GRID Autosport on brittiläisen Codemastersin autoilu-uutukainen. Pelin tekemisessä on käytetty apuna Autosport-lehden ?asiantuntijoita?, joten siitäpä käytännössä siis juontuu myös pelin käyttämä lisänimikekin, vaikka se samalla viittaa myös yleisesti autourheiluun. Tuore peli haluaa kuljettaa edellisen, omasta mielestäni erittäin pelattavan ja noin vuosi sitten ilmestyneen GRID 2:n jälkeen pelisarjaa takaisin Codemastersin juurien suuntaan ? takaisin TOCA Touring Car -pelisarjan ajoille ja samalla koko GRID-sarjan isoisän luokse, sinne missä vakioautot laiduntavat.
TOCA Touring Car Championship oli aikoinaan virallinen vakioautopelituote ja samalla Codemastersin ensimmäinen autourheilupeli (Colin McRae Rally julkaistiin vuotta myöhemmin). TOCA-pelit kehittyivät vuosien saatossa monen uudistetun nimen kautta TOCA Race Driverista aina Race Driver: GRIDiin ja lopulta siirryttiin käyttämään pelkkää GRID-nimeä. Myös pelien luonne muuttui. Vakioautoilla ajaminen katosi lopulta kokonaan ja tilalle tuli muun muassa suljetuilla katuradoilla kisaamista tavallisilla tuunatuilla autoilla.
GRID Autosport pitää sen sijaan sisällään kuusi erilaista ajoluokkaa, mukaan lukien ne vuosia kadoksissa olleet vakioautot, jotka löytyvät ajoluokan ?touring? alta. Tarkemmin katseltuna kaikki tarjolla olevat ajoluokat ovat open wheel, tuner, street, endurance, se mainittu touring sekä GRID. Viimeksi mainittu toimii pelin ?huipentumana?, jonka kisat aukeavat ajettavaksi viimeisenä ? vasta sitten kun pelaaja on saavuttanut tietyn ajajatason.
Touringista löytyy siis nautittavaa vakioautokisaamista. Open wheel on pääasiassa formuloilla huristelua, tunerissa läsnä ovat japanilaiset driftaamiseen sopivat autot sekä levottomat jenkkimuskelit, kuten Mustangit. Suljetuilla katuradoilla street-ajossa on edustettuina enemmänkin eurooppalaista tuotantoa kuten Volkswagen ja Mercedes-Benz, endurancessa mennään taas Le Mans -henkisillä GT-ajokeilla kestävyysajoissa, joissa ei ole kierroksia lainkaan.
Lukuun ottamatta GRID-luokkaa, löytyy jokaisesta eri ajoluokasta yhdeksän yhden kokonaisen kauden kestävää mestaruustaistoa, joista jokaisesta löytyy sitten useampi kisatapahtuma ja useampi yksittäinen kisa.
GRID-luokasta sen sijaan löytyy vain kolme mestaruustaistoa ja jotta näitä kisoja pääsisi ajamaan on saavutettava tietty ajajataso, kuten mainitsinkin hieman aiemmin. Ensimmäinen GRID-mestaruustaisto vaatii, että pelaajan ajajataso on kolme, seuraava vaatii numeroa kuusi ja kolmas yhdeksättä tasoa. Pelaajan kartuttama ajajataso ei kuitenkaan ole yksi yhteinen “kokemustaso”, vaan jokaisessa tavallisessa ajoluokassa on oma ajajatasonsa, jota tulee nostaa. Pelaajan onkin siis saavutettava kaikissa viidessä ajoluokassa taso kolme ennen kuin edes ensimmäistä GRID-mestaruutta pääsee kokeilemaan ja niin edelleen. Toistoa ja XP:n haalimista riittääkin siis hetkeksi, mikäli halajaa pääsyä GRID-luokan kimppuun. Grindaamiseksikin tätä toistoa pelitermein kutsutaan.
