Sam & Max jatkavat seikkailuitaan kolmannen tuotantokauden kakkosepisodissa, joka kantaa nimeä The Tomb Of Sammun-Mak. Tarina jatkuu suoraan siitä mihin ykkösepisodi lopettaa, joten liikoja spoilaamatta, sanottakoon vain, että kaksikko löytää toimistonsa kellarista vanhan kaitafilmikoneen, sekä neljä kelaa.
Kunkin “elokuvanpätkän” tähtinä nähdään Samin ja Maxin esiesi-isät, Sameth ja Maximus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pelaajan tulee pelata kaikki neljä kelaa loppuunsa puzzleja ratkoen. Se mikä episodista tekee varsin poikkeuksellisen ja ainutlaatuisen, on se, että ensinnäkin koko episodi sijoittuu kokonaisuudessaan aivan muualle kuin Samin ja Maxin kotikonnuille, sillä elokuvanpätkissä eletään 1900-luvun alkua. Tällä kertaa kaksikko ? tai heidän esiesi-isänsä ? jahtaavat erästä lelulaatikkoa, jonka he löytävät alunperin Sammun-Makin hautakammiosta, mutta joka lopulta varastetaan heiltä.
Toinen hieno yksityiskohta on se, miten pelissä käytännössä päästään etenemään. Filmikelojen tarjoamia pähkinöitä ei tuosta vain murreta järjestäin sitä mukaa kun oikeat ratkaisut päähän tulevat, vaan pelaajan on pompittava kelasta toiseen päästäkseen toisessa eteenpäin Samethin ja Maximuksen oppiessa uusia ja tarvittavia asioita. Esimerkiksi eräässä filmikeloista tulee eteen tilanne, jossa kaksikon tulee osata tulkata egyptiläistä hieroglyfimerkistöä. Ongelma ratkeaa siten, että toisella filmikelalla ensin “opiskellaan” hieroglyfit ja sitten palataan siihen toiseen kyseiseen filmikelaan, jossa hieroglyfien merkitystä kysytään. Jos olet joskus pelannut Lucas Artsin klassikkopeliä Day Of The Tentacle — jossa pompittiin eri aikakausissa puzzlejen ratkaisemiseksi — tiedät mitä ajan takaa.
Jälleen kerran isoa roolia pelissä näyttelee Maxin psyykkiset erikoisvoimat, jotka tosin tällä kertaa ovat erilaisia edelliseen episodiin nähden. Hienoa, sillä tällä tavoin ensimmäisen ja toisen kauden “uudelleenkierrätyksestä” pysytään tälläkin saralla visusti poissa. Filmikelasta toiseen pomppimisen lisäksi Maxilla on nyt kyky pakkopuhuttaa muita hahmoja omalla äänellä ja omilla sanoillaan, sekä muuntaa Sam ja Max molemmat pienen peltipurkin ja näköiseksi esineeksi. Kaikki taidot ovat jälleen kerran tarpeellisia muutamien puzzlejen ratkaisemiseksi. Osa puzzleista onkin varsin nokkelia, mutta jälleen kerran tuntuu, että muutamaan puzzleen tarvitaan aikamoista yli-hilseen-päättelykykyä. Episodi on The Penal Zonen jälkeen ehdottomasti haastavin ? ellei haastavampi ? episodi mitä sarjassa on nähty, joten haastetta siis piisaa, eikä peli jätä varmastikaan ketään “seikkailuveteraaniakaan” kylmäksi niiltä osin.
Muutoin The Tomb Of Sammun-Mak on kuitenkin episodina omasta mielestäni parannus edelliseen, sillä vaikka episodissa kohdattavista hahmoista suurin osa on tuttuja hieman erilaisella ulkonäöllä tai nimellä varustettuna, on yleinen tunnelma silti vaihteeksi aivan toisenlainen jo pelkästään siksi, että nyt ei pelata Samilla ja Maxilla, vaan Samethilla ja Maximuksella, joista ensinnä mainitulla on poikkeuksellisesti viikset ja jälkimmäisellä yllään villapaita, joka mukavasti erottaa kaksikon siitä aidosta ja alkuperäisestä. Hahmojen ohella myös maisemat ovat ilahduttavan erilasiia. Pelin tapahtumat keskittyvät muun muassa liikkuvaan junaan, teatteriin sekä sen edustalla olevaan pihaan. The Tomb Of Sammun-Mak on oiva näyte siitä, että Telltale osaa tehdä varsin ainutlaatuisia seikkailupelejä, vaikka niitä työstettäisiinkin tiukkojen aikarajojen puitteissa kuukausi toisensa perään.
Sam & Max – The Devil’s PlayHouse: The Tomb Of Sammun-Mak on tätä kirjoittaessa julkaistu ja on ladattavissa noin 20 euron maksua vastaan Telltale Gamesin omilta nettisivuilta, johon sisältyy myös oikeus ladata kaikki loput episodit, kunhan ne ilmestyvät:
http://www.telltalegames.com/samandmax
