Arvostellut: Mikko Kosonen, 27.marraskuu 2018

Peliarvostelu

Marvel’s Spider-Man: The Heist DLC

Pelin nimi: Marvel's Spider-Man: The Heist DLC
Alusta: PlayStation 4
Kehittäjä/Julkaisija: Insomniac Games/Sony
Pelaajamäärä/Moninpeli: 1 pelaaja, ei moninpeliä
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun Marvel's Spider-Man: The Heist DLC kansikuva

Insomniac Gamesin ja Sonyn yhteistyönä syntynyt uusin Spider-Man -peli on kiistatta yksi vuoden 2018 parhaista pelijulkaisuista yhdessä Red Dead Redemption 2:n kanssa.

Emopelin tarinan läpipelanneet ja ainakin osan sivutehtävistä ja kerättävistäkin kolunneet pelaajat eivät joutuneet odottamaan kauaa, kun Marvel’s Spider-Man -pelin kerrottiin saavan tarinallista lisäsisältöä kolmen DLC-paketin muodossa, jotka kaikki kuuluvat lisäritrilogiaan ”Kaupunki, joka ei koskaan nuku.”

Lisuketarinat käyntiin potkaisee parin gigatavun kokoinen DLC nimeltä The Heist. Kyseisessä lisäosassa Spider-Man ja pelaaja pääsevät jälleen kerran isokokoiseen New Yorkin kaupunkiin vapaasti temmeltämään – emopelistä tuttua pelialuetta ei siis ole mitenkään rajoitettu, vaikka kyseessä onkin pelkkä pienikokoinen lisäke.
Tekemistä sen sijaan on rajoitettu ja rajoitetussa määrin. Emopelistä tuttuja maamerkkejä voi edelleen kuvailla Parkerin kameralla, mikäli niitä on jäänyt keräämättä, mutta näin muutoin kaikki emopelin sivupuuhasteltava, kuten reput, pulut ja Fiskin sekä Paholaisten putsattavat rikolliskeskittymät loistavat poissaolollaan.

Kun Fiskin kätyrit ja Paholaiset ovat muissa maisemissa, ryhtyy paikallinen mafiaperheiden syndikaatti, Maggia, nahistelemaan keskenään vallasta ja hajoaa osiin taistelemaan toisiaan vastaan. Yksi näistä mafiosoista on Hammerhead kätyreineen. Itse rautaisella kallollaan päälle puskeva ”Nuijapää” jää tässä lisäpaketissa vain sivurooliin ja mitä ilmeisemmin hahmon roolia laajennetaan vasta seuraavassa DLC-paketissa, joka tätä kirjoittaessa on jo ladattavissa sekin.

Lyhyen tarinansa aikana The Heist keskittyykin pääosan ajasta Spider-Manin sekä Felicia ”Black Cat” Hardyn seikkailuihin ja näiden välisen kemian tuomiseen ruudulle. Jo emopelin pikkupuuhastelujen aikana pelaaja saattoi etsiä kaksitoista Black Catin piilottamaa ”käyntikorttia”, joiden kerääminen lopulta tarjosi pientä kohtaamista hahmojen välillä.

Nyt Black Cat on kuitenkin mukana keskeisemmässä roolissa ja esiintyy myös Spider-Manin kanssa useassa pelin kohtauksessa sekä välipätkissäkin. Pelaajan mielenkiintoa pidetään yllä näiden kahden hahmon välisessä leikittelyssä. Spider-Manin sarjakuvia ei allekirjoittanut ole kovin montaa lukenut, mutta on selvää, että hyvis-pahis Black Cat on Hämähäkkimiehelle sitä mitä Batmanille Kissanainen. Välipätkien aikana näiden kahden hahmon kemian kanssa leikitelläänkin ihan tarkoituksellisen vihjailevasti ja Black Cat osaa olla hyvinkin viettelevä ja pistää hämiksen pään pyörälle. Niiden muutamien Black Cat -tarinatehtävien suorittaminen on kuitenkin ehdottomasti The Heist -lisärin parasta antia. Mustan kissan kuitenkin sanotaan aina tuovan huonoa onnea…

Leluja hiekkalaatikolle

Mitä tulee pelattavuuteen ja sisältöön, tarjoaa The Heist puuhaa muutamaksi, kenties kolmeksi tunniksi. Hintaa DLC-paketilla on kymmenisen euroa, mikäli ei ole ostanut emopelin Digital Deluxe -versiota, jonka myötä paketteja saa ladata sitä mukaa kun ne julkaistaan, ilman uutta veloitusta. Mikäli hommaa etukäteen koko DLC-kolmikon, säästää hinnassa viisi euroa.

Tarinatehtävien aikana hengataan Black Catin kanssa ja jahdataankin tätä pitkin New Yorkin kaupunkia kerran pari. Muu osa peliajasta menee pääasiassa Hammerheadin kätyreiden piiskaamiseen. Emopelistä tuttuun tapaan Spider-Man joutuu keskelle jotain ikävää tilannetta ja sitten saadaankin kimppuun kasa pahiksia. Välillä taas Spider-Man pääsee kärpäseksi kattoon ja tilannetta päästäänkin purkamaan äänettömästi napsimalla rosvoja yksi kerrallaan seittiin katon rajaan – aivan kuten emopelissäkin.

Selkeästi kuitenkin DLC:n lyhyyttä paikkaamaan on näistä pahiskohtauksista tehty paljon vaikeampia. Vaikka pelaajalla onkin käytössään kaikki emopelin aikana avatut vempaimet ja taitopuun taidot sekä puvutkin, oli taistelut Hammerheadin kätyreitä vastaan silti paikoin jopa vaikeita. Tämä siksi, että lähes kaikissa kohtaamisissa vastassa on useampia sinkomiehiä sekä uutena juttuna niitä tuttuja isoja, vaikeammin kukistettavia köriläitä, mutta jotka nyt ovat vieläpä varustautuneet tappavin minigunein.

Näiden putsattavien pahiskohtaamisten ohella pelistä löytyy tuttuja pikkurikoksia, muun muassa autopommien purkamista kaduilta spider-botin avulla, mutta myös nippu originaalin Black Catin (Walter Hardyn) aikoinaan varastamia ja kätkemiä taideteoksia.

Jokaisen pelaajan löytämän taideteoksen myötä Walterin aikoinaan napannut poliisivanhus pitää hämikseen hetken radioyhteyttä ja kertoo hieman enemmän Black Catin taustoista, mikä sinänsä on ihan mielenkiintoista kuultavaa. Näiden puuhastelujen ohella mukaan mahtuu myös useampi Screwball-haaste, joissa ideana olisi mennä paikalle ja piestä päälle vyöryviä rikollisia livenä tapahtumia striimaavan Screwball-pahiksen asettamassa ja paikkaansa vaihtavassa valokeilassa. Siihen päälle vielä pitäisi photobombata koko setti oikeaan aikaan ja kerätä hyvät pisteet, ennen kuin valo sammuu ja vaihtaa paikkaa. Allekirjoittanut ei näitä uusia yrityksiä vaativia, hieman turhauttaviakin minitehtäviä jaksanut kovin montaa kertaa vääntää. Viimeisenä pelissä mukana myös yksi MJ:llä pelattava hiippailutehtävä, mutta näin muutoin siinäpä DLC:n sisältö sitten onkin.

Se vähä tarina mitä pelissä päästään pelaamaan ja avaamaan on ihan mielenkiintoista, mutta jotain olisi voinut olla vähän enemmänkin. Black Catin ja hämiksen välinen kiehnääminen on hauskaa katsottavaa, mutta tarinaa on loppujen lopuksi melko vähän ja siksi kymmenen euron hintalappu tuntuukin vähän turhan isolta. DLC-tarinan päättymisen jälkeen nähdään myös pitkät lopputekstit, mikä sinänsä oli vähän hassu juttu, ottaen huomioon, että emopelin tarinan suorittaminen loppuun ei näyttänyt mitään lopputekstejä, pelaajan saadessa vapaasti jatkaa pelailemista ja puuttuvien sivutehtävien suorittelua. Onko The Heist kenties emostaan irti lohkaistu lisäri?

Loppusanat

Mikäli olet valmis maksamaan kympin muutaman tunnin huvista, joka vyöryttää ruudulle sitä samaa laadukasta Spider-Mania (sekä jopa muutaman avattavan uuden hämisasun) on The Heist DLC varmasti rahansa väärti. Etenkin jos hämishammasta kuumottaa vielä emopelin läpipelaamisen jälkeenkin. Lyhyen tarinansa kylkiäiseksi The Heist kuitenkin tarjoilee melko vähän mitään lihaa luiden ympärille. Onkin mielenkiintoista nähdä jatkaako DLC numero kaksi ”Turf Wars” samoilla linjoilla, vai onko tiedossa kenties tuhdimpi paketti.

Yhteenveto

Keskivertotasoa

Hyvää

  • - Hämis-Black Cat -parin seuraaminen
  • - Se lyhyt kampanja mikä tarjolla on
  • - Pelialueena edelleen koko kaupunki
  • - Muutamat avattavat puvut

Huonoa

  • - Screwball-haasteet ovat vähän turhauttavia
  • - Uutta mielekästä sivupuuhasteltavaa melko vähän