Lego The Hobbit arvostelussa

Virtuaalisilla legopalikoilla leikkimiselle ei näytä tulevan loppua, eikä ehkä tarvitsekaan. Tätä kirjoittaessa viime vuoden lopulla julkaistiin varsin pelattava Marvelin supersankareihin keskittynyt Lego Marvel Super Heroes ja tänä vuonna Warner Bros. Gamesilta ja Traveller’s Talesilta on ilmestynyt Super Heroesin jälkeen jo kaksi muutakin legopeliä: The Lego Movie Videogame.

Näistä jälkimmäisin on Lego Harry Pottereiden ja Lego Pirates Of The Caribbean -pelien lisäksi jäänyt itseltäni kokonaan välistä, mutta käytännössä kaikkiin muihin Traveller’s Talesin legopeleihin on tullut tässä vuosien varrella tutustuttua.
Jos Activision täyttää markkinoita Call Of Duty -sarjan peleillään niin Warner Bros. Games tekee sitä tällä hetkellä legopeliensä osalta. Tälläkin hetkellä Suomen kymmenen myydyimmän pelin listalla komeilee jopa kaksi Warnerin legopeliä. Legopelit eivät kuitenkaan vielä tähän mennessä ole olleet missään määrin huonoja tai ala-arvoisia, joten ne ovat ansainneet paikkansa listalla ? siltikin, vaikka kaikkia legopelejä koristaakin pääpiirteittäin se samanlainen hyväksi havaittu peruspohja ja peruspelattavuus.

Tuorein Lego-sarjan peli on Lego The Hobbit. Pelissä ei ole nyt ulostulleiden kummankaan The Hobbit -elokuvan alanimeä, siksi koska peli käytännössä pitää sisällään tapahtumat kahdesta ensimmäisestä elokuvasta järjestyksessä, eikä keskity vain yhteen. Jos et siis ole vielä nähnyt trilogian toista osaa kannattaa miettiä haluatko spoilata tarinaa edes pienesti pelaamalla legopeliä ennen elokuvan katsomista. Toisaalta voit pelata vain ensimmäisen elokuvan osuuden ja jättää seuraavan odottamaan. Se, että tuleeko The Hobbit -trilogian viimeisestä osasta pelijulkaisu vielä erikseen jää sitten nähtäväksi.

Jos olet pelannut Tolkienin tarinoihin liittyvää toista legopeliä, Lego The Lord Of The Rings -peliä, tuntuu The Hobbit varsin tutulta tunnelmineen päivineen. The Hobbit -peli ammentaa dialogin ja musiikin sellaisenaan elokuvista ja osa legoilla tehdyistä välipätkistäkin on kuin suoraan elokuvista, mutta humoristiseen legomuotoon väännettynä, jossa päähenkilöt hassuttelevat ja mokailevat vuorosanojensa aikana tai niiden välissä.

Konsepti on jossain määrin tuttu aina Lego Star Wars -pelien ajoista saakka ja peli peliltä tätä eheää legomaista kokonaisuutta viedään eteenpäin. Lego The Hobbitissa ollaan jo tosin siinä pisteessä, että välillä tulee itsekseen miettineeksi olisiko Traveller’s Tales mieluummin tehnyt pelkkää legoanimaatiota ja jättänyt pelaamisen kokonaan pois ? sen verran paljon välipätkiä lyhyeksi jäävien pelipyrähdysten välillä Lego The Hobbitissa tuntuu monesti olevan.

Toki ?TT? on halunnut tehdä pelistään mahdollisimman elokuvamaisen eheän kokemuksen, mutta siltikään tätä ei pitäisi tehdä pelattavan sisällön kustannuksella. Tällaisenaan pelikokemus jää kahden elokuvan legomuottiin sovitetusta tarinasta huolimatta hieman lyhyeksi, kun osa mielestäni pelattavaksikin sopineista kohdista näytetään pelkkänä animaationa.

Vastapainona peli on audiovisuaalisesti jälleen niitä komeimpia ja viimeistellympiä legopelejä mitä TT:n tallista on ulos tullut. Erikseen maininnan ansaitsee ensimmäisestä elokuvasta tuttu kohtaus, jossa Bilbo ja kumppanit joutuvat hengenvaarallisesti kiipeilemään pitkin kivijättiläisen rinnuksia tämän taistellessa toista kaltaistaan vastaan. Kohtauksen legoversio on todella upeasti toteutettu. Näin yleisesti ottaen ruudulla seikkailevat legoukkelit animaatioineen päivineen näyttävät nekin oikein muovisilta ja niiden ilmeitä ja eleitä sekä sulavaa liikehdintää on ilo katsoa.

