NHL 09 arvostelussa

Electronic Artsin edelliskertainen NHL -peli oli ehkäpä karvan verran ainutta kilpailijasarjaansa NHL 2K:ta parempi sisältämänsä Skill stick -kontrollointiominaisuutensa ansiosta, joskin EA:n sarjan realistisesta otteesta kiekonpelaamiseen voidaan mielestäni edelleenkin kiistellä ja koska pelisarjoista kumpikin on kiekkofysiikoiltaan sekä yleiseltä pelattavuudeltaan erilaisia tapauksia, voidaan loppupeleissä puhua makuasioista sen osalta kumpi oikein onkaan se parempi peli.

Itse kuulun siihen leiriin, joka pitää EA:n kiekkopelisarjaa edelleen NHL 09 -pelin pelaamisen jälkeenkin arcademaisempana ja sitä myöten hieman tilanneköyhempänä kiekkopelinä kuin mitä kilpailijasarjansa on tähän mennessä edustanut. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että useimmiten tilanteet ratkeavat joko maaliverkon heilumiseen, tai sitten maalivahdin torjuntaan ja kiekon haltuun ottamiseen. Harvemmin tuntuu olevan tilanteita näiden kahden väliltä, joissa kiekosta taistellaan kynsin hampain maalin suulla maalivahdin esittäessä mitä ihmeellisempiä torjuntoja.
Tästä huolimatta sanoisin kuitenkin, että NHL 09:n myötä entistä pidemmälle viety skill stick -kontrollointi vie EA:n sarjaa askeleen realistisempaan suuntaan, jos ei nyt kiekkofysiikoidensa, niin ainakin ohjattavuutensa osalta. Kukapa sitä kieltämäänkään, sillä onhan ohjaintattien vatkaaminen paljon “realistisempi” tapa pelata virtuaalilätkää kuin pelkkä nappuloiden painelu, minkä lisäksi EA:n Skill stick -ominaisuus mahdollistaa paljon paremmin sen, että pelaaja voi todellakin valita minne kohtaa maalia kiekkoa yrittää laukoa. NHL 09:n myötä Skill stick -ominaisuus laajenee siten, että nyt pelaajan on mahdollista myös tehdä yksi vastaan yksi harhautuksia tattien, sekä huitoa mailalla puolustustilanteissa tattia eri suuntiin liikuttelemalla. Homma on viety niinkin pitkälle, että pelaaja voi vastapuolen läpiajotilanteissa oikein ajoitettuna estää vastapuolen one-timerin onnistumisen heilauttamalla omalla mailallaan kiekkoa itselleen odottavan laukojan mailaa jolloin tämän laukominen parhaassa tapauksessa estyy.

Toki NHL 2K -sarjan edellisversiostakin samantapainen tateilla pelaamisen mahdollistava Pro stick -ominaisuus, mutta systeemi ei ollut läheskään samalla tasolla toteutuksensa osalta kuin mitä NHL 08 -pelissä, puhumattakaan NHL 09:n systeemistä. Vastapainoksi tälle opettelua ja totuttelua vaativalle, entistä hiotummalle Skill stick -systeemille tarjoaa EA “uutuutena” NHL ’94 kontrolliprofiilia pelaajille, jotka eivät siedä monimutkaisia kontrolleja. Käytännössä tällä pelaamisesta voidaan tehdä niin arcadea kuin vain mahdollista. Kun kyseinen profiili on käytössä tarvitsee pelaaja vain kolmea toimintoa; vasen tatti liikuttaa pelaajaa, kun taas A:lla syötetään ja vaihdetaan pelaajaa B-nappulan toimittaessa laukomisen ja taklailun virkaa. Kätevää, mikäli halutaan esimerkiksi nauttia aivottomasti virtuaalikiekkoviihteestä.

Mitä muuta tarjoaakaan EA:n lätkäpeliuutukainen kuin edellä mainitun, monipuolistuneen kontrollointivalikoiman? NHL 09:n varmastikin suurin uudistus kehittyneemmän Skill stickin ohella on EA:n jalkapallopelisarjasta tuttu Be a pro -pelimuoto, joka on rantautunut nyt myös lätkäpuolellekin. Be a pro mahdollistaa sen, että pelaaja voi perinteisestä pelitavasta poikkeavalla tavalla valita yhden ainoan pelaajan jolla pelata, joka tietysti tarkoittaa sitä, että loppuja pelaajia ohjastaa tekoäly. Pelaaja huitelee kentällä omalla paikallaan ja pyytää halutessaan syöttöä itselleen ja samalla muistaa puhaltavansa yhteen hiileen muun tiimin kanssa. FIFA-peleistä poiketen pelaaja voi omaksua kenttäpelaajien lisäksi myös maalivahdinkin roolin ja ryhtyä verkonvartijaksi näin halutessaan.

Siinä missä kilpailijasarjan NHL 2K8 sisälsi ilmestyessään mahdollisuuden torjua itse kiekkoja manuaaliseksi muutettavalla maalivahdilla, tarjoaa EA:n uusin lätkäpeli saman, tosin sillä erotuksella, että EA:n tuotoksessa maalivahdin pelaaminen oikeasti toimii ja on todella hauskaa. 2K8:ssa kontrollit kuin itse kiekon paikallistaminenkin olivat erittäin hankalasti toteutettuja seikkoja, mutta EA:n pelissä tämä kaikki on onnistuneesti saatu loksahtamaan kohdilleen. Maalivahtikontrollit toimivat samaan tapaan kuin Skill stick -systeemikin, eli pelaaja liikuttaa maalivahtia vasemmalla tatilla ja hoitaa torjumisliikkeet oikealla tatilla. Jäälle makuulleen sivuttain heittäytyminen sen sijaan onnistuu ohjaimen olkapäänappuloilla. Maalivahtipelaaminen on sujuvaa ja mutkatonta ja tilanteisiin varautuminen on sujuvaa, sillä kiekon sijaintia havainnollistetaan isolla nuolella sen saapuessa vastapuolen mailan mukana oman pelialueen tuntumaan.

NHL 09:ssä tarjolla ovat tuttuun tyyliin pikapeli, kausi, franchise, turnaus, sekä muut vastaavat pelimuodot Live-moninpeliäkään unohtamatta. Itse asiassa NHL 09 sisältää uuden ominaisuuden luoda kokonaisuudessaan oman kiekkokerhon, joka mahdollistaa moninpelin pelaamisen linjoilla 6 vs. 6 tyyliin, jossa kaikki pelaajat kentällä ovat ihmisten ohjastamia.

Sanoisin silti, että uusimman NHL-pelin koukuttavin uutuus onnistuu olemaan juurikin debyyttinsä tekevä Be a pro pelimuoto. Kyseinen pelimuoto on jo kenttäpelaajan roolia pelatessakin hauskaa, mutta itse ihastuin totaalisesti maalivahtina pelaamiseen. Olipa sitten kenttäpelaaja taikka maalivahti, on pelaajalla kullekin taitotasolle tiettyjä tavoitteita saavutettavana, eikä pelaajan taso nouse seuraavalle tasolle, ennen kuin nämä tavoitteet saavutetaan. Urapeli aloitetaan valitsemalla itselle mieluinen AHL-joukkue, jonka jälkeen luodaan omalle pelaajalle omannäköisensä olemus. Pelaamalla pelejä, sekä saavuttamalla tavoitteita pelaajan taidot kehittyvät, jonka jälkeen taitoja voidaan parannella kertyneillä taitopisteillä sijoittamalla pisteitä pelaajan eri taitoalueisiin. Jossain vaiheessa pelaajalle saattaa käydä kutsu AHL:stä NHL:llään, joka omalla kohdallani tapahtui melko pian muutaman pelatun pelin ja loukkaantumisien jälkeen. Toinen ääripää onkin sitten joutua kokonaan vaihdetuksi pois omasta joukkueestaan.

Pelaamalla pelejä hyvin pelaaja ansaitsee yhä enemmän ja enemmän aikaa jäällä, kun taas huonosti pelaamalla käy päinvastoin. Maalivahtina pelaamisen kohdalla tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että pelaaja tulee jättämään kokonaan pelejä väliin toimiessaan oman vaihtoaition portin aukojana. Taitojen huomioiminen ja palkitseminen motivoi pelaamaan otteluita parhaalla mahdollisella yrittämisellä, vaikka se ei aina helppoa olisikaan. Menestys kuitenkin palkitaan, sillä esimerkiksi maalivahdilla pelatessa kun on pitänyt verkon puhtaana useiden pahojen tilanteiden jälkeen ja siinä samassa kannatellut oman joukkueensa nollapeliä, on tunne kerrassaan mahtava kuin oikealla maalivahdilla ikään.

Visuaalisesti NHL 09 on hitusen verran ehkä edeltäjäänsä paremman näköinen ja animaatio jälleen sulavampaa, mutta mistään merkittävästä erosta ei ole kyse. Äänipuolellakaan juuri mikään ei ole muuttunut ja tuttu selostajapari vastaa selostuksesta. Uutta musiikkia on totta kai jälleen tarjolla, joista on hyvä mainita esimerkkeinä esimerkiksi allekirjoittaneen mielestä hyvän Bullet For My Valentinen yhtyeen eräs soitanta, sekä Suomea tällä kertaa pelissä edustavan Apocalyptican uudelta levyltä napattu kappale. Kokonaisuutena musiikkivalikoima on jälleen yllätyksettömästi varsin rock-painotteista, mutta toimii siitä huolimatta.

Jokaisella kerralla ennen pelin käynnistämistä on mahdollista valita pelikieleksi Suomi, joka totta kai helpottaa suomennetuissa valikoissa liikkumista, mutta NHL 08 -pelin tapaan suomenkielistä selostusta ei enää ole tarjolla. Pelinaikainen maalien kuuluttaja kyllä puhuu suomenkieltä, mutta selostuspuolella pauhaavat tutut Bill Clement ja Gary Thorne, esimerkiksi jopa SM-Liigaa pelatessakin. Tottahan se on, että Saukkonen & Jutila -selostajapari oli aikoinaan erittäin huono valinta, mutta siitä huolimatta olisihan tähän voitu panostaa ja hankkia jokin toinen selostajapari kisoja selostamaan. Tällaisenaan selostus kyllä toimii NHL -ja miksei maajoukkuepeleissäkin, mutta SM-Liigaa pelatessa joidenkin joukkueiden kuin areenoidenkin nimet on ärsyttävästi lausuttu. Ilves kuulostaa enemmänkin “Elvikseltä” ja sana Hartwall lausutaan aivan kuin “Hartwell”. Nimenomaan näin suomalaisena pelaajana sitä toivoisi enemmän panostusta toivoisi SM-Liigan kokonaistoteutuksen osalta, sillä onhan tämä meidän jääkiekkosarjammekin kuitenkin ollut EA:n NHL -peleissä mukana jo 2004 painoksesta saakka. Luulisi siinä ajassa ehtivän hioa kokonaiskuvaa puhtaammaksi. Tätä puutetta voidaan kuitenkin hieman antaa anteeksi sillä, että peliin on uutuutena lisätty nyt myös Tsekin, Venäjän, sekä Saksan omat kiekkoliigat.
Kuten arvostelun alussa tuli tokaistua, olen aina ollut NHL 2K -sarjan fani ja kannattaja, mutta on pakko myöntää, että EA:n uusin NHL -peli on kiistatta nautinnollinen peli(sen lievästä arcademaisuudestaan huolimatta)ja voidaan kerrankin sanoa, että uusia ominaisuuksia, sekä uutta sisältöä on kiitettävä määrä.