Perusrakenteeltaan Codemastersin uutukaisen urapelin rakenne on lähes identtinen pelitalon useiden muiden viime vuosien ajopelien tapaan. Alussa valitaan omalle virtuaalikuskille nimi ja valitaan luettelosta lempinimi, jota pelin naisääni osaa sitten ääntää halutessaan. Osallistutaan kisoihin ja koetetaan pärjätä niissä mahdollisimman hyvin ja aina pitäisi muistaa voittaa myös se pahin kilpailijakin, kun taas useammassa ajoluokassa samassa tallissa ajava tallitoveri yrittää auttaa kartuttamaan tallia mestaruuteen. Hieno kekseliäs uusi ominaisuus on komennot tallitoverille.
Nykymeiningin tapaan pelaaja voi pyytää tallinsa radiomiehen kautta tallitoveria ajamaan joko aggressiivisemmin tai puolustushenkisemmin. Jos valitaan aggressiivinen, tallitoveri yrittää nousta korkeammalle sijoituksissa. Jos taas valitaan puolustustaktiikka, yrittää tallitoveri pitää sen hetkisen sijoituksensa. Etenkin puolustustyyli on hyvin kätevä, jos pelaaja on ykkösenä ja tallitoveri kakkosena. Tällöin tallitoveria voi pyytää pitämään muut takanansa ja siten kasvattaa omaa kaulaansa muihin. Aivan kuin esimerkiksi formula ykkösissä on ollut tapana toimia.
Keskeistä roolia pelissä näyttelee jälleen kerran Codemastersin niin kovasti ihailema XP eli kokemuspisteet. XP:tä valuu mittariin menetyksen myötä, mittari lopulta täyttyy ja nostaa pelaajan ajajatasoa ja avaa uusia kisoja kokeiltaviksi, jotka aiemmin olivat käden ulottumattomissa. Urapeli jakautuu useampaan kauteen, jotka menevät ja tulevat nopealla tahdilla.
Ennen jokaisen kauden alkamista pelaaja saa sponsoritarjouksia, joista pitää valita yksi ennen kuin kisat potkaistaan käyntiin. Käytännössä sponsorit, kuten vaikkapa Intel ja Razer ovat autoteippien ja värityksen ohella kuitenkin vain nippu valmiiksi asetettuja tavoitteita, jotka tulisi saavuttaa kauden aikana, jotta saisi kerättyä itselleen sponsorin tarjoamat kallisarvoiset ja himotut XP:t ja nostettua sitä omaa tasoaan kisoista saatavien kokemuspisteiden ohella.
Itse kisat ovat tuttuun Codemasters-tyyliin yleensä lyhyempiä pyrähdyksiä ? yleensä kolmen tai neljän tai kuuden kierroksen mittaisia, ellei sitten itse välttämättä halua valikosta säätää kisoja pidemmiksi. Endurance-luokassa tosin ajetaan kierroksien sijaan niin kauan kunnes ruudulla alaspäin laskeva minuuttikello valuu nollaan. Yleensä kisat kestävät noin kymmenen minuuttia, eikä oikeastaan yhtään sen kauempaa kuin perinteinen kierroskisakaan.
GRID Autosportissa kunkin ajoluokan mestaruustaistoista löytyvät kisatapahtumat sisältävät useamman kisan ja yksittäisen kisatapahtuman kisat ajetaan kaikki samalla radalla, oli niitä sitten yksi tai kolme, mikä käy pidemmän päälle tylsäksi ratkaisuksi, vaikka pientä eroavaisuutta tuokin ensimmäisessä aika-ajossa saavutettu paalupaikka ja sen jälkeen pelaaja pakkopudotetaan toisessa kisassa lähtöruudukon viimeiseksi. Erilaisia ratoja pelissä ei myöskään ole edes järin montaa, vaan peli kierrättää samoja maisemia useampaan otteeseen, tuleepahan ainakin omat kierrosajat hiottua huippuunsa ja täten voi pärjätä entistä paremmin aika-ajoissa, jos niihin osallistuu ? pakko ei ole ja tällöin joutuu luonnollisesti aloittamaan lähtöruudukon perältä. Aika-ajojen paalupaikasta on sekin hyöty, että niistä tienaa aina yhden mestaruuspisteen, joka auttaa jos kauden lopputilastoissa voittaja on muutamista pisteistä kiinni.
