Marvel's Spider-Man: Silver Lining DLC arvostelussa
Hämähäkkimiehen lisäsisältö-trilogian päättävässä osassa ei juurikaan yllätyksiä tarjoilla.
On tullut aika päättää Hämähäkkimiehen ”Kaupunki, joka ei koskaan nuku” -trilogia, sillä kolmas ja viimeinen tarina-dlc, Silver Lining on täällä. Aiemmissa episodeissa kohdattiin Black Cat sekä rautakalloinen mafiamies Hammerhead. Nyt tarinan keskiössä yhdessä hämiksen kanssa häärii emopelin tarinassakin vilahtanut voimakas naishahmo, Silver Sable.
Emopelin tarinan tapahtumien vuoksi Sable jätti yhtiönsä edistynyttä teknologiaa ja aseita suojelemaan New Yorkia kasvaneelta pahantekijöiden joukolta lähtiessään käymään kotipaikassaan, sisällissodan runtelemassa Symkariassa. Turf Wars -episodissa Hammerhead kätyreineen anasti käyttöönsä Sablen teknologiaa New Yorkin valtaamiseksi ja hämiksen selättämiseksi. Tässä kolmannessa, Silver Lining -nimeä kantavassa episodissa teknologian hyväksikäyttöä yritetään pahisten toimesta vielä suuremmin visioin, mutta Sable ehtiikin palata takaisin.
Alun kylmäävän käytöksensä jälkeen Sable ja Spider-Man lyövät hynttyyt yhteen, sillä Hammerheadin suunnitelmat eivät ole vieläkään ohitse. Jälleen kerran on luvassa erittäin lyhyt, kolmella tehtävällä sekä vähäisellä sivupuuhastelulla varustettu noin parituntinen lisäpaketti. Totta kai parasta antia ovat ne tarinatehtävät ja näyttävät välipätkät, joissa tarina etenee ja Hämis epätoivoisesti yrittää heittää läppää Sablelle jäätä murtaakseen. Ensimmäisestä dlc-paketista tuttu Black Cat piipahtaa tässä episodissa muutaman sekunnin verran.
Kahden aiemman dlc-paketin tapaan jälleen käytössä on koko emopelin vapaakulkuinen New York. Päätehtävien rinnalle on tarjolla viisi Screwball-haastetta, kolme Hammerheadin tukikohtaa putsattavaksi, sekä yhdeksän ääninauhaa noukittavaksi New Yorkin maisemista. Näistä kaikki jälkimmäiset keräämällä pelaajalle kerrotaan pala palalta lyhyen lyhyt lisäjohtolanka siitä mitä eräälle hahmolle kuuluu. Lisukkeena tarjolla on myös yksi bonus sivutehtävä, joka tosin on älyttömän lyhyt.
Tuttuun tapaan vaikeustasoa on nostettu huippuunsa, koska paketin pituus olisi muuten vieläkin lyhyempää sorttia. Hammerheadin tyypeillä on nyt astetta kovempitasoista kalustoa käytössään hämistä vastaan. Minigun-karjut, jetpack-tyypit, valoruoskamiehet ja nyt jopa raskaasti panssaroidut karjut. Pelaaja voi estää jälleen nipun kadulla tapahtuvia rikoksia, pieksemällä kaikki sekä jahtaamalla ajoneuvoja. Tukikohtien putsaukset tarjoavat viisi aaltoa alati kovenevia vihollisia, joissa nappuloita saa rämpyttää henkensä edestä polettien keräämiseksi. Jälleen kerran kun olisi muutama uusi asuvaihtoehto tarjolla.
Screwball-haasteissa etsitään ja puretaan salkkupommit ja samalla yritetään vetää mahdollisimman hyvät photobombaukset heittämällä salkut päin mainostaulua, jotta OMG-score olisi mahdollisimman korkea ja sekopäästriimaaja Screwball ja tämän uskolliset tilaajat olisivat tyytyväisiä kolmannen kauden striimivideoihin. Aiempien episodien tapaan haasteissa pitää liikkua sekunteja hukkaamatta, mikäli mielii haastepoletteja kerätä. Uudelleenyrityksiä tulee pakostakin, eikä silloinkaan välttämättä saada kuin pronssinen mitali. Sentään nämä haasteet eivät kakkosepisodin tapaan ne ole ihan yhtä rasittavia kuin ensimmäisessä, mutta silti jotain mielekkäämpääkin olisi näiden sijaan voinut olla tarjolla.
Se vähä tarina mitä tarjolla on parempaa sorttia kuin Turf Wars -episodissa. Nyt ollaan noustu jälleen takaisin The Heist -episodin tasolle, mutta ei dlc-trilogian päättävä Silver Lining sen korkeammalle nouse. Tämä johtuu oikeastaan vain siitä, että hämiksen ja Sablen välinen sanailu ja naljailu on hauskaa seurattavaa, eikä pelaaja ole aivan niin yksin nyt, kun jälleen päästään tekemään vähän jopa yhteistyötä toisen hahmon kanssa. Nämä ratkaisut ovat samoja kuin ensimmäisen episodin hämis-Black Cat duon kohdalla.
Ilo on kuitenkin varsin nopeasti ohitse ja kyseinen tarinapaketti jättää ehkä jopa aiempaa enemmän tunteen, että lisärit on tehty kiiressä, nopealla aikataululla pois alta. Tästä kielii ainakin se, että kakkosepisodia enemmän kaupungin liikenne tuntui esimerkiksi olevan paikoin jumissa, kun joku auto olikin ajanut toisen lävitse. Tällainen moka kävi kertaalleen myös jopa välianimaation aikana. Takaa-ajotilanteessa auto suhasi parin muun lävitse muina miehinä.
”Kaupunki, joka ei koskaan nuku” -trilogian DLC-pakettien hinta laskeutui melko nopeasti ja näemmä pysyvästi kymmenestä eurosta tasolle kahdeksan, mutta silti pyydetty hinta on melko paljolta siihen nähden mitä annetaan takaisin. Tätä kirjoittaessa ensimmäinen episodi The Heist on toistaiseksi alessa hintaan viisi euroa ja se alkaa jo kuulostaa kohtuuhintaiselta.