Myös staattiset lego-objektit ja muut kyhäelmät ovat todella hienoja ja yksityiskohtaisia. Aivan samaa ei kuitenkaan voi sanoa taustamaisemista, jotka yhä tehdään perustekstuureista ja objekteista eikä suinkaan muovisen oloisista virtuaalilegoista. Odotankin innolla legopeliä, jossa kaikki maisematkin olisi kyhäilty virtuaalisista palikoista. Toisaalta realistisemman oloiset maisemat luovat pelin visuaaliselle ilmeelle kontrastia ja erottavat objektit ja ukkelit hienosti muusta grafiikasta, joten voi olla ettei tällaista sataprosenttista legopeliä tulla edes näkemään.

Pääosin Lego The Hobbitin pelattavuus toimii samalla tavalla kuin sen aiemmissakin hengenheimolaisissa: peliä voi pelata maksimissaan kaksi pelaajaa yhteistyössä jaetulla ruudulla, jonka jakaa musta dynaamisesti liikkuva musta viiva, silloin kun ruudun jakamista tarvitaan. Ruutua jakava viiva ei aina käyttäydy parhaalla mahdollisella tavalla ja hieman vaikeuttaakin hahmottamista joskus, joten tämän välttääkseen on hyvä jos pelaajat liikkuvat jatkuvasti likellä toisiaan. Välillä kuvakulma kaksinpelissä myös tuntuu olevan vähän liian etäällä, eikä kaikkia maisemia ja sitä kautta oikeaa kulkureittiä ole aina niin helppoa hahmottaa.

Tuon tuosta tulee pelissä vastaan tilanteita, joissa tarvitaan kahta pelaajaa ja näiden yhteistyötä pelissä etenemiseksi. Joskus pitää vetää samanaikaisesti vipuja, painella nappeja tai sitten toisen pelaajan on mentävä tiettyyn paikkaan, jotta toinen voisi edetä lukitusta ovesta ja sieltä käsin avata reitin myös toiselle pelaajalle. Välillä pelattavia hahmoja mukana kohtauksessa vain kaksi, mutta välillä kolme tai neljäkin. Niitä joita eivät ohjasta pelaajat tai pelaaja itse, ohjastaa tietokone sen aikaa, kunnes pelaajat tarvitsevat näitä mukana roikkuvia tietokonehahmoja ja päättävät vaihtaa käytössä olevaa hahmoaan toiseen. Jokaisella hahmolla on tuttuun tapaan uniikkeja kykyjä, joten kukaan hahmo ei jää pelissä statistin rooliin: joku osaa ampua nuolia, joku tehdä voimakkaan tiettyjä seiniä hajottavan iskun ja vain tietyt hahmot osaavat rikkoa esimerkiksi hopeana kiilteleviä lego-objekteja ja yksi osaa kaivaa lapiolla maasta esineitä.

Kaikkia kustakin tasosta löytyviä objekteja ei millään voi hajottaa ja niiden sisällä olevia keräiltäviä noukkia yhdellä peluukerralla, joten tason ensimmäisen peluukerran jälkeen aukeava free play ? moodi auttaa tässä ja mahdollistaa tasoihin palaamisen hahmoilla, joilta löytyvät tarvittavat taidot. Tämä lisää hieman uudelleen peluun arvoa mikäli haluaa kaiken kerätä. Kustakin tasosta löytyviä legohippuja kerryttävät sen sijaan hipputiliä, jonka lukemat nousevat jokaisessa kentässä satoihin tuhansiin. Muutaman aiemman legopelin tapaan The Hobbitissakin hippuja kertyy nykyään paljon helpommin ja enemmän, joka nopeuttaa uusien legoukkojen ostamista ja avaamista pelattavaksi pelin valikosta.

Jotain uuttakin on keksitty peruspelaamisen rinnalle: pelin aikana kerätään nyt legohippujen lisäksi valmistusmateriaaleja, joista sitten jossain vaiheessa peliä tarvitsee rakentaa jokin pelin etenemiselle tärkeä objekti, valitsemalla valmistusvalikossa oikea objektit silloin kun peli niitä pyytää. Jos tarvikkeita ei ole riittävää määrää kerättynä löytyvät loput puuttuvat yleensä aivan vierestä.

