Gods Will Be Watching arvostelussa

Devolver Digital on julkaissut viime aikoina loistavia indie-peligenren pelejä, kuten esimerkiksi viime kuun alussa arvostelemani Always Sometimes Monsters osoitti.

Vuonna 2012 julkaistu Hotline Miami ei sekään ollut lainkaan huono julkaisu. Keskimäärin on siis julkaistu aika lailla loistavia pelejä ja uskallettu ottaa askel tuntemattomaan hieman hämärämpien pelien merkeissä. Aina ei voi voittaa ja Gods Will Be Watching on julkaisijan yksi näitä muutamia ?Frankensteinin hirviöitä?, joka ei aivan sulavasti istahda Devolverin pelikokoelman joukkoon.

Gods Will Be Watching on Deconstructeamin kehittelemä retrohenkinen, graafisesti vanhimpia Sierra seikkailupelejä, kuten Leisure Suit Larrya muistuttava, point-and-click -tyylinen peli, jossa pelaajan on määrä selviytyä hengissä kiperistä hermoja raastavista tilanteista. Ennen kuin poraudutaan syvemmälle, on pakko huomauttaa, että pelistä ei juurikaan saanut oikeanlaista kuvaa trailereiden tai kuvien perusteella. Kaikki tieto minkä pelistä sai ennen julkaisua kaivettua, näytti mielenkiintoiselta, mutta kokemuksena se ei vastannut odotuksia. Toki kaivamalla kun kaivaa niin alkaa tietoa tippumaan enemmän, mutta ei tätä pitäisi pelaajalta ja potentiaaliselta ostajalta vaatia.
Varoituksen sana siis heille, jotka pelkän trailerin perusteella pähkäilevät ostopäätöksen kanssa.
Gods Will Be Watching alkaa roihuavan nuotion lämmön ääreltä, heti kun on valinnut itselleen yhden viidestä vaikeustasoista. Pelaaja Kersantti Burdenin roolissa yrittää antaa rohkaisevia sanoja tiimilleen ?The Everduskille?, kun Xenolifer-nimellä tunnetut vapaustaistelijat ? tai terroristit – ovat varastaneet The Everduskilta tärkeää teknologiaa ja sysänneet ne jonnekin metsikköön, oman onnensa nojaan. Pienen juttutuokion jälkeen hypätään ajassa vuosi taaksepäin ja pelin ensimmäinen tehtävä kuudesta voi alkaa.

Hakkeriryhmä on tunkeutunut tutkimuslaboratorioon varastaakseen tietoa. Pelaajan täytyy pitää yllä puolustusta, rauhoitella panttivankeja, seurata kameroita ja ylläpitää hakkerointia. Tekemistä siis on ja kädet ovat täynnä. Vaikeustaso määrää sen, että kuinka kauan yksi tehtävä kestää. Mikäli valitsee vaikeimman, eli original-tason, on haastetta enemmän kuin direktiivit sallii. Narrative-tasolla pelaaja taas juoksee läpi koko pelin ja haaste on mitätöntä luokkaa. Jokaisessa vaikeustasossa tehtävien kaava on kuitenkin sama; täytyy löytää oikea balanssi kaikkien komentojen kesken.

Gods Will Be Watching -pelin ensimmäisessä tehtävässä on muutamia asioita, jotka täytyy hallita. Mikäli vangit näyttävät liian rauhallisilta kannattaa heille huutaa, sillä pian on kapina lähellä ja vangit toinen toisensa jälkeen yrittää paeta. Mikäli näin pääsee käymään, on toimittava nopeasta ja joko päästettävä vanki menemään tai ammuttava selkään. Tämä taas vaikuttaa muihin jäljellä oleviin vankeihin. Samalla on pidettävä yllä omaa puolustusta ja hakkeroida verkkoa auki. Kaiken tämän kuhinan keskellä vartijat yrittävät päästä lähemmäs antisankareitamme ja heitä täytyisi hätyytellä kauemmas.

Asioiden vuorovaikutus on siis tärkeä ja tehtävä alkaakin alusta mikäli sössii tarpeeksi monta kertaa. Onneksi kaikki toimii vuoropohjaisesti, jotta voi hieman miettiä minkä valinnan valitsee seuraavaksi. Vaikeustaso on kuitenkin jotain aivan käsittämätöntä ja tämä on suurin syypää pelin heikkoon vastaanottoon.

Pelin julkaisuhetkellä valittavana oli vain kaksi vaikeustasoa, helppo ja original. Original-vaikeustasoa kuvailtiin kehittäjää fanittaville sopivaksi ja se oli se taso, jolla Deconstructeam halusi pelaajan peliään pelaavan. Kiinnostus kuitenkin loppuu aika herkästi kesken, jos tehtävän viime hetkillä kaikki kolahtaa päin mäntyä ja koko hoito alkaa alusta ? etenkin silloin, kun tätä on jatkunut jo useamman kymmenennen yrityksen verran. Mikäli peli olisi ollut fyysisessä muodossa, se ehkä olisi saanut pöydällä olevasta vasarasta kolautuksen, vahingossa tietenkin, joka alitajuisesti oli haettu viereen odottamaan..