Samasta valikosta, josta säädetään kisojen kierrosmäärää voidaan säätää myös muutakin, kuten tekoälykuskien tasoa sekä tarjolla olevia ajoapuja. Forza Motorsportista matkitulla tavalla ajoapujen kytkeminen pois ja tekoälyn haastavuuden lisääminen nostavat saatavien prosentuaalista määrää per kisa. GRID Autosportissa ei kuitenkaan kerätä tilille rahaa, vaan sitä XP:tä. Apinointi tässä kohtaa on ihan ok, sillä apinoihan Forzakin viimeisimpiin versioihinsa Codemastersin keksimän flashback-ominaisuuden, jonka avulla aikaa voidaan kelata taaksepäin, jos mutka meneekin suoraksi tai vaikkapa kolaroi liikaa ja auto alkaa piiputtaa.
Realismiltaan GRID Autosport ei ole mikään täysverinen simulaattori, vaan pikemminkin tasapainoilua arcaden ja simulaation välimaastossa. Vaikka ajettavuudesta melko realistisen saakin, kun kaikki ajoavut kytketään pois ja ajetaan peliä kunnon ratilla, ei peli mikään yltiörealistinen ole ? välillä mutkaankin saattaa ajaa melkoisella vauhdilla ja vielä keretä jarruttamaan ajoissa ja onnistua kääntymään.
Testilaitteistoon oli kytkettynä jo lähes museovehje, MOMO Racing Force -ratti, mutta se toimitti hienosti asiansa ja ajaminen oli tuntuman osalta parhaimmillaan hauskaa ja vauhdikasta, eikä pelin tärinäefekteissäkään valittamista ole. Ei GRID Autosport siltikään vastaa esimerkiksi vähän aikaa katsastamaamme Assetto Corsa -autosimulaattoria, joka jo keskeneräisessä Early Access- betavaiheessaan on selkeästi paljon realistisemman tuntuinen ajopeli kuin mitä GRID Autosport tarjoilee.
Realistisuutta nakertaa myös sarjan aiemmista peleistä tuttu vaurionmallinnus. Sellainen kyllä löytyy, mutta peltiin ilmaantuvat pintavauriot ovat vähäisiä ja autot kolhiintuvat epärealistisen vähäisesti, mutta oikeiden automerkkien läsnä ollessa tämä on lähes aina odotettavaakin. Autoon ilmestyvät fyysiset vauriot ovat samoja kuin sarjan aiemmissa peleissä, eli kaiteita tarpeeksi kolistelemalla saa puskuria ja muuta repsottamaan ja ajon puoltamaan. Enemmällä kolaroimisella alkaa autosta lähteä tehojakin pois ja kumit lähtevät vanteilta, mutta tässä vaiheessa menopeli onkin sitten jo siinä kunnossa, että on syytä aloittaa alusta koko homma.
Vain täydellä vauhdilla seinään ajettaessa koko auto hajoaa ja kisa päättyy (auto kuitenkaan juurikaan tällöinkään hajoaa osiin), jolloin pitää joko aloittaa kisa alusta tai sitten käyttää flashbackia, jos niitä on jäljellä tai jos kyseistä ominaisuutta ylipäätään pitää päällä.
Epärealistista on myös se, miten tekoäly pelissä ajelee. Jälleen tuttu tunne valtaa mielen. Medium-vaikeustasolla peli on hieman liian helppo kokeneemmalle autopelien pelaajalle ja etenkin jos olet pelannut Codemastersin muita viimeaikaisia autopelejä, kuten esimerkiksi juuri GRID 2:ta. Tosin ei Dirt-sarjakaan tekoälyllään GRID Autosportista juuri eroa.
