Lego Worlds arvostelussa

Lego Worlds on Traveller’s Talesin uusin legopeli pitkään, jo yli vuosikymmenen jatkuneessa legopelien sarjassa.

Lego Worlds on kuitenkin niihin kaikkiin lukuisiin Star Wars, Harry Potter, Pirates Of The Caribbean ja muun muassa Jurassic World -peleihin verrattuna jotain erilaista. Lego Worldsissa kun ei taustalla ole mitään isoa rahakasta lisenssiä, eikä pelissä palikkaukoilla liikuta minkään elokuvan tarinan tunnelmissa tuttuja kohtauksia pelaten.

Jos Worldsia pitäisi johonkin verrata tulisi oitis mieleen MineCraft. Tuo kovin suosittu seikkailuhenkinen hiekkalaatikkorakentelu, jota miljoonat ja miljoonat ovat pelanneet niin PC:llä kuin konsoleillakin. Markus ”Notch” Persson on tyytyväinen – ja niin on varmasti tätä nykyä myös pelin oikeudet omistava Microsoftkin.

MineCraft on ollut valtavan tuottoisa, lievästi sanottuna, joten ei siis ole lainkaan ihme, että Legopelejä tehtailevan TT Gamesin omistava WB Games halusi kokeilla mutustella palan tästä kakusta.

Jos vähän halutaan hassutella, niin onhan MineCraft ainakin pienessä määrin velkaa Lego-yhtiölle ja ajattomille legopalikoille. Pikselimäistä grafiikkaa, jossa voit rakennella mitä mielesi tekee. On siis vain loogista, että markkinoille saapui tällainen virtuaalihiekkalaatikkopeli, jossa voit rakentaa koko maailmasi ihan aidonnäköisistä legoista värikkäässä palikkamaailmassa.

Lego Worlds aloitti taipaleensa PC:n Steamissa early access -projektina vuonna 2015 ja pelin menestyksen ja positiivisen palautteen jälkeen myös konsolit saivat oman versionsa lopullisesta julkaisusta. Hienoa tässä kaikessa on kenties se, että Lego Worlds maksaa näin uutenakin vain kolmekymmentä euroa, eli alle normaalin täyspelin hinnan.

Peruspelattavuudeltaan TT Gamesin uusin legopeli ei kovin kauas ole puusta pudonnut.

Peli tarjoaa pelin joko yksinpelattavaksi tai sitten ruutua voi jakaa co-oppina yhdessä kaverin kanssa ja tehdä yhteistyötä. Aiemmat, lisensoidut legopelikokemukset ovat tarjonneet jokaista elokuvasta napattua kohtaustaan varten useamman pelattavan hahmon, joilla oli ne omat erikoisominaisuutensa. Hahmojen välillä piti siis vaihdella, jotta pääsisi etenemään. Kaksinpelissä tietysti toinen pelaaja auttoi toista vetämällä vaikkapa jostain vivusta tai käyttämällä tiettyä asua.

Lego Worldsissa ei ole mitään tällaista, koska ei ole mitään juonta tai etenemistä estäviä puzzleja ratkottaviksi – ainakaan tavallaan.

Lego Worldsissa tutkaillaan palikkagalaksia aluksella lennellen ja aurinkokunta on täynnä erilaisia legoplaneettoja, joihin laskeutua ja joissa voi sitten alkaa temmeltää suhteellisen vapaasti.

Ensimmäisen laskeutumisen aikana peli opettaa pelaajalle perusliikkumisen kontrollit, mutta myös osa työkaluista tulee heti alussa tutuksi. Loput esitellään nekin jo alussa, mutta sopivin välein, mikä on ihan hyvä ratkaisu eikä hämmennä liikaa kerralla. Kaikkiaan erilaisia työkaluja on viisi kappaletta.

Työkaluilla voi muokata maastoa – poistaa palikoita, nostaa tai laskea maan korkeutta ja esimerkiksi poistamalla maata voi kaivaa hauskoja tunneleita. Sitten on maalausvehkeet, joilla voi maalata lähes mitä tahansa. Kopio-työkalulla voi kopioida ja kloonata mitä tahansa keksiikään. Etsintätyökalun skannerilla voidaan löytää uusia objekteja, eläimiä ja ajoneuvoja pelin maailmasta ja ikään kuin ”tunnistaa” nämä luetteloa varten. Kun ne on tunnistettu, ne voidaan ostaa aiemmista peleistä tutuilla legohipuilla omaan käyttöön, minkä jälkeen ostettuja esineitä, eläimiä ynnä muita voidaan varsin vapaasti ripotella ja nakella pelimaailmaan.

Keskeisenä ideana pelissä on planeettojen tutkailu, erilaisten luomusten tekeminen mielikuvitusta käyttäen sekä aarteiden etsiminen. Tämän lisäksi silloin tällöin tulee vastaan hahmoja, joilla on jokin ongelma, joissa vain pelaaja(t) voi auttaa tavalla tai toisella.
Joku tarvitsee tiettyä työkalua ja joku toinen taas haluaa maalata talonsa uudella värillä. Kolmas kaipaisi lisää legolaatikoita tavaran säilömiseen. Jos esimerkiksi laatikoita ei löydy pelaajan omasta tavaraluettelosta, ne on ensin paikannettava ja luetteloitava skannerityökalun avulla sekä sen jälkeen maksua vastaan ostettava käyttöön.

