossa ja Motorsport-pelisarjan peleistä eroa ottavassa pelimaailmassa. Omaa taiteellista silmäänsä voi harjoittaa maalaamalla autoja ja koristelemalla niitä taiteellisin vinyylein. Omia kuoriaan voi sitten tuttuun tapaan myydä muille pelaajille Liven välityksellä pelin omia krediittejä vastaan, tai sitten antaa ihan ilmaiseksikin, jos on jalolla päällä. Myös autojen ostaminen ja kauppaaminen tai lahjaksi antaminen onnistuvat vanhaan malliin. Online-ominaisuudet eivät kuitenkaan luonnollisesti jää tähän. Mukana on totutusti myös Live-pelikin, joka kantaa hartioillaan koko moninpelin taakan, sillä ? kuten arvostelun alussa mainitsin ? moninpelipuolelta ei löydy lainkaan paikallista jaetun ruudun moninpelimahdollisuutta.

Livestä löytyy kolme peliaulaa: beginners, social racing, veteran racing, pure skill sekä playground. Ensinnä mainittu on nimensä mukaisesti aloittelijoille ? kisamuoto, jossa saa valita auton ja äänestää autoluokasta, mutta jossa radan valitsee peli. Veteran racingiä pelaavat kaikkein paatuneimmat kuskit, jotka valitsevat omat tuningpäivityksensä, sekä halutessaan ottavat ajoapuja pois päältä. Social racing on kuin veteran racing sillä erotuksella, että socialissa kaikki pelaavat oletusvaikeustasolla ? päivitykset on edelleen valittavissa. Pure skill sen sijaan ei anna valita autoa, eikä virityksiäkään. Viimeisenä, playground on paikka hassuttelulle, jossa pelaajat pääsevät pelaamaan kolmea erilaista pelityyppiä (kissa ja hiiri, tartunta ja kuningas).

Aiempien Forza-pelien tapaan moninpeli toimii varsin moitteettomasti ja vailla lagia. Pelaajiakin löytyy pilvin pimein, eikä peliin pääsyä yleensä tarvitse odottaa sen pidempään, kuin että edellinen loppumaisillaan oleva kisa päättyy ? jos sellainen on käynnissä. Horizonin ehdottomasti mielenkiintoisimmat pelimuodot löytyvät playground-aulasta.

Tavallinen kisaaminen on sekin totta kai aina hauskaa (varsinkin jos pärjää), mutta ei kovin innovatiivista tai tuoretta. Playground-aulan eri pelimuodot vuorottelevat keskenään automaattisesti ja ovat kaikki hauskalla tavalla arcademaisia, mutta samaan aikaan niistä löytyy kuitenkin autojen realistinen ajotuntuma, joten mutkia ei voi tuosta noin vaan ajaa suoriksi kaasu pohjassa ilman auton lähtemistä lapasesta. Pelimuodoista tartunnassa yksi pelaajista on alussa tartunnan saanut ja yrittää tartuttaa muut pelaajat jahtaamalla näitä. Tartutetut muut pelaajat osallistuvat nekin sitten vielä tartuttamattomien jahtaamiseen. Se joka selviää kaikista pisimpään joutumatta tartutetuksi, voittaa.

Kissassa ja hiiressä jakaudutaan kahteen joukkueeseen ja ideana olisi suojella omaa ?hiirikuskiansa? kissan roolissa ja auttaa tätä pääsemään ensimmäisenä maaliin, ennen vastajoukkueen hiirtä. Vastajoukkueen hiirtä voi ja pitääkin töniä ja runnoa kaiteisiin, jotta tämän ajaminen olisi mahdollisimman hankalaa. Toki vastajoukkueen kissat taas tekevät kaikkensa, jotta heidän hiirtänsä ei sorsittaisi. Kolmas pelimuoto kuningas toimii siten, että pelin alussa yksi pelaaja on kuningas ja alkaa kerätä sekunteja kelloonsa kuninkaana. Kaikki muut jahtaavat kuningasta ja yrittävät anastaa itselleen kruunun törmäämällä tähän, jotta pääsisivät kellottamaan itselleen loppusijoitukset ratkaisevia elintärkeitä kuningassekunteja.
Tartunnassa ja kuninkaassa pelialueet ovat isohkoja areenoita, siinä missä kissa ja hiiri -pelimuotoa varten ajetaan aina etappikisa paikasta A paikkaan B. Kokonaisuutena pidin Forza Horizonin moninpelistä todella paljon, sillä se myös palkitsee nopeasti. Menestyksekkäitten pelikierrosten jälkeen mukaan tarttuu kahisevaa sekä kokemuspisteitä. XP:llä noustaan pelaajatasoissa ja saadaan arvonnan kautta aina kaksi palkintoa, jotka ovat joko lisää rahaa tai uusia autoja talliin, jotka ovat molemmat käytössä sitten myös yksinpelinkin puolella. Kaikkia autoja ei siis tarvitse yksinpelissä välttämättä itse edes ostaa ja tämä on loistava tapa kannustaa moninpelin pariin.

Kokonaisuuten Forza Horizon (niin monin- kuin yksinpelinäkin) on todella koukuttavaa hupia. Se eroaa riittävästi emosarjastaan tuntuakseen tuoreelta, mutta samaan aikaan se tuntuu vanhalta kunnon Forzalta ajotuntumansa sekä upean audiovisuaalisen toteutuksensa sekä palkitsevan vaikeustasonsa kera. Kirsikkana kakun päällä ovat suomenkielelle käännetyt valikot sekä pelinaikaiset tekstit. Suosittelen peliä lämpimästi, enkä pelkästään Forza Motorsportin faneille, vaan kaikille autopelien ystäville.

Yhteenveto

Lähes virheetön

Hyvää

  • - Upea grafiikka yhdistettynä nopeaan vauhdintunteeseen
  • - Musiikkina muutakin kuin pelkkää instrumentaalista jumputusta
  • - Mukavasti autoja
  • - Palkitseva vaikeustasosysteemi
  • - Avoimempi pelimaailma tuo mukanaan mielenkiintoisia kisoja
  • - Kisat vaihteeksi nopeampia pyrähdyksiä
  • - Moninpelin playground-pelit
  • - Forza Motorsportin tuttu ja realistinen ajotuntuma

Huonoa

  • - Tekoäly on turhan aggressiivinen vaikealla vaikeustasolla
  • - Kinect-tuki on turha
  • - Ei pikapeliä, eikä jaetun ruudun kaksinpeliä