Tekoälykisaajat saa virheettömällä ajolla kiinni viimeistään muutaman kierroksen jälkeen ? joskus jopa jo ensimmäisen kierroksen aikana vaikka aloittaisi lähtöruudukon viimeiseltä (16.) sijalta, josta eteenpäin saakin ajaa rauhassa maaliin asti, jos ei tee liiaksi virheitä. Hard-tasolla tekoälykuskit taas kaahaavat nopeasti karkuun jo alussa, vaikka alla olisi täysin samat autot ja vaikka kuinka painaisi kaasua muiden imussa ? tekoäly yksinkertaisesti pääsee autoillaan lujempaa kuin pelaaja. Toki auton virittämisellä tähänkin seikkaan varmasti pystyy ainakin jollain tasolla vastaamaan, mutta ei tekoälyn silti tulisi päästä pelaajaa nopeampaa suoralla samalla autolla.
Onneksi vanha luotettava autopelien perisynti tässä auttaa ainakin hieman. Tekoäly kun GRID Autosportissa niin monien muiden autopelien tapaan (aiemmat GRID-pelit mukaan lukien) jarruttaa mutkaan aina vähän liian aikaisin. Kun tekoälyllä jo vilkkuu jarruvalot, painetaan vielä hieman kaasua, sitten nopea jarrutus ja kylki edellä jonkun kääntyvän syliin ja sen jälkeen kaasu taas pohjaan. Tekoälykuskit toimivat hyvänä puskurina, sillä niitä on lähes mahdotonta saada kilkattua ulos radalta.
Toisinpäin homma kyllä toimii ja tekoäly myös ajaa välillä kuin hullu, rämäpäinen kuski ja sen saa välillä tuntea takapuskurissaan tai auton hallinnassa, kun tulee huomattua, että perä lähtee suoralla alta ja tekoäly huristelee ohitse kavereineen. Tekoäly ei myöskään juuri koskaan tee ajovirheitä, eivätkä ne juurikaan toisiaan edes ohittele, eivätkä kilkkaa toisiaan ulos, vaan tuntuvat olevan renkaistaan kuin liimattuja ajorataan.
Tekoälyn kaahaaminen onkin aina lähes täydellistä, vaikka mutkiin mennäänkin näyttävästi perä edellä. Yritä siinä sitten nauttia kisaamisesta ja saada aitoa fiilistä. Esimerkiksi vakioautoilla tämä peltien yhteen kolistelu ei niinkään häirinnyt, mutta kun sama meno jatkuu F3-autoillakin ajettaessa, niin tulee tunne, että tekoälykuskeja ei juurikaan huoleta pysyykö oma kosla ehjänä – ja miksi huolettaisikaan, kun eivät ne vaurioista juurikaan kärsi pelaajan tapaan.
Tämäntyyppinen tekoäly ei koske pelkästään Codemastersin GRID-sarjaa tai edes Dirt-sarjaa, vaan se ulottuu jopa pelitalon F1-pelisarjaan asti. Olenkin valitellut Codemastersin F1-pelien tylsyyttä ja yllätyksettömyyttä, koska tekoäly on niin yksinkertaisen tylsä varmasuorittaja ja samaan aikaan yli-inhimillinen pysymään radan puolella. Autopelejä pelaavat haluavat nähdä hienoja kolareita, pahimman kilpakumppanin ajautumisen ulos, keskeytyksiä moottorin pamahtaessa tai renkaan repeytyessä. Mitään näitä ei kuitenkaan ikinä nähdä Codemastersin peleissä (edes F1-puolella) ja se on sääli, sillä se vie niin paljon tunnelmaa ja jännitystä pois kisaamisesta.
Kokonaisuutena GRID Autoportin uramoodi on ihan menevää hupia, jos sietää öykkäröivää tekoälyä, joka tuntuu aavistuksen röyhkeämmältä kuin aiemmin, mutta silti siltä samalta kolistelevalta kaverilta, mikä se oli GRID 2:ssakin ja josta hieman kitisin aikanaan. Tekoälyn ja jännityksettömien kisojen ohella mikä hieman syö miestä on pelin kaikkiruokaisuus. Jälleen kerran – sen sijaan, että oikeasti oltaisiin menty juurille ja luotu uusi täysverinen, sataprosenttinen TOCA Racing -peli – on kuin Codemastersia pelottaisi julkaista vain yhtä autourheiluluokkaa käsittelevä peli ja siksi pitää väkipakolla tarjota kaikille jotain, jotta kukaan ei varmasti pettyisi.
GRID-pelien tuttua katukisaamista ei ole unohdettu, jotta fanit eivät karkaa. Sitten on mukana sitä paljon hehkutettua vakioautokisaamista (joka muuten on pelin parasta antia!) mahdollisuus istua formulan rattiin mikäli ei halua ostaa Codemastersin virallisia formulapelejä sekä mahdollisuus kokea pientä kestävyyskisaamistakin. Lisäksi päästään driftailemaan japsiautoilla ja yrittämään parasta kierrosaikaa kelloa vastaan täyteen ängetyillä radoilla jenkkiautoilla ? jos joku vaikka muutoin olisi jäänyt kaipaamaan yhdysvaltalaista autotuotantoa.
Omasta mielestäni suurin turhake GRID Autosportissa on tuner-luokka, jonka driftailu ei itseäni innostanut lainkaan. Ensin vähän vakioautoilua ja sitten driftailemaan? Ei. Driftausradat ovat lyhyitä ja vain niissä muutama mutkasegmentti aikaa kerätä hyvät pisteet driftailemalla. Kelloa vastaan ajaminen muita ohitellessa on mielekkäämpää, mutta enemmän tai vähemmän tylsää sekin, kun ottaa huomioon, että useammasta muusta ajoluokasta löytyvät aika-ajot, jotka ovat lähes sama asia.
Formuloilla sen sijaan ajaminen on kivaa ja äärimmäisen vauhdikasta ja ovatpa ne myös kaikista pelin ajokeista niitä ärhäkimpiä ? etenkin lähtemään käsistä mutkissa, jos ei ole varovainen. Tämäkin kuitenkin on turha pelimuoto, jos omistaa Codemastersin ?oikeita? formulapelejä, tai jos ei pidä lainkaan formuloista. Endurance menettelee, mutta ei ole sekään mikään kovin kummoinen ilmestys ja näitä endurance-kisoja löytyi myös jo GRID 2:stakin kuin löytyi myös driftauskisojakin, joten miksi pelin nimi ei yksinkertaisesti vain ole GRID 3 ?
Herääkin kysymys, että eikö koko GRID Autosportia olisi voinut täyttää pelkällä vakioautokisaamisella? Ja muut ajoluokat korvata vaikkapa historiallisilla skenaarioilla vanhoista legendaarisista tilanteista sisällön määrää paisuttamaan. GRID Autosportissa vakioautojen rooli tuo vahvasti mieleen ensimmäisen Colin McRae – Dirt -pelin; siinä monen haluama ralli oli sivuroolissa ja loppupeli oli täytetty muilla ajoluokilla.
Onhan toki yhdeksän mestaruustaistoa kisoineen parempi kuin ei lainkaan vakioautoja, mutta itse näkisin tämän missattuna tilaisuutena tuoda kyseinen ajoluokka jälleen suureen suosioon omana pelinään.
Mitä GRID Autosportin ajotuntumaan tulee, ovat kaikki ajoluokat ja niistä löytyvät menopelit (olivat ne sitten tylsiä tai ei) varsin erilaisia tuntumaltaan, niin rattiohjaimella kuin padillakin ajettuna, joten näiltä osin monipuolisuutta ja eri ajokkien opettelua löytyy. Perustuntumaltaan ajaminen onkin varsin onnistunutta. Formulat ovat kuin herkkiä ohjuksia, jenkkimuskelit kiikkeriä ja mutkissa helposti lipsuvia ja street-luokan autot taas niitä enemmän perinteisen tuntuisia autoja, joilla mutkatkaan eivät käänny aivan niin jouhevasti kaasu pohjassa. Vakioautot tuntuvat jämäkiltä ja painavilta, mutta samaan aikaan mutkiin tultaessa ne ovat hieman notkeampia kuin street-autot. Itse pidin vakioautojen jämäkkyydestä ja niillä rinta rinnan peltejä kolistellen on ehdottomasti pelin parasta antia ? ja olisi vielä parempaa, jos tekoäly vain olisi jotain muuta kun mitä on.
Pelin autoäänissä ei ole valittamista, mutta eivät ne myöskään mitenkään edukseen nouse esille muihin ajopeleihin verrattaessa. Esimerkiksi Assetto Corsan tasolle muhkeudessaan ja toisistaan eroavaisuudessaan ne eivät pääse. Kyllä, jälleen kerran nostan esimerkiksi kyseisen pienstudion pelin, lähinnä siksi ettei kunnollisia vertailukohtia juurikaan löydy ja siksi, että “AC” on GRID Autosportin jälkeen tuorein autopeli, jota olen PC:llä pelannut.
Visuaalisesti GRID Autosport ajaa asiansa ja ratagrafiikka on selkeän tarkkaa ja autot näyttävät esikuviltaan, mutta ei pelin pikkuhiljaa vanheneva ego-pelimoottori enää minkäänlaisia huudahduksia kirvoita – ei vaikka kaikki detailit olisi täysillä ja ladattuna vieläpä erillinen (ja ilmainen) steamista ladattava HD- tekstuuripaketti. Autoihin syntyvät naarmutkin näyttävät lähinnä maalin päälle piirretyiltä, kuin oikeilta naarmuilta pellissä. Hyvänä puolena pelin vanhahtavassa moottorissa on se, että ainakin testikokoonpanolla peli pyöri jatkuvalla syötöllä noin 55-60 ruutua sekunnissa, jolla autopeleissä on huomattava merkitys vauhdintunteeseen ja ajaminen on nautinnollisempaa.
Voisin väittää, että Assetto Corsa (jälleen) pääsee GRID Autosportin kanssa grafiikassakin tasoihin. Visuaalisesti uutta edellisiin GRID-peleihin on takaisin palannut kuvakulmavaihtoehto ratin takaa kahden vaihtoehdon kera, joista toisessa näkyy kääntyilevä ratti ja toinen on lähempänä tuulilasia eikä rattia näy. Kuvakulmat ovat toimivia lisävaihtoehtoja, mutta ei missään määrin yksityiskohtaisia.
Päinvastoin ohjaamot ovat kamalan sumeita grafiikaltaan, kuin pelkkiä mustia siluetteja, joten niiden yksityiskohtaisuudesta on turha odottaa pääsevänsä nauttimaan. On kuitenkin hyvä, että ohjaamokuvakulma jälleen pitkän tauon jälkeen on taas vaihtoehtona niitä varten, jotka sitä haluavat pelatessa käyttää. Yksi seikka, mikä pelissä itseäni kummastutti oli sadekelien täydellinen puuttuminen.
Kuitenkin erään kisan päätteeksi tekoälyn haltuun ottama ajokkini heilautti kerran tuulilasinpyyhkijöitä edestakaisin aurinkoisessa kelissä. Voidaanko tästä päätellä, että sadekelit olivat ominaisuuslistalla peliä kehitettäessä, mutta sitä ei ehditty sisällyttää mukaan? Toisaalta muuten vain heiluvat pyyhkimet kuvastavat hyvin koko sitä pakettia mitä GRID Autosport edustaa: tuntuu kuin kaikki olisi jotenkin puoliksi mietittyä ja tehtyä, eikä mikään täydellisyyteen hiottu kokonaisuus. Onko toisaalta ihmekään, kun edellinen ajopeli Codemastersin tallista ilmestyi vain vuosi sitten. Seuraavaa vuosipäivitystä odotellessa…
Jossain määrin XP:n grindaamiseksi menevän urapelin ohella ? GRID-ajoluokkien auki saamisen toivossa ? puuhailtavaa löytyy onlinepelistä, custom cupista sekä jaetun ruudun moninpelitilasta. Custom cup on ikään kuin se pakollinen pikapelimuoto yksinpelaajalle, jossa saa itse valita ajoluokan, ajettavien kisojen määrän, tekoälyn kovuuden kuin esimerkiksi myös sen ajetaanko aika-ajot aluksi, vai laitetaanko lähtöruudukon paikat suoraan arvottavaksi.
Vaikka menopelinsä saa valita kunkin ajoluokan sisällä, ei jostain kumman syystä ajettavaa rataa ei saa valita lainkaan, mikä tuntuu melkoiselta suunnitteluvirheeltä. Jaetun ruudun kaksinpeli sisältää samat vaihtoehdot: voidaan ajaa yksi tai useampi kisa halutussa ajoluokassa, eikä rataa saa valita. Jaetun ruudun kaksinpelistä ei jostain syystä löydy lainkaan myöskään ohjaamokuvakulmia, nokkapeltikuvakulma on tällöin ainoa ei auton takaa kuvattu vaihtoehto. Jaetun ruudun pelissä myös autojen määrä on neljä vähemmän kuin yksinpelissä: kaksi ihmispelaajaa ja loput tekoälyautoja. On sanomattakin selvää, että pidemmän päälle jaettu ruutu on silti mukavampaa hupia kuin robottimaisen tehokkaan tekoälyn kanssa yksinään kisaaminen.
Kattavampaa ihmisseuraa toki löytää tarvitessa onlinetilasta – vai löytääkö – En itse onnistunut löytämään peliseuraa lainkaan muista ajoluokista kuin street-luokasta, joka on sitä aiemmista GRID-peleistä tuttua kaahaamista suljetuilla katuradoilla. Eikö ketään todella kiinnosta ne mainostetut vakioautot? Tai edes formulat? Voi tietysti olla, että koska peli on vielä niin uusi ja julkaistu tätä kirjoittaessa vain hieman yli viikko sitten ei kukaan ei ole vielä ryhtynyt pelaamaan nettipeliä PC:llä – tai sitten kukaan ei edes ole ostanut PC-versiota. Itse onnistuin löytämään tasan yhden pelisession, useamman hakukerran jälkeen.
Olemassa oleviin peleihin pääsee liittymään jos ne eivät ole käynnissä, mutta jos ovat, on vaikea arvata milloin ne tarkalleen loppuvat. Siinähän odottelet peliaulassa; kierrosten määrä on näkyvissä ruudulla, mutta mistään ei näe sitä montako niistä on ajettu. Ainoastaan kisan alkamisesta käynnistynyt sekuntikello pyörii ruudulla. Mutta kukapa sillä tiedolla mitään tekisi, että kisaa on ajettu 120 sekuntia. Kenties peli saa päivityksiä tulevien viikkojen aikana, jotta tällaiset moninpeliinkin liittyvät huolimattomuudet korjataan pois, koska on moninpelissä potentiaaliakin: idea siitä, että pelaajan itselleen ostamat autot kuluvat käytössä ajan myötä ja niitä on korjattava tai myytävä ne käytettyinä eteenpäin, on mielenkiintoinen.
Tällä hetkellä kuitenkin sanoisin, että ei pelin parissa viihtymistä pelkän nettimoninpelin varaan kannata laskea – siksikin, että nykyään tuppaa olemaan vähän niin, että peliltä kuin peliltä laitetaan serverit kiinni jo vuoden parin elämän jälkeen.
Loppujen lopuksi GRID Autosportista jää suuhun hieman kitkerä maku. Ei kyseessä huono peli missään nimessä ole, mutta se yrittää liian vähän uutta ja on aivan liikaa aiempien veljiensä kaltainen. Vakioautot (joskin mukavia ajettavia ovat) eivät ole mielestäni riittävän suuressa roolissa Autosportissa ja samaan aikaan yhtä suuressa roolissa pelissä ovat useammat aiemmista GRID-peleistä tunnetut ajoluokat ja pelimuodot.