Näiden minitehtävien suorittamisesta pelaajaa palkitaan useimmiten kasalla legohippuja, mutta välillä myös tärkeillä kultaisilla legopalikoilla. Riittävästi kultaisia keräämällä pelaajan taso nousee. Tason nousun jälkeen pelaaja saa jälleen hypätä rakettiinsa ja matkata seuraavalle tutkimattomalle planeetalle. Siinä koko suuri tavoite pähkinänkuoressa. Edellisillekin planeetoille on mahdollista palata jos mieleen tulee vielä veistellä jotain muuta uutta.

Pelissä voidaan ”planeetoista” kuitenkin puhua oikeastaan vain nimellisesti, sillä käytännössä ne ovat pikemminkin vain tavallista isompia saaria, joissa on kaikissa vähän erilainen teemansa ja palikkavärityksensä.

Lego Worldsilla on sinänsä potentiaalia, mutta ikävä kyllä useamman tunnin puuhastelun jälkeen peli jo näyttää kaikki korttinsa. Toteutus ja viimeistely kun ontuvat. Sen kummempi pelillisten tavoitteiden puute vielä menisi, mutta kun edes se vapaa rakentelu ja kaikenlaisten mielettömien rakennelmien luominen tai edes yksinkertainen maaston muokkaaminen ei ole loppujen lopuksi niin kovin hauskaa – tai yksinkertaista.

Voi olla, että tämä johtuu PC:ltä konsoleille (sellaisenaan?) käännetystä käyttöliittymästä, jonka käyttäminen sutjakkaasti ja vaivattomasti yksinkertaisesti ei onnistu. Etenkin vapaa palikka-palikalta -rakenteleminen on todella tuskaista ja vaikeaa toteuttaa.

Peli antaa kyllä muista legopeleistä poiketen zoomata pelikameran todella kauas ilmaan, joka tilan hahmottamisen kannalta on todella hyväkin juttu, mutta loppujen lopuksi tämä ei auta tarkemmassa rakentelussa. Kun taas zoomataan aivan lähelle, peli antaa jopa heittäytyä MineCraftin tapaan aivan FPS-kuvakulmaan ruohonjuuritasolle, mutta siitäkään ei heikon ja tönkön käyttöliittymän vuoksi ole juurikaan apua.

Ehkä palikoiden asettelua vielä tönkömpää on maaston muokkaaminen. Työkalut siihen eivät ole ollenkaan sujuvaliikkeisiä ja esimerkiksi palikoiden poistaminen pelin maailmasta ”kumityökalulla” on ärsyttävän työlästä R1- ja L1-nappuloilla, kun osoitin liikkuu niin kamalan tahmeasti X- ja Y-akselillaan.

Rakentelun hankaluuteen ja käyttöliittymän tönkköyteen ei yhtään auta nikotteleva ruudunpäivitys, joka etenkin jaetun ruudun pelissä tulee huomattua, mutta myös zoomaaminen kauemmas ja juoksentelu muiden legoukkeleiden tai objektien seassa saa välillä pelin ainakin PS4:llä pudottamaan ruudunpäivitystään silmiinpistävästi.

Täysin bugitonkaan Lego Worlds ei ole: onnistuin kerran putoamaan yhtäkkiä pelimaailman lävitse alas syvään mustaan luolastoon, josta ei ollut ulospääsyä. Yritin ensitöikseni tietysti kaivaa tieni ulos, mutta jo pelkästään pelin työkalut ja se käyttöliittymä tekivät tehtävästä mahdottoman. Lopulta huomasin, ettei ulospääsy edes ollut mahdollista. Alapuolella olisi odottanut avaruus ja tähdet ja jossain kaukana yläpuolella ehkä maanpinta. En kuitenkaan saanut nostettua maastoa, joten ylös kapuaminen oli mahdotonta. Pelistä kuitenkin löytyi nappula ukkelin resetointiin ”jos olet jumissa”. Kenties tämä lisättiin hätävarana vastaavanlaisille bugitilanteille.

Kokonaisuutena Lego Worlds ei ole aivan surkea pelitapaus, mutta vaikka se pitää sisällään sen TT:n kehittämän tutun legopelattavuuden sekä klassikkokontrollit (X:llä ukko hyppää, neliö pieksee vihollisia), on muu toteutus niin hiomattomalla tasolla, että edes aina yhtä tervetullut co-op pelitila ei ole oikein sitä pelastamaan. Keskeisin ominaisuus, eli kaikenlaisten objektien ja rakennelmien kyhäily ja maailman muokkaaminen kun ei oikeastaan kömpelön käyttöliittymän ja pätkivän ruudunpäivityksen vuoksi ole kovin hauskaa. Sääli, sillä pelissä on mukavan paljon erilaista legosisältöä, joilla omia maailmoja voisi rikastuttaa ja koristella.