Kun julkaisusta oli kulunut aikansa Deconstructeam ilmeisesti oivalsi, että olikin ehkä virhe julkaista peliä näin hankalana ja päivityksen myötä vaikeustasoja tuli kolme lisää. Original ja se hieman helpompi vaihtoehto jäivät vielä mukaan, lisättiin pari ?laimennettua? vaikeustasoa, sekä tarinankerronnallinen pelimuoto, joka ei periaatteessa piittaa pelin haasteellisuudesta vaan keskittyy viemään juonta eteenpäin.

Tarinaltakaan ei kannata odottaa mitään ahaa- tai vau-elämyksiä. Ensinnäkin olisi ollut suotavaa antaa pieni selostus tapahtumiin, ennen kuin istuskellaan nuotiolla mukamas-tutun kersantti Burdenin kanssa ja lauotaan pelimaailman omia termejä. Deconstructeamin sivuilla kuitenkin näkyy pieni alkujuonto ennen kuin Gods Will Be Watching -pelin tapahtumat alkavat, joten miksi sitä ei sisällytetty kokonaiseen peliin? Juoni ontuu muutenkin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun eräs hahmoista kuolee ja seuraavassa tehtävässä sama tyyppi on taas jaloillaan, eikä minkäänlaista selitystä tälle anneta.

Tässä vaiheessa onkin jo sitten aivan sama mitä peli yrittää tarinallisesti tarjota, vaikka se jatkossa yrittääkin luoda sidettä hahmojen ja pelaajan välille. Tätä ei kuitenkaan missään vaiheessa ikävä kyllä saavuteta.

Kun vihdoinkin ihmeiden ja onnen kautta pääsee läpi ensimmäisestä tehtävästä, joudutaan selviämään toisessa tehtävässä Burdenin ja Jackin kidutuksesta. Minkäänlaista käsikirjaa tähän ei anneta, eikä pelaajalle selviä mikä vaihtoehto on se oikea aina tietyssä tilanteessa ja mitä kannattaa päästään laukoa, kun kiduttaja meinaa kiskoa hampaita suusta.

Toisaalta, ei aidossakaan tilanteessa mitään käsikirjaa olisi auki, josta hakea koodeja tilanteen purkamiseen. Samaa rataa siis jatketaan kuin ensimmäisessä tehtävässä, yrittämistä yrittämisen eteen. Kiduttamista olisi kestettävänä parikymmentä päivää, riippuen vaikeustasosta. Tähän päälle vielä seitsemästi laukeava revolveri venäläisen ruletin merkeissä. Sadistinen kiduttaja saattaa päättää pyöräyttää panosrullaa pariin otteeseen, mikäli tyhjä arpa osuu liian usein.

Onko viimeinen päivä enää kestettävissä? Onko revolveri lauennut kuusi vai viisi kertaa? Käsi alkaa hamuta pöydällä olevaa vasaraa.

Viimeistään kolmannessa tehtävässä pelin idea on täysin selvä. Kaksi aikaisempaa tehtävää vielä menee hieman hämmästellessä ja miettiessä, että olisiko pelissä muutakin. Vaan ei ole. Kaavaa jatketaan alusta loppuun, tehtävien läpäisemisen jälkeen pelaajalle kerrotaan, miten suoriutui valinnoissaan, tosin tällä ei tunnu olevan minkäänlaista merkitystä.
Pääpointti on selkeästi asetettu jo Gods Will Be Watching -pelin nimestäkin päätellen valinnoille, joita tehtävissä joutuu tekemään ja mitä näiden valintojen edessä voisi ihminen tuntea. Ehkä laimeammilla vaikeustasoilla tämä voi onnistua, kun ei tarvitse jännittää sitä, että milloin joutuu aloittamaan koko tehtävän alusta.

Ideana Gods Will Be Watching on hyvä, mutta toteutukseltaan surkea. Tuotos on toki vasta Deconstructeamin ensimmäinen kaupallinen peli. Grafiikka on Deconstructeamille ominaista pikselitaidetta, joka kyllä näyttää kivalta ruudulla, varsinkin taustat. Musiikki on hyvää ja se kulkee klassisen grafiikan kanssa hienosti käsikädessä.

Onnistunut audiovisuaalinen puoli ei kuitenkaan riitä lähimainkaan rakentamaan onnistunutta peliä. Kaikki lässähti periaatteessa jo ennen julkaisua, kun kunnollista traileria ei osattu pelistä julkaista. Ymmärrän hyvin jos jotkut ennakkotilaajista pettyivät. Tähän päälle vielä se, että pelin vaikeustaso oli anteeksiantamaton sen julkaisuhetkellä. Päivityksien myötä ja pelin pelastukseksi tuli onneksi kuitenkin lisää vaikeustasoja. Gods Will Be Watchingissa esiintyviä onnistumisen hetkiä voisi kuvailla suhteellisen kirkkaana helmenä, jotka koreilevat kakkakikkareen päällä.
Tällaiseenhan ei normaali ihminen mielellään koskisi, masokisti ehkä.