Sid Meier's Civilization VI arvostelussa

Jokainen vähänkin pidempään Sid Meier’s Civilizationeita pelannut tietää, että sen jokainen osa on kuin vuosikertaviini – makoisaa tuoreeltaankin, mutta parhaat aromit nousevat esiin vasta parin vuoden viiveellä päivitysten ja lisäosien kypsyttämänä. Kolmisen vuotta sitten ilmestynyt Civilization VI alkaa olla peli parhaassa iässään: vuonna 2018 ilmestynyt Rise And Fall -lisäosa toi sivilisaatioille historiallista aikajanaa ja kultakausia, kun taas tämän vuoden alussa ilmestynyt Gathering Storm keskittyi ilmaston lämpenemisen, luonnonkatastrofeihin sekä globaaliin diplomatiaan. Nyt koko komeus on kääntynyt myös konsolipelaajien iloksi.

Mennäänpä suoraan asiaan: Civilization VI:n konsolikäännös on onnistunut, mutta hinnoiteltu ahneesti. Aspyr Media on tehnyt erinomaista työtä sovittaakseen verrattain monimutkaisen käyttöliittymän konsoliohjaimelle. Vapaata hiirikursoria ei ole, vaan karttaa navigoidaan hyppyyttämällä kohdistinta suoraan pitkin heksaruudukkoa. Tärkeimmille valikoille ja toiminnoille löytyy oma näppäinoikopolkunsa. Esimerkiksi diplomatia- ja kehitysvalikot löytyvät näppärästi olkapääpainikkeiden takaa, kun taas oikean puolen peukalonapit on pyhitetty usein toistuville toiminnoille, kuten yksiköiden käskyttämiseen. Pelaaminen ei ole aivan yhä nopeaa ja jouhevaa kuin hiirellä, mutta riittävän saumatonta, ettei siihen kiinnitä huomiota parin ensimmäisen vuoron jälkeen. Erilaiset Pop-up -inforuudut ja hoveroivat ikkunat hyppäävät toisinaan tielle ja törmäsin parikin kertaa bugiin, jossa yksiköiltä puuttui väliaikaisesti joitain toimintoja, mutta nämä lienevät sellaisia outouksia, jotka häviävät vähin äänin seuraavan päivityksen myötä.

Yleensä en tahdo ottaa kantaa pelien hintoihin, mutta Civilization VI ui hinnoittelunsa puolesta niin vastavirtaan, että pari sanaa lienee paikallaan. Kyse ei siis ole mistään yhdestä “Game of The Year”-henkisestä paketista, vaan sekä peruspeli että lisäosat ovat erikseen myytäviä ja erikseen hinnoiteltuja kokonaisuuksia. Pelistä saa pulittaa alennuksista riippuen jotain kolmen ja neljän kympin väliltä ja samoin lisäosista. Pahimmillaan settiin uppoaa kahdeksankymmentä euroa, mikä on aika paljon yli kolme vuotta vanhasta pelistä. Kustannus ei ole täysin ylitsepääsemätön satojen tuntien strategiaeepoksesta, mutta periaatteen tasolla ahneus kirpaisee. Lisäksi koko setin saa hommattua helposti noin puoleen hintaan, mikäli kotoa löytyy edes likimain pelikuntoinen PC. Olohuonepelaamisessa on toki oma viehätyksensä ja mikäli konsoli on kotitalouden ainoa pelilaite, lienee valinta joka tapauksessa aika selvä.

Muilta osin Civlization VI:n konsoliversiosta ei ole kovinkaan paljoa sellaista sanottavaa, jota en olisi jo muutaman vuoden takaisessa PC-versioarvostelussa lausunut (Sid Meier’s Civilization VI PC arvostelu). Kuudennen osan suurempi fokus kulttuuri- ja uskontovoittoihin tuntuu yhä tuoreelta ja kaupunkien jakaminen erikoistuneisiin alueisiin on paras keksintö sitten viipaloidun leivän. Gathering Stormin luonnonmullistukset antavat mahdollisuuden pelata upporikasta ja rutiköyhää jokiuomilla sekä tulivuorilla, ja Rise And Fallin kuvernöörit avaavat uusia mahdollisuuksia kaupunkien erikoistumiselle sekä kapinamielialan rauhoittamiselle. Naapurisivilisaatioiden mielialat tuntuvat vieläkin noudattavan lähinnä nopanheiton logiikkaa, mutta Gathering Stormin uusi valitussysteemi antaa mahdollisuuden oikeuttaa kostotoimet kansainvälisen yhteisön silmissä; vanhoista kaunoista pidetään nimittäin kirjaa ja sotatoimiakin katsotaan sormien läpi, kunhan pitää vaakakupit ainakin noin suurin piirtein tasapainossa.

Mikäli pystyy katsomaan ohi tyyriihkön hintalapun, on Civilization VI:n konsolikäännöksestä vaikea sanoa pahaa sanaa. Sivilisaationsa luotsaaminen konsoliohjaimella on luontevaa ja pelin selkeä visuaalinen ulkoasu istuu telkkariin ongelmitta. Lisäosat tuovat pakettiin niin paljon syvyyttä, etten ilkeä suositella kokemusta enää ilmankaan, mutta eurojen vastapainoksi saa epäilemättä yhden monipuolisimmista ja hiotuimmista koskaan konsoleille julkaistuista strategiapeleistä. Jos haluaa vielä varmistua alustan ja sisällön yhteensopivuudesta omin silmin, kannattaa katsastaa oheinen pelivideo, jossa kompuroin läpi Kreikan syntyvuosien PlayStation 4:llä.