Arvostellut: Petteri Hemmilä, 16.marraskuu 2018

Peliarvostelu

Soulcalibur VI

Pelin nimi: Soulcalibur VI
Alusta: PlayStation 4
Kehittäjä: Bandai Namco / Project Soul
Julkaisija: Bandai Namco
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun Soulcalibur VI kansikuva

Pitkän linjan tappelupelien kanssa tulee helposti sellainen olo, että osia putkahtelee kuin sieniä sateella. “Taas uusi Soulcalibur” oli minunkin ensimmäinen ajatukseni, kunnes tajusin edellisestä osasta vierähtäneen hulppeat kuusi vuotta – karkeasti ottaen sama aika, jossa Ubisoft kyllästänyt markkinoita kokonaisella kuudella päälinjan Assassin’s Creedilla ja parilla Far Crylla. Pitkä kehityssykli ei tietenkään takaa pelimaailmassa aina menestystä, mutta Soulcaliburin kohdalla tauko on tehnyt ilmeisen hyvää, sillä kuudes osa on nimittäin kevyesti parasta Soulcaliburia sitten vuosituhannen vaihteen Dreamcast-debyytin.

Soulcalibur VI on ilmeisesti jonkin sortin uudisversio sarjan ensimmäisestä pelistä. Sanon “ilmeisesti jonkin sortin” siksi, ettei peli itsessään tee asiasta numeroa, enkä rehellisesti sanoen ole tajunnut senkään vertaa pelisarjan aiemmista käänteistä voidakseni sanoa, onko kuudennen osan tarina vanha vaiko uusi. Juonimoodeja tarjoillaan tällä kertaa jopa kaksin kappalein: Soul Chronicles edustaa perinteisen lineaarista tarinointia sarjan vakiohahmojen näkövinkkeleistä, kun taas Libra of Souls muistuttaa enemmän kevytroolipeliä hahmonluonteine ja kirjavine sivutehtävineen. Kumpikin moodi tuntuu omalla tavallaan onnistuneelta; Libra of Soulsista kehkeytyy hiljalleen perfektionisteille viritelty ansa, jossa pelaajaa houkutellaan uusiin taisteluihin rahalla, kokemuksella ja paremmilla varusteilla. Tehtävät ovat juuri sopivan lyhyitä, että niitä jaksaa ratkoa myöhäisillan sarjatyönä ja pienet sääntövaihtelut värittävät taisteluita. Välillä luistellaan liukkailla lattioilla, välillä taistellaan pelkin erikoisliikkein. Soul Chroniclesin koukkuna on puolestaan japanilaisille tappelupeleille harvinainen koherenssi. Kuivakan kronologisesti etenevä päätarina ja selkeälle aikajanalle sijoittuvat hahmokohtaiset minitarinat muodostavat ensimmäistä kertaa selkeän kuvan siitä, mistä Soulcaliburin tapahtumissa on kyse ja keitä pelin hahmot oikeastaan ovatkaan. Tarinan presentaatiolta olisin ehkä uskaltanut odottaa muutakin kuin pelkkiä staattisia kuvia ja lauantaiaamun lastenohjelma -tason ääninäyttelyä, mutta mieluummin ehjä tarina köyhällä kerronnalla kuin toisin päin.

Taistelukentillä Soulcalibur VI tuntuu pitkälti vanhalta tutulta miekkamäiskeeltä niin hyvässä kuin pahassa. Lyöntejä vaihdetaan suorastaan hengästyttävällä tahdilla ja pelissä menestyy huolestuttavan hyvin käymällä päälle kuin yleinen syyttäjä. Edellisestä osasta tutut Critical Edge -superliikkeet tekevät paluun, joskaan tällä kertaa niiden aktivointiin ei vaadita alaliipaisimen painamista suurempaa sorminäppäryyttä. Vaakakuppeja tasoitellaan myös uudella Reversal Edge -mekaniikalla – eräänlaisella vastalyönnillä, joka käynnistää hyvin ajoitettuna elokuvamaisesti hidastetun kivi, paperi, sakset -sekvenssin, jossa taistelijat yrittävät valita liikkeensä vastapuolta paremmin. Paikallisessa moninpelissä hommaa voi värittää pienellä verbaalisella psyykkauksella, mutta pohjimmiltaan kyse on ihan silkasta arpapelistä, jonka tarkoitus on antaa altavastaajalle edes pieni mahdollisuus tasoittaa tilannetta. Ominaisuus on otettu fanien keskuudessa vastaan hieman ristiriitaisin tuntein, mutta itseäni pienet elokuvamaiset hengähdystauot miellyttivät – pohjimmiltaanhan jokaiseen liikkeeseen sisältyy jokin todennäköisyys tai tuurielementti, eikä Reversal Edge riko pelin henkeä siinä mielessä kovinkaan paljon.

