Arvostellut: Mikko Kosonen, 1.toukokuu 2018

Peliarvostelu

Operation Warcade

Pelin nimi: Operation Warcade
Alusta: PlayStation 4
Kehittäjä/Julkaisija: Ivanovich Games
Pelaajamäärä/Moninpeli: 1 pelaaja, ei moninpeliä
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun Operation Warcade kansikuva

Operation Warcade – nokkelasti nimetty tarkoittamaan operaatio ”Sotaa” sekä kolikkopelihallikokemusta on indiestudio Ivanovich Gamesin kehittämä peli. Studiolla on jo aiempaa kokemusta muutamasta muustakin VR-projektista, joista kukaan ei oikeastaan ole kuullut saatikka niitä pelannut. Final Soccer, Off Road Paradise sekä Lander 8009 – siinä ne.

Operation Warcade on sekin alun perin jo viime vuonna PC:lle julkaistu virtuaalilaseille tehty ammuskelu, josta on nyt saapunut oma versionsa Sonyn PSVR-laitteelle.

Pelattuani PSVR-pelejä tätä kirjoittaessani jo muutaman vuoden, on helppo sanoa heittämällä, että ainakin Sonyn laitteelle tarjolla olevaa VR-pelikirjastoa määränsä puolesta johtaa (ikävä kyllä) arcade-henkiset ”stand still” -ammuskelut, joissa aseet laulavat ja päälle tulevat kohteet saavat kyytiä. Dick Wilde, Lethal VR sekä Sonyn oma vuoristoratakauhu Rush Of Blood ovat tällaisia esimerkkejä, vaikka virtuaalilaseille löytyisi paljon muutakin käyttöä, kuten monet pelihelmet ovat jo todistaneet.

Operation Warcade on eräällä tapaa lisäys tämän ammuskelugenren valikoimaan, joskin pienellä lisämausteella. Aseet laulavat non stoppina, kyllä, mutta peli on nyökkäys 80-luvun ja 90-luvun valopistooliammuskeluille, kuten Operation Wolf ja Virtua Cop, jossa vihollisten lisäksi myös ruutu liikkuu, vaikka pelaaja pysyisikin paikallaan.

Peli kirjaimellisesti heittää pelaajan kolikkopelihallin uumeniin ja Operation Warcade -kabinetin eteen. Sen sijaan, että pelaaja pelailisi kabinetin edustalla tätä arcade-paukuttelua, PVSR-lasit ikään kuin heittävät pelaajan kuvaputkiruudun sisälle, lähemmäs toimintaa.

Pelattavia sotaoperaatioita pelistä löytyy kuusi kappaletta ja jokainen operaatio sisältää kuusi yksittäistä koluttavaa leveliä. Alussa tasoja on auki vain muutama ja vain pelaamalla tasoja sekä saavuttamalla tehtäviin annettuja tavoitteita kertyy pelaajan tilille tähtiä, jotka taas summattuina yhteen avaavat uusia pelattavia tasoja, kun tietty tähtimäärä saavutetaan. Välillä, joskaan ei onneksi aina, samoja tasoja joutuu grindaamaan ja pelaamaan uudemman kerran, jotta saisi suoritettua enemmän kuin yhden tehtävätavoitteen ja hankittua sen yhden tai kaksi lisätähteä.

Samojen tasojen grindaaminen on tylsää ja ei-mieluisaa hommaa lähinnä siksi, että peli näyttää niin kamalalta, että välillä peligrafiikka itsessään tuo pahaa oloa – ei niinkään mikään liike ruudulla. Arvostelun yhteydessä olevat kuvat, eikä videokaan oikeastaan täysin välitä sitä tunnelmaa, mikä lasit päässä pelatessa tulee. Tekstuurien mössöisyys niin vihollisissa kuin ympäröivissä sotamaisemissakin on kyllä huomattavissa kuvistakin, mutta pelissä on kaiken kukkuraksi väriseviä sahanlaitoja aivan järkyttävä määrä. Jossain leveleissä, eritoten viidakkoleveleissä joen toisella puolella ammuskelevia mössöisiä pikku-ukkoja on vaikea erottaa – välkkyvät sahanlaidat tekevät siitä entistä vaikeampaa. Kenties parempi idea olisi ollut lähteä visuaalisesti tavoittelemaan vaikkapa simppelimpää värikästä sarjakuvamaista grafiikkaa vanhojen 16-bittisten arcadepelien hengessä.

Operation Warcade onkin pelinä aika ison luokan pettymys, jos siitä erehtyy maksamaan täyden pyydetyn kaksikymmentä euroa. PSVR-pelien kirjastosta kun tällä samalla rahalla saa hommattua vaikkapa samaa ammuskelugenreä edustavan kauhupelin, Rush Of Bloodin. Paljon näyttävämpi ja pelikokemuksena rikkaampi Doom VFR maksaisi sekin vain kympin enemmän.

Valitse aseesi

Operation Warcade tekee kuitenkin jotain oikein, sillä kaiken sen tekstuurimössön alla piilee peli, jolla on jonkinlainen sydän. Hyviä seikkoja on etenkin se, että peliä voi peliohjaimen lisäksi pelata myös movekapuloilla ja jopa Aim Controllerillakin. Movella pelatessa pelaaja käyttää toisesta kapulasta kranaattia ja toisesta asetta – pois lukien tilanteet joissa esimerkiksi saadaan ammuskella tupla-uzeilla. Aim Controllerilla sen sijaan päästään räiskimään rynnäkkökiväärillä, minigunillla ja singollakin – pelin aseet vaihtuvat sen mukaan millä peliä pelailee, mikä on varsin hauska yksityiskohta.

Peli ei myöskään ota itseään täysin vakavasti ja tasojen aikana saa kokeilla muun muassa erilaisia kranaatteja, kuten bullet time -kranaattia sekä tornadon ruudulle tuottavia kranaatteja. Aseista hauskin vempain on kenties gravity gun, jolla viholliset kuin niiden vekottimetkin voi vaivatta napata otteeseensa. Vaikka pelin grafiikka aika mössöä onkin, tuntui se silti hasssulta kun melkein suussa roikkui yhtäkkiä humwee tai sotilaashelikopteri. Ehdottomasti hauskinta pelin pelaaminen kolmesta vaihdoehdosta oli Aim Controllerilla, joka ohjaimena näin ylipäätäänkin on erittäin onnistunut tekele kaikenlaista virtuaaliräiskimistä varten.

Vaihtelua ammuskeluun on luotu myös sillä, että pelaaja voi tason aikana vihollisten ampumisen lisäksi napsia ruudulta eräänlaisia power uppeja. Ampumalla esimerkiksi humween katolla olevan laatikon, pääsee pelaaja ammuskelemaan vihuja humween kattotykillä sen ajellessa pitkin katua. Joskus päästään ilmoihin nousevan helikopterin kyytiin, vaikeasti ohjattavan hävittäjän puikkoihin tai rakennuksen katolle tarkka-ampujan kiväärin kanssa. Joskus peli heittää pelaajan myös keskelle toimintaa ja laittaa pelaajaa vastaan sotilaiden lisäksi valkoasuisia, puukkoja viskeleviä ninjoja, jotka tulevat välillä säikäyttäenkin naamalle, jos ei ole nopea.

Pelattavuudeltaan Operation Warcade ei ole kovinkaan vaikea – game overin jälkeenkin homma jatkuu nappia painamalla heti samasta kohdasta. Tason pääsee siis läpi vaikka mikä olisi, mutta siinä vaiheessa haastavuutta tulee lisää, kun yritetään saavuttaa niitä tähtiä ja suorittaa annetut tehtävät. Esimerkiksi ”pelasta kaikki vangit, äläkä kuole tason aikana” onkin vähän vaikeampi juttu – ei onnistu välttämättä ensimmäisellä yrityksellä. Tehtävätavoitteiden saavuttaminen antaa pelkälle räiskimiselle jotain lihaa luiden ympärille, mutta kovin mielellään tasoja ei uudelleen haluaisi pelata, kuten aiemmin mainitsinkin.

Tällaisille arcade-ammuskeluille melkeinpä elinehto mielenkiinnon pysymiseen yllä ovat lisäksi high score -listat ja siinä Operation Warcade onkin kunnostautunut huolella.

Pelistä löytyy leaderboardit aivan kaikelle. Jokaiselle sotaoperaatiolle löytyy kaikkien kuuden tason yhteen ynnätty score, mutta myös jokaiselle pelin 36:lle yksittäisille tasolle löytyy omat scorelistansa. Kaikki kuusi sotaoperaatiota yhteen isoon pistepottiin ynnättynä ovat myös saaneet oman scorelistansa, jossa pelaaja niin ikään voi kilpailla sijoituksestaan muiden pelaajien kanssa.

Kokonaisuutena Operation Warcade on hyvää yritystä sisältävä arcade-ammuskelu, jonka parhaat puolet ovat pelattavien tasojen iso lukumäärä, kattava peliohjaintuki sekä useat scorelistat. Kamala visuaalinen olemattomuus (ja peliin täysin istumattomat taustamusiikit) pilaavat kokonaisuutta turhankin paljon ja pelaaminen onkin pitkälti hampaat irvessä ammuskelua silmien vuotaessa vettä. Vain hetkittäin on mahdollista katsoa grafiikan tuollepuolen ja oikeasti nauttia siitä mitä on tarjolla. Täyden pyyntihintansa arvoinen Operation Warcade ei kuitenkaan ole.

Over and out.

Yhteenveto

Kaipaa hiomista

Hyvää

  • - Perusidealtaan tuo vaihtelua muihin PSVR-ammuskeluihin
  • - Mukavasti pelattavia tasoja
  • - Tukee movekapuloita sekä Aim Controlleria

Huonoa

  • - Peligrafiikka järkyttää silmiä
  • - Taustamusiikki ei oikein istu
  • - Tähtien kerääminen paikoin grindaamista
  • - Hinta-laatusuhde