Test Drive Unlimited: Solar Crown arvostelussa

Ensivaikutelmat ovat tärkeitä. Ensivaikutelmat ovat myöskin Test Drive Unlimited: Solar Crownin suurin heikkous. Jos ensimmäinen pelikerta tyssää palvelinvirheeseen, ruudunpäivitysnopeus palauttaa mieleen ysäritakaumat, tai ensimmäinen kisa potkaisee pelaajan ulos kesken ajon, on selvää, että pelaajan luottamuksen palauttamiseksi on nähtävä ylimääräistä vaivaa. Vaivaa on kieltämättä nähtykin: palvelinvirheistä eniten kärsineet ennakkotilaajat saivat osan rahoistaan takaisin ja Kylotonn on ahkeroinut tasaisesti tipahtelevien päivitysten parissa jo kuukauden päivät. Suorituskyky ei ole vieläkään aivan toivotulla tasolla, mutta yhteysongelmat ovat harvinaisempia, eivätkä sadepäivätkään näytä enää siltä, kuin joku olisi käynyt käpälöimässä television HDR-asetuksia. Nyt kun peli alkaa lähestyä teknisesti julkaisukelpoista, nousee framille seuraava haaste: Test Drive Unlimited: Solar Crown ei ole nimittäin kovin hyvä peli edes silloin kun se toimii.

Solar Crown on Xbox 360:llä kulttimaineeseen nousseen Test Drive Unlimited -sarjan kolmas osa. Ensimmäisen pelin Oahu ja toisen Ibiza on vaihtunut Hong Kongin eteläpuoliselle Hong Kong Islandille, mutta konsepti on pysynyt suurin piirtein ennallaan. Kyse on eräänlaisesta massiivimoninpelin ja luksusautofantasian yhdistelmästä, jossa pelaajien työnä on päästellä kaasu pohjassa pitkin kuvankaunista tropiikkia. Silmäkulmassa siintävät toinen toistaan hulppeammat urheiluautot ja tietenkin kuvitteellisen Solar Crown -turnauksen kuninkuus. Lähin moderni vertailukohta lienee Turn 10:n loistava Forza Horizon. Solar Crown on kuin sen Temusta tilattu pikkuveli.

Luotaantyöntävä fantasia

Matka luksusautoilun eliittipiireihin alkaa hahmoeditorista, joka paljastaa heti kättelyssä ruosteläiskät niin pelin koneistosta, kuin sen asenteista ja arvoista. Hahmoaihioiden vaatteissa, tyyleissä ja jopa tuuletteluanimaatioissa sekoittuvat epätoivonen tekonuorekkuus ja visuaalinen toteutus, jollaisella ei olisi voinut ylpeillä edes pari konsolisukupolvea sitten. Viimeisen naulan otsaan iskee futuristinen nelikopterilento, jonka aikana persoonaton korporaatiosihteeri tekee parhaansa vakuuttaakseen pelaajaa tämän omasta erinomaisuudesta sekä Solar Crown -turnauksen eksklusiivisuudesta. Solar Crownin kauppaama elämäntyyli on niin pinnallinen, kliininen ja halpa, että asetusvalikkoon olisi voinut lisätä oman on/off-kytkimensä “asenteelle”.

Test Drive Unlimited: Solar Crown on onneksi toimivampi ajopelinä kuin tyylioppaana. Ajomalli on eittämättä kolikkopelimäinen, mutta kuitenkin riittävän monipuolinen ja uskottava, ettei kisoissa voi luistella voittoon pelkällä kaasupolkimella. Tekoäly tuntuu keräävän vauhtinsa jostain ihan muusta kuin aidoista hevosvoimista, mutta tekee uskottavia inhimillisiä virheitä, eikä myöskään anna perusteettomasti armoa. Kuminauhamaisuuteen tekoäly ei sorru, eikä se sopisi pelin luonteeseenkaan, sillä jokainen kisa on potentiaalinen moninpeli. Integroitu nettipeli toimii paremmin paperilla kuin käytännössä, sillä ihmispelaajia näkyy vain harvoin, ja kilpailujen aloittamiseen (etenkin keskeyttämiseen ja uudelleenaloitukseen) liittyy tarpeetonta moninpeliaulassa odottelua. Uusille aluille ei tosin ole aina niin tarvettakaan, sillä Solar Crownin autot jyräävät vaivatta läpi teräsaidan tai puun. Ja vaikka ajolinja kulkisi pientareelta pusikkoon, ei tappiolla ole niin väliäkään: ensimmäisestä sijasta ei saa nimittäin merkittävästi suurempaa kokemus- tai rahapalkintoa kuin viimeisestäkään.