Soulcaliburit ovat olleet perinteisesti melko aloittelijaystävällisiä ja sama pätee myös kuudenteen osaan. Torjuntoja tai väistöjä ei tarvitse välttämättä opetella ihan heti, sillä matseissa pärjää yllättävän pitkälle puhtaalla lyöntinappien rämpyttämisellä. Liipaisimiin mäppäytyvät Critical Edget ja Reversal Edget ovat lisäksi riittävän helppokäyttöisiä ja varmatoimisia tuodakseen ripauksen taktiikkaa myös ihan aloittelijoiden otteluihin. Viime kädessä voiton vie taito, mutta tasoero ummikon ja harrastuneemman pelaajan välillä vaikuttaa selvästi pienemmältä kuin vaikkapa Tekkenissä tai Street Fighterissa.

Erinomaisten juonimoodien ohella Soulcalibur VI:n sisältökattaus tuntuu varsin perinteiseltä. Online-otteluita rankingilla ja ilman, muutaman matsin mittainen kolikkopelimoodi sekä paikallinen moninpeli. Hahmokattaus on yllättävänkin kompakti nykypelien mittapuulla – 21 hahmoa, joista uusia magiaa käyttävä pahis, Azwel, mystinen scifi-mies, Grøh, sekä tämänkertaisesta cameosta vastaava Geralt of Rivia. Todellinen yllättäjä on kuitenkin joustava hahmoeditori, jolla voi taikoa friikkisirkuksensa jatkeeksi mitä tahansa Skeletorista Soniciin ja kiimaisiin liskomiehiin. Rosteriinsa saa mahdutettua jopa sata omatekoista taistelijaa, joskaan upeita luomuksiaan ei pysty ainakaan vielä tällä haavaa jakamaan verkon yli.

Suurempia kritiikin aiheita saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Tutoriaalin piilottaminen Libra of Souls -moodin sisään oli kenties hienoinen virhearvio, sillä harva aloittaa pelaamista suoraan juonimoodista. Lisäksi latausajat tuntuivat rahtusen pitkiltä. Kuudennen osan tyyliin pätevät samat Otaku-varoitukset kuin aiempiinkin osiin. Tiedossa on siis paljastavia vaatteita, näyttäviä tissivakoja sekä murjottavia teinipoikia valtavine… miekkoineen. Jotkut epäilemättä nauttivat tällaisesta meiningistä, mutta itse kuulun siihen porukkaan, joka lähinnä sulkee verhot ennen pelisession aloittelua.

Jos joku olisi vielä kuukausi sitten kysellyt aloittelijaystävällistä tappelupeliä, olisin ohjannut tuoreimman Tekkenin pariin, mutta Soulcalibur VI vetää selvästi pidemmän korren. Runsas yksinpelisisältö, erinomainen hahmoeditori ja alhainen aloituskynnys nostavat Soulcaliburin VI:n kevyesti sarjansa parhaimmistoon ja takuuvarmaksi illanistujaispeliksi. Jos omaa sietokykyä japanilaiselle korniudelle, eikä anna genreen sisäänrakennetun pehmopornon häiritä liikaa, tarjoaa Soulcalibur VI viihdettä joka sentille.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • - Nopea oppia, haastava hallita
  • - Helppokäyttöiset Critical Edget ja Reversal Edget tasoittavat otteluita
  • - Koherentti tarina ja koukuttava Libra of Souls
  • - Erinomainen hahmoeditori

Huonoa

  • - Kuviin, tekstiin ja dialogiin pohjautuva tarinankerronta turhankin pelkistettyä
  • - Vähän liian Otakua aikuiseen makuun