Get Even arvostelussa

Välillä pelinkehittäjät osaavat yllättää pelikansan. Näin on myös päässyt käymään Get Even nimeä kantavan pelin kanssa. Tätä tapausta on vaikea heittää mihinkään yhteen koriin; se sisältää trilleriä, sci-fiä, ripauksen ongelmanratkontaa ja kevyttä fps-räiskintää. Painosanalla kevyttä, sillä taistelut ovat toissijainen asia Get Evenissä.

Herra Black nimisellä henkilöllä on pahanlaatuinen absintti-krapula. Hän herää hylätyn mielisairaalan pihalta ja muisti on mennyt lähes täysin. Ainoa asia, jonka hän muistaa on, että hän yritti pelastaa tuntematonta tyttöä kidnappaajien kynsistä jossain hylätyssä rakennuksessa. Pelastusoperaatio menee pahasti pieleen ja tyttöön sidottu ajastettu pommi laukeaa Blackin naamalle.

Herra Blackin älypuhelinta muistuttava laite vastaanottaa tekstiviestin, joka kehoittaa häntä menemään syvemmälle hylättyyn mielisairaalaan. Tämä älykänny on näppärä vempain muutenkin, sillä se sisältää Siri-tyyppisen tekoälyn, joka kuvia ottaessa kertoo asioista tietoa. Kartta ja UV-valaisin löytyy myös täältä. Blackiä neuvoo ja ohjailee pöpilän TV:den välityksellä mystinen Red -niminen henkilö, josta ei oikein ota selvää onko hän kaveri vai vihollinen. Varsinkin kun hän on asettanut Blackin päähän virtuaalilaseja muistuttavan aparaatin, joka vie hänet omiin muistoihinsa. Pöpilä ei muutenkaan ole niin hylätty kuin ensin antaa olettaa vaan käytävillä ja ovien läpi huutelee kaikenlaiset hullut. Näillä vankimielisairaalan asukkailla on myös samainen VR-kypärä päässä kuin Blackilläkin.

Tämä on vain hyvin pieni osa Get Evenin tarinaa ja pelaaja pyörittelee kysymyksiä päässään ihan loppumetreille saakka. Aina kun Black saa selville jotain uutta, aukeaa vain enemmän kysymyksiä. Kuka tuo tyttö oli, miksi yritin pelastaa hänet, mistä sain tämän kehittyneen aseen, kuka on Red, kuka kehitti VR-kypärän? Mikä on totta? Tämä onkin Get Evenin slogan ja se pitää aivan viimeiseen asti.

Tarinaan antaa lisää syvyyttä kaikki dokumentit, joita Black löytää muistia tutkiessaan. Seiniltä löytyy vanhoja potilastietoja, valokuvia, sähköposteja ja pöydillä on videonauhureita. Pelaajan ei ole mikään pakko jäädä lukemaan kaikkea löytämäänsä, pelkkä vilkaisu riittää, mutta toki tällä tyylillä menettää osan syvällisemmästä juonesta. Pelihahmojenvälinen kemia osittain selkiytyy dokumenttien avulla ja laittaa aivosolut kyselemään entistä enemmän. Motivointina kaikkien lappujen keräämiselle voi olla se, että 100 prosenttinen muiston läpäisy antaa Blackille uuden aseen käyttöön. Kaikki nämä lippulappuset jo kertovat sen, että Get Even on ehdottomasti enemmän kallellaan tarinankerrontaan kuin toimintaan päin. Tämä on tietenkin harmillista niille pelaajille, jotka ovat odottaneet esimerkiksi F.E.A.R. pelisarjan tyylistä räiskintää ja vihollismäärää.

Taisteluita toki on, mutta hyvin kevyessä määrin. Tämän huomaa jo siitä, että ase-arsenaali on varsin suppea. Pistooli, tarkkuuskivääri ja kulman taakse taittuva edistykselinen rynnnäkkökivääri. Tämä viimeisin onkin se hauskin vempain. Rynkkyyn liitetty älykännykkä kertoo näppärästi vihollisten sijainnin ja katseen suunnan. Lämpökamerakin toimii ja on käytännöllinen päähän tähdätessä. Pelaaja pystyy taivuttamaan kiväärin myös muurien ja laatikoiden yli, eikä pelkästään urkkia nurkkia. Black osaa itsekin taipua, mutta jostain syystä hypyt eivät kuulu palkkasoturin taitoihin. Vihollisia on myös mahdollista taltuttaa käsin, mikäli pääsee hiipimään tarpeeksi lähelle. Pelin myöhemmässä vaiheessa tappamisesta tehdään tahallaan rutiinia, joka vie entisestään painoarvoa pois toiminnalta tai ainakin sen haasteellisuudelta.

Tekoäly kulkee grafiikan kanssa käsi kädessä, eli se ei iske sillä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Pelimoottorina on käytetty vanhaa Unrealia, eli tekstuurit eivät kiillä niin nätisti kuin Playstation 4 voisi antaa myöten. Tämä ei kuitenkaan jää häiritseväksi tekijäksi, sillä varsinaisia bugeja ei missään esiinny. Pientä grafiikka häiriötä oli havaittavissa jossain mitättömässä kalliossa, jonne pelinkehittäjät eivät ehkä uskoneet kenenkään eksyvän. Itse kirjoittaja kun kuitenkin tykkää nuohota kaikki nurkat läpi.

Musiikki toimii, mutta äänimaailma on vähän niin ja näin. Näyttelijät osaavat hommansa, eikä ylilyöntejä ole. Autenttiset viulut tarjoaa Brysselin philharmoninen orkesteri, joten tällä osa-alueella ei ole mitään valittamista. Mielen pitää valppaana sekopäiset ”puppetmaster” huudot mielisairaalan käytävillä, sen sijaan tulevat tukalat tilanteet on liian helposti tunnistettavissa. Kauhupelien ja leffojen ystävät kyllä tunnistavat milloin tunnelma alkaa muuttamaan suuntaa ja tähän olisi ehkä pitänyt äänieksperttien kiinnittää enemmän huomiota.

Harvoin tulee eteen sellaista peliä, jota ei haluaisi jättää kesken vaikka pelailu on venynyt jo aamun pikkutunneille asti. Get Even vie pelaajan mukanaan ja tarina luo jatkuvasti uutta koukkua. Lyhyt se on, mutta kolmenkymmen euron hintalappu korvaa tämän kevyesti. Get Even on kokemus, jota ei kannata ohittaa.