Joen ylitys ei onnistu? Ei muuta kuin ruuvipenkin ääreen siltaa kasaamaan. Tämä tapahtuu valikoimalla ensin valikosta oikeat ?raaka-aineet? kun niitä pyydetään. Raaka-aineita löytyy helposti läheltä tuhoamalla ympäristön lego-objekteja kuten puskia kiviä tai sen sellaista. Kun raaka-aineet on kasassa aletaan valmistamaan objektia, joka ruudulle ilmaantuu. Tässä jälkimmäisessä osiossa tienattavan hippumäärän maksimi hupenee koko ajan mitä kauemmin härpäkkeen kasaamiseen aikaa käyttää, joten mitä nopeammin valitsee ruudulta pelin haluaman legopalikan laitetta varten, sitä enemmän hippuja ehtii tienata itselleen.

Kyseessä on siis vähän sama idea, kuin se pelisarjan perinteinen ?riko objekti ja kasaa maassa pomppivista paloista jokin toinen esine? pitämällä ympyränäppäintä pohjassa, mutta tässä uudessa minipelissä eroa on hippujen ison hippumäärän saamisen lisäksi se, että näkee läheltä ja yksityiskohtaisesti miten kukin valmistettava objekti rakennetaan ? jos vaikka innostuisi kotona itse rakentamaan sellaisen omista oikeista legopalikoista.
Välillä taasen pelataan minipelejä, kuten ensimmäiseen The Hobbit -elokuvaan liittyvää helppoa tanssia tai eeppistä lähitaistelukohtausta tai taistellaan välipomoiksi muokattuja isompia örkkejä vastaan. Yleensä nämä kaikki hoidetaan helppojen QTE-painallusten kautta. Etenkin välipomotaistelut ovat kuitenkin sen verran pitkiksi venytettyjä, että ne alkavat kyllästyttää pidemmän päälle, kuin että ne toimisivat jännittävänä vaihteluna perusvihollisten peruspätkimiselle.

Hahmojen perinteisen peluuttamisen ja vaihtelemisen osalta mukaan on tullut hiukan aiempaa enemmän yhteistyötä vaativaa pelattavaa. Välillä täytyy pariutua (buddy up) toisen legohahmon kanssa, jotta jokin enemmän nyrkkivoimaa vaativa objekti saataisiin murrettua. Tällöin napataan toinen legohahmo ikään kuin syliin ja hoidetaan objektin murskaaminen isommalla voimalla yhdessä.

Välillä taas pitää etenemispuzzlen ratkaisemiseksi pinota legoukkoja kaksi tai useampi päällekkäin toteemiksi, jotta päällimmäisin ylettäisi nousemaan ylempänä olevalle tasolle ja avaamaan sieltä reitin muille alas odottamaan jääville hahmoille. Nämä pienet muutokset eivät varmasti paperilla kuulosta kovin kummoisilta, mutta silti ne lisäävät sitä tuoreuden tunnetta pelaamisen pariin.

Jos kuitenkin olet pelannut joka ikistä tähän asti julkaisemaa Traveller’s Talesin legopeliä, voi Lego The Hobbitin pelaaminen alkaa tuntua jo hieman liiankin tutulta, vaikka tarina ja aihepiiri onkin muista sarjan peleistä poikkeava. Jos taas et ole pelannut, on tiedossa valtavasti kaksinpelihupia hauskaa ajanvietettä ja etenkin jos olet The Hobbit elokuvat nähnyt ja olet niiden fanittaja, on legoversiointi näistä elokuvista hauskasti toteutettu kokemus.
Kokonaisuutena Lego The Hobbit ei ole huono peli ja siitä pitää huolen hyvä peruspelattavuus, aina yhtä mainio co-op pelitila sekä pelin elokuvamainen, humoristiseksi väännetty kokonaisuus. Kuitenkin pienemmät seikat, kuten useimmiten pelillisten kohtien lyhyt kesto ennen uutta välipätkää tai välipomojen kanssa taisteleminen tai muuten vaan pidennettyjen taistelukohtien selvittäminen ovat sellaisia, jotka vievät peliltä siitä kirkkainta terää pois. Samalla voidaan miettiä, miksi pelin julkaisua ei lykätty sen vertaa, että mukaan olisi saatu koko The Hobbit trilogia samaan tapaan kuin Lego The Lord Of The Rings -pelissä ja kasvatettu pelin kokonaiskestoa siinä sivussa.

Itse sijoittaisin Lego The Hobbit -pelin kutakuinkin samalle viivalle Lego Indiana Jones – The Original Adventures -pelin kanssa, joka ei sekään ollut huono, mutta jonka eheyttä nakersi useammat pienet seikat ja estivät sitä olemasta legopelien klassikko.