Köyhät ja kipeät älkööt vaivautuko

Solar Crownin salakavalimmat ongelmat piilevät sen rakenteessa. Hong Kong Island on pelimaalimana uskottava, kiehtova ja avoin – juuri sellainen tosimaailmasta juontuva videopeliminiatyyri, joka houkuttelee pelaajan tutkimusmatkalle. Tai ainakin houkuttelisi, jos siellä olisi mitään tekemistä. Kokemus- ja rahapalkinnot, sekä kerättävät autojen raadot rohkaisevat toki sivupoluille, mutta itse autot ja erilaiset kisatyypit pysyvät käytännössä lineaarisen progression vankeina. Solar Crownin ajatus avoimuudesta on näet se, että pelaajalle annetaan ajoneuvoluokka ja hädin tuskin riittävästi pätäkkää seuraavan nelipyöräisen hankintaan. Sen jälkeen veivataan tarjolla olevia kilpailuja, kunnes radiosta pärähtää tiedotus uuden ajoneuvo- tai kisatyypin aukeamisesta. Kisoista jaettavat palkinnot ovat niin törkyisen pieniä, että unelmiensa Ferrariin saisi vääntää pahimmillaan jopa satoja kilpailuja. Ja mitäpä sillä Maranellon ponilla liian aikaisessa vaiheessa tekisikään, sillä kisat on rajattu ajoneuvoluokittain, ja luokat aukeavat ennalta määrätyssä järjestyksessä. Ilmeinen ratkaisu olisi ollut tiputtaa uusia kilpailuja ja ajohaasteita sisältöä esimerkiksi ostettujen autojen myötä, mutta kenties ajatusta ei saanut sopimaan Solar Crownin moninpelikeskeiseen malliin. Krooninen rahapula saattaa iskeä siitäkin huolimatta, että pelaaja seuraa orjallisesti tekijöiden asettamaa urapolkua. Ei ole mitenkään harvinaista joutua esimerkiksi toistelemaan jo aikaa sitten voitettuja kisoja kukkaron täytteeksi. Rahaa saa myös muun muassa vaarallisesta ajosta, mutta tämän lainakonseptin pyörät putosivat viimeistään siinä vaiheessa, kun köyhyys sai minut sahaamaan yhtä ja samaa moottoritien pätkää koko illan.

Erityisen turhauttavaa Solar Crownissa on se, että vaikka se on rakenteitaan myöten rikki, tekee se myös monia asioita oikein. Ajotuntuma osoittautui miellyttäväksi, maailma on kaunis (joskin rahtusen autio) ja palloilu hotellissa sekä autokaupoissa maalailee illuusiota ensimmäisen Test Drive Unlimitedin vapaudesta. Kisatyyppejä ei ole monen montaa, mutta avoimille tieosuuksille vedetyt radat ovat pääsääntöisesti onnistuneita. On todella harmi, että tekijät päättivät panostaa täysipainoisen autoilufantasian sijaan pakotettuun moninpeliin ja hieman ummehtuneelta tuoksahtavaa Live Service -malliin. Virhettä alleviivaa se, että palvelinpää on vielä kuukauden jälkeenkin riittävän rikki heivatakseen pelaajan satunnaisesti ulos kisasta.

Audiovisuaaliselta toteutukseltaan Solar Crown ei anna aihetta suuriin hurrauksiin. Hong Kong Islandin maisemista löytyy ajoittain kauneutta, mutta 3D-mallit ja etenkin sisäalueiden valaistus ovat jääneet auttamatta menneisyyteen. Ruudunpäivitysnopeus kyykkää jopa suorituskykymoodissa paikoin niin alas, että se haittaa pelattavuutta. Ongelma helpottuu siirtämällä kamera ohjaamosta konepellille, mikä herättää toki oman kysymyksensä, minkä vuoksi peli tarjoilee ohjaamonäkymää oletuksena. Selkeät bugit, kuten verkkolatenssin mukana tanssahteleva liikenne, ovat niin arkipäivää, ettei niihin jaksa kiinnittää enää edes huomiota. Äänipuoli toimii, joskin pelin ääniraita oli sen verran hajuton ja mauton, etten edes ajatellut pelaavani puolet ajasta musiikittomassa streamaustilassa. Lainatakseni erästä lempi podcast-juontajaani, “Contains the most ‘royalty-free’-ass hip-hop I’ve ever heard”.

Loppusanat

Test Drive Unlimited: Solar Crown on sanalla sanoen pettymys Vaikka paketista löytyy paljon hyvääkin, tuntuu kokonaisuus ennen kaikkea halvalta ja mauttomalta yritykseltä ratsastaa eilispäivän Live Service -trendillä. Ilmeisten teknisten ongelmien lisäksi, peli on hukannut identiteettinsä: tiukan budjettikurin ja lineaarisen kisaprogression tarjoama vapaus tuntuu parhaimmillaankin näennäiseltä, ja autokaupat ovat kuin näyteikkunoita siihen, mitä Solar Crown olisi voinut parhaimmillaan olla. Pelimaailmasta, ajomallista ja muista moninpelitauhkan alle kätkeytyvistä osasista olisi voinut saada hyvänkin paketin, mutta nyt taitaa olla kuitenkin niin, että tämä ajo päättyi korjaamon sijasta lunastukseen.