Rocky arvostelussa

Rocky, tuo klassinen Rocky Balboa nimisestä nyrkkeilijästä kertova viiden elokuvan sarja, joka nosti aikoinaan Rockya päätähden Sylvester Stallonen pinnalle on nyt saapunut myös peliksi Xboxille. Arvattavastikin pelissä nyrkkeillään ja paljon, mutta miten tämä on onnistuttu toteuttamaan vai onko mukana vain tavanomaista nyrkkeilyä lisenssillä kuorrutettuna? No ei aivan, sillä Rockyyn on saatu tavallista nyrkkeilypeliä hieman enemmän syvyyttä.

Pelissä läpikäydään kaikki viisi Rocky elokuvaa elokuvamoodin muodossa joiden aikana Rocky nousee tavallisesta pikkunyrkkeilijästä nyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestariksi. Uransa aikana Rocky saa vastaansa kaikki elokuvistakin tutut vastustajat kuten Apollo Creedin, Ivan Dragon ja Clubber Langin elokuvistakin tutuilla paikoilla.
Jottei kuitenkaaan kananlentoa lyhyemmäksi jäisi elokuvamoodin kesto siitä syystä että Rockylla ei niin kovin montaa vastustajaa elokuvien aikana ollut, niin on Rage laittanut jokaisen “aidon” kaverin väliin omia pienempiä nyrkkeilijöitään joka on kieltämättä ollut varsin hyvä idea. Kaiken kaikkiaan pelaajan on kirjaimellisesti nyrkkeiltävä itsensä läpi 20 toinen toistaan kovemman nyrkkeilijän, jotta maailmanmestaruus taskuun tippuisi. Kuten elokuvissakin, myös Ragen pelissä Rockyn täytyy treenata itseään jotta isoimmat köriläät edes jotenkuten varsinaisissa otteluissa sitten kaatuisivat.

Treenaaminen onkin pelissä toteutettu todella hyvin; jokaisen ottelun jälkeen pelaaja saa kaksi treenauskertaa käytettäväkseen ennenkuin lähtee ottelemaan seuraavaa matsiin. Rockyn taidot ja niiden tasot koostuvat taitopisteistä, joita pelaaja voi hankkia lisää treenaamalla. Rockyn taitot jakautuvat lyöntien kovuuteen, lyöntinopeuteen, kestävyyteen, liikkumistaitoon kehässä ja päättävyyteen nousta takaisin ylös jouduttuaan tyrmätyksi. Jokaiselle taidolle on oma treenausmetodinsa ja esimerkiksi kovuuttta harjoitellaan lyöntipatjoihin, kestävyyttä parannetaan hyppynarulla ja liikkumistaitoa nyrkkeilysäkkiin lyömällä ja samalla liikkumalla sivuille. Harjoitteleminen on aluksi todella vaikeaa, tai ainakin itselleni oli ja hyppynarun kanssa en tullut oikein missään vaiheessa sinuiksi.

Treeniaikaa jokaisella treenikerralla on yksi minutti ja sen aikana pitäisi yrittää ehtiä treenata lyöntejä ynnä muita mahdollisimman paljon. Hyvin sujuvan treenaamisen aikana kertyy pisteitä aina nollasta yleensä parhaimmillaan sinne 10 000:n paremmalle puolelle. Lopulliset pisteet treeniajan päätyttyä määrittävät kuinka monta taitopistettä Rocky sitten saa väliltä 1-10. Tämän jälkeen pisteet päivittävät automaattisesti Rockyn “kuntoa” paremmaksi. Mikäli kuitenkin treenaa väärin niin voi jopa saada miinuspisteitä joka ei tietystikään koskaan ole hyvä.

Jos ei treenaaminen oikein ala luonnistua jonkin osa-alueen kohdalla, niin treenauskertoja voi käyttää myös automaattitreenausvaihtoehdollakin, jolla saa samantien automaattisesti viisi taitopistettä, ei sen enempää eikä sen vähempää. Toki jos haluaa pyrkiä maksimipistemäärään joka kerralla niin on treenattava itse “manuaalisesti”. Hyvänä yksityiskohtana pelaaja voi ennen jokaista nyrkkeilymatsia verrata taitojaan seuraavana vuorossa olevaan vastustajaan, jolloin voi yrittää treenata niitä alueitaan mitkä ovat seuraavaan vastustajaan verrattuna selvästi heikompitasoisia ja näin parantaa omia voittomahdollisuuksiaan.

Niin otteluitakin kuin harjoitteluakin yhdistää yksi asia, nimittäin ohjaimen rämpytys. Pelistä tuleekin mieleen esimerkiksi vanhat 8-bittisen Nintendon aikakauden pelit, jolloin monissa peleissä, varsinkin urheilupeleissä joutui rämpyttämään ja hakkaamaan nappuloita tiuhaan tahtiin. Rockyssa pelaaja kokee tämän hyvin tuntuvasti sillä rämpyttäminen näyttelee isoa osaa pelissä. Hyppynarulla treenatessa joutuu esimerkiksi rämpyttämään A nappulaa tasaiseen tahtiin jotta hyppynaru ei sotkeutuisi jalkoihin kun taas lyöntipatjoilla harjoitellessa joutuu painelemaan pelin haluamia nappuloita ja eri nappulayhdistelmiä tietyssä oikeassa järjestyksessä tarpeeksi nopeasti.. Hieman kuin aikoinaan Speden Speleissä.

Otteluiden aikana taasen joutuu käyttämään hyväkseen useita eri liikkeitä ja liikesarjoja, jotta vastustajaan saisi edes muutaman iskun ja mahdollisesti tyrmättyä tämän. Tyrmääminen onkin kaikkein kannattavinta ja sitä kannattaakin lähteä yrittämään heti ensimmäisessä erässä, koska varsinkin elokuvamoodissa hieman pidemmällä päästyä on vastustajat moninverroin vaikeampia voittaa ja niinpä ensimmäisen erän jälkeen saattaakin lihasväsymys jo jollain tasolla alkaa vaikuttaa käsissä(siis itse pelaajan ei pelihahmon) ja heikentää pelaajan mahdollisuuksia. Mikäli onnistuu lyömään useita iskusarjoja peräkkäin vastustajaan, voi sen parhaimmillaan saada pyörryksiin jolloin sitä voi muksia pari sekuntia ilman pelkoa takaisinmaksusta ja parhaassa tapauksessa lyödä sen kokonaan kumoon. Jos kuitenkin tuleekin itse tehtyä tuttavuutta matolle, niin sitä joutuukin rämpyttään A nappulaa aivan tosissaan, että Rocky jaksaisi nousta ylös matolta. Jos “kaatuu” heti perään toisen kerran niin silloin saakin jo rämpyttää kaksinverroin nopeammin.. Kolmannella kerralla jotuu jo rämpyttämään niin tiuhaan tahtiin, että en ainakaan itse kertaakaan päässyt ylös matolta enää siinä vaiheessa.

Kun elokuvamoodi on pelattu läpi avautuu pelaajalle Knockout Tournament pelimoodi jossa maksimissaan 16 pelaajaa voi ottaa mittaa toisistaan vuoronperään. Elokuvamoodin ja Knockout Tournamentin ohella pelaaja voi myös nyrkkeillä Exhibition moodissa joko tekoälyä tai kaveria vastaan tai sitten harjoitella omia lyöntejään ja erilaisia komboliikkeitä sparrausmoodissa.

Harjoitella kannattaakin, sillä erilaisia lyöntejä ja yhdistelmiä pelistä löytyy useita kymmeniä erilaisia ja mikäli meinaa vain käyttää sitä yhtä ja samaa liikettä voittaakseen, niin voi unohtaa koko mestaruuden yhden ottelun voitosta puhumattakaan, sillä pelin tekoäly ei todellakaan ota vain iskuja kiltisti vastaan vaan ainakin keskimmäisellä vaikeustasolla pistää ihan todella hyvin vastaan antaen tasokkaan, mutta silti päihitettävissä oleva vastuksen. Itse ainakin nautin pelin tekoälystä ja nimenomaan siitä etteivät vastustajat jääneet miksikään eläviksi nyrkkeilysäkeiksi. Hienosti tarpeeksi iskuja ottaneet ja vähissä energioissa olevat vastustajat alkavat välttämään pelaajan nyrkkiä, mutta alkavat käymään heti aggressiivisesti päälle kunhan itsestään palautuva energia alkaa taas olemaan hyvällä tasolla/pelaajan oma energia on vähissä. Toki turhautumistakin tekoälyn tasokkuuden takia pakostikin ilmenee, mutta toisaalta voitto tuntuu aina vain sitä paremmalta ja kun kaveri kaatua mätkähtää mattoon sylkien verta niin sitä oikeasti iloitsee ja niinhän sen pitää ollakin.

Otteluissa nyrkkeilijät todellakin spruittaavat verta suustaan iskuista naamavärkkiin ja tämän lisäksi pelissä lentää myös hiki. Kaiken kruunaa hieno “vaurionmallinnus” joka näkyy nyrkkeilijöissä ruhjeina, mustelmina ja avohaavoina niin naamassa kuin ympäri kehoakin tuoden enemmän aitoutta ja fiilistä nyrkkeilemiseen. (kts. kuvia) Verta jää myös hienona yksityiskohtana mattoonkin ja mikäli esimerkiksi ottelusta muodostuu liian yksipuolinen heti alkuun toisen vain ottaessa iskuja vastaan niin katsojat kyllä kertovat oman mielipiteensä siitä heittelemällä kaljapulloja kehään, jotka rikkoutuessaan leviävät pitkin mattoa.

Lisätäkseen “aidon” Rocky pelin tuntua, on Rocky ja kaikki hänen elokuvissaankin vastaansa saamat vastustajat antaneet käyttää omia naamojaan pelissä. Onkin hieno ensimmäistä kertaa todeta, että hyppynarulla treenaava kaveri todellakin on kuin ilmetty Sylvester Stallone tai että Rocky IV:ssä Rockyn vastustajana nähty, Neuvostoliiton suuri toivo Ivan “Dolph Lundgren” Drago on iso ja vihaisen näköinen kuin elokuvassakin. Hienona yksityiskohtana Rockyn ulkonäkö, kampaus ja “vaatetus” muuttuvat pelaajan päästessä pidemmälle elokuvamoodissa.
Äänellisesti peli ei ole mitenkään mullistavan hieno, mutta äänimaailma on toimiva ja istuu hyvin peliin. Jokaisen nyrkkeilymatsin alussa kumpikin nyrkkeilijä kävelee valmentajiensa saattelemana kehään ja tämän “kävelyn” aikana soi aina jokaiselle nyrkkeilijälle sen oma tunnusmusiikki, Rockylla tämä on itse elokuvassakin esiintynyt Bill Contin klassikkokappale Gonna Fly Now. Mitään kovin kummoisia juttutuokioita ei Rocky eikä kukaan muukaan nyrkkeilijöistä pelissä harrasta, mutta ne vähät ääninäyttelyt kuten valmentajien erätaukoina antamat valmennusvihjeet/kommentit sun muut mitä pelistä löytyy on toteutettu mallikkaasti. Rockylla on pelissä tasan yksi lyhyt repliikki ja sekin on suoraan elokuvasta kopioitu ja muokattu digitaaliseen muotoon. Kerrankin voi muuten sanoa, että “muoviset” ukot sopivat peliin, sillä hahmot näyttävät paljon siltä kuin olisivat yltä päältä